Eiiiiiii !!!!
Äsken iltalenkillä murahtelin koiralle, että vieläkö itikatkin jaksavat näillä helteillä ihmisverta himoita, kunnes ensimmäinen "itikka" kävi kiinni ja se olikin lentomuurahainen. Yäks! Eikä niitä ollut yhtä tai kahta vaan tuhansia tuossa meidän iltalenkin varrella! Toivottavasti tämä siivellinen aika kestäisi muurahaisilla vain vähän aikaa - esimerkiksi kaksi minuuttia!
Ei pitäisi päättää mitään etukäteen. Ei varsinkaan sitä, että aikoo lojoksia sängyssä niin kauan, että muuttuu lakanan väriseksi. Tänä aamuna naapurista tultiin tekemään pieni visiitti niin, että minä olin vielä peiton alla tukevasti nautiskellen. Kello oli jo tietysti vaikka mitä, mutta silti ... Oli vaikeaa olla sosiaalinen, kun mieli on vielä täysin unten mailla. Suunnitelmani loppu sujui sitten jo paremmin. Onnistuin olla tekemättä yhtään mitään. Luin ja nautin helteestä ja kesästä (syysleimusta huolimatta) ja iltasella tappelin taas koiran kanssa siitä, pitääkö sen turkki harjata vai antaa takkuuntua ja huopua epämääräiseksi mytyksi. Minä kannatin ensimmäistä vaihtoehtoa ja koirakuoma oli kai kakkos vaihtoehdon kannalta, kun muuttui sellaiseksi tiikeriksi hetkessä! Se on aina ollut samanmoista, tuo harjaaminen, en tiedä miksi meidän koira pitää sitä lähinnä kidutukseen verrattavana tekona!
Ensi viikoksi on luvattu jälleen helteitä ja on kuulemma tulossa kesän lämpimin viikko. Miten se tästä voi enää lämmetä, kun ohitetaan kohta Saharan autiomaa näissä helteissä? Ja taitaa lämpö jatkua vielä seuraavallekin viikolle. Minun pitäisi käydä jossain välissä katsomassa kolttua siskon häihin. Innostus vaateostoksiin on nollassa, kun on tämmöiset helteet. Kaupoissakin alkaa varmaan olemaan jo syysmallistoja, joten jos olen oikein onnekas, saan kenties tuulipuvun!
Tänäänkin kävin polskimassa ja ihanaa kun vesi on vähän viilennyt niistä kuumien hellepäivien lukemista ja uiminen ihan oikeasti virkistää eikä pelkästään kastele. En tiedä osaisinko käydä edes nukkumaan enää ilman iltauintia, sen verran riippuvainen taidan uintireissusta jo olla. Yleensä uinnit tyssäävät siihen, että työkaveri tartuttaa minuun tappavan sitkeän flunssan juuri ennen kuin työt loppuvat syyskuun lopussa ja sitten ei enää uskalla mennä uimaan, kun on muutaman viikon tauko. Tänä vuonna en aio sairastua vaan aion uida niin pitkään, että vaarana on jäätyä jalasta kiinni järveen!
Tänään tulee tv:stä Jurassic Park. Varmaan elokuvahistorian paras dinosaurus-leffa. Tuntuipa vaan vanhalta kun lehden arvostelussa sanottiin, että elokuva ilmestyi 21 vuotta sitten. Kaksikymmentäyksi vuotta sitten! Ja minä muistan miten innoissaan me sitä penskana katottiin ja ihastuttiin ikihyviksi! Herranpieksut, minä muistan jotain sellaista, joka on tapahtunut kaksikymmentäyksi vuotta sitten! NYT olen virallisesti vanha... ikäloppu... puolivainaa...
Hohhoijjakkaa!
P.S. Muuten, minulla on sen raskaan ja painavan ja surullisen sydämen tilalla semmoinen sydän, jossa on pelkkää punaista ja lämmintä, iloa ja onnea ja keveitä askeleita.
Miten yksi ihminen voi saada olon tuntumaan niin kurjalta, kun taas se toinen saa sen kaikenkattavan paikkapalan aikaiseksi koko sydämen ympärille pelkästään sillä, että tykkää ja välittää!? Ja miten hyvältä tuntuu, että semmoinen ihminen on olemassa, joka ottaisi syliin milloin tahansa, jos vain olisi vähän lähempänä.
Miten hyvältä tuntuu hymyillä niin että silmäkulmiin tulee rypyt ja silmissä vilkkuu onni ja rakastaminen. Ja vielä niin, ettei tykkää yksin.
Voi kun tämän sydämen saisi suojaan pehmeäksi kuluneeseen villasukkaan, kiedottua lämpöiseen ja pehmoiseen, niin ettei mikään kylmä ja kova koskaan enää saisi raapaistua siihen ainuttakaan viiltoa. Ja voi kun sen toisen saisi kiedottua myös turvaan ja lämpöön - vierelle, lähelle ja syliin - iäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti