Öh, miten masentavaa.
Pimeää ja sateista ja taas pimeää.
Tämä syksy tuli nyt vähän liian äkkiä...
Työmaalla tehtiin mitä tehtiin. Vähän oli veto poissa vielä tänäänkin eikä oikein saanut semmoista työintoa pintaan millään. Minä käyn selvästi aurinkoenergialla, kun heti alkaa powerit valahtamaan nilkkoihin, kun aurinko vähän pilvenreunan taakse piiloutuu.
Sain viikonlopuksi töitä. Ensin piti olla vain muutama tunti, mutta taitaapi sitä olla ihan koko lauantai loppujen lopuksi. Ihan jees. Olisihan sitä tietysti voinut löhötä viltin alla ja haaveilla ja nukkua ja nauttia toimettomuudesta, mutta eiköhän tuokin tuosta taas suju - jotenkin.
Sisko laittoi viestin, että yllätys-häämatka ei ollutkaan kolmen viikon loma Loimaalla vaan Singaporeen ja Malesian paratiisisaarille. Kyllä niiden nyt kelpaa siellä kuherrella... Taisin laittaa vastausviestiin, että mukava paikka tuoreelle parille, varsinkin kun monsuunisadekausi on aluillaan. Heh.
Minä täytän syksyllä kolmekymmentä ja olen suunnitellut karkureissua. Minun rahani eivät kuitenkaan Malesiaan asti riitä - vaan Pirkanmaalle!
Eh...
Iltasella väänsin huomiseksi pikkupizzoja työmaalle. Saadaan taas työmiehiä paikalle. Maistoin yhden jo leipojan etuoikeudella ja hyviä olivat. Pohjan tein jälleen gluteenittomasta jauhoseoksesta, mutta laitoin 1/3 jauhoista perunahiutaleita. Ne tekivät pohjasta vähän pehmoisemman, kun yleensä minun gluteenittomat pohjat ovat kuin vanerilevyä! Nyt onnistui pohja ja pizzat hyvin! Toivottavasti maistuvat muillekin.
Hohhoo.
Onko tämä nyt sitä kaamosmasennusta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti