Sitä saa mitä tilaa. Toimituksessa voi olla pieni viive, mutta kyllä se sieltä tulee. Minä nimittäin ajattelin viime viikolla ääneen, että tapahtuisi nyt jotain jännittävää työmaalla, kun masensi harmaan syksyinen keli ja kylmyys. Tänään tilaus tuli sitten perille...
En muista olenko kirjoitellut jo siitä, mitä teen työkseni. Työmaasta olen puhunut ja siitä, että rakastan työtäni, mutta se mitä itseasiassa teen taitaa olla kertomatta.
Olen puutarhurina seurakunnalla, hautausmaalla.
Ensimmäinen reaktio ihmisillä on kauhistus, kun kerron työpaikastani, ja he yleensä ihmettelevät ääneen, että kuinka voin olla hautausmaalla töissä eikö se ole ihan kauhea paikka? Ei ole. Oikeastaan se on rauhallinen työpaikka, missä saa tehdä melko monipuolista työtä. Tietysti viikon aikana on tehtävä tietyt hommat ja rutiinit pysyvät melkein samana hoitokauden ajan, mutta se on yksi syy, miksi pidän työstäni. Menen aamulla työmaalle ja tiedän mitä päivän aikana pitää saada aikaiseksi.
Tänään leikkasimme nurmea ja monen viikon ajan meitä on piinannut yliaktiiviset ampiaiset ja useimmiten juuri ruohonajon aikaan. Lehdissäkin on ollut paljon puhetta tämän vuoden oudosta ilmiöstä, kun ampiaiset nälissään tulevat ihmisiin kiinni ja ruokailemaan suoraan lautasilta, jos ruokaa sattuu ulkona syömään. Tänään ampiainen tunki melkein suuhun asti ja pisti (tai puri?) kipeästi alahuuleen. Toinen nappaisu tuntui hetkeä myöhemmin lippalakin reunassa, silmäkulman yläpuolella. Työkaverit syöttivät minulle heti kyypakkauksen, mutta enemmän siitä pöhnäinen olo tuli kuin ampiaisen pistoista. Ei pistokohdat turvonneet näkyvästi. Suupieleen osunut tuikkaus tuntui suun sisäpuolella ehkä lievänä turvotuksena, mutta tällä kertaa selvisin vain jomotuksella ja jumalattomalla päänsäryllä, kun pääsin kotiin. Nukuin pari tuntia heti kun olin saanut vähän ruokaa vatsaan.
Loppupäivästä kun käveltiin varastoille päin jo, niin meidän varastolle johtavalla tiellä luikerteli suuren suuri kyykäärme. Naiselliset kirkaisut kaikuivat pitkin metsän laitaa. Se on iljettävä otus! Kaikki muut matelijat ja hämähäkit ja kovakuoriaiset ja sen sellaiset menettelee, mutta en tiedä miksi minua puistattaa jo pelkkä ajatus käärmeestä! Se on vaan jotenkin niin luikertelevainen ja inhottavan näköinen. Tämäkin tapaus nosteli päätään niin ylimielisesti ja uhmakkaasti, että häijyä teki!
Phyi!
Jännitystä riitti tälle päivälle siis ihan yllin kyllin.
Tämän postauksen kuvat ja aihe eivät sovi yhteen mitenkään, mutta täällä päin on tupa ollut taas kuin hävityksen kauhistus. Tällä kertaa mehutehtaan muodossa. Sadonkorjuu alkoi jälleen viinimarjoista, joita tontilla riittää. Onneksi tänä vuonna marjoja ei tullut ihan hirveästi, kun halusin katsoa miten pensaat tekevät marjoja "luomuna" eli ilman lannoitusta. Ihan sopivasti näihin tarpeisiin tänä vuonna.
Mehunkeiton lisäksi on tuvassa tuoksunut etikkakin, kun kurkkumaan tuotoksia on säilötty lasipurkkeihin tillin ja viinimarjalehtien kera. Jotenkin nämä touhut tekevät olon entistä syksyisemmäksi, vaikka en nyt ihan vastenmielisesti syksyyn suhtaudukaan noin niin kuin normaalisti. Tänä vuonna vaan tuntuu niin erikoiselta, kun ensin nautiskeltiin monta viikkoa helteestä niin ettei syksyn tuloa edes muistanut ja sitten syksy paukkasi päälle oitis, varoittelematta.
Nyt taidan pikku hiljaa suunnistaa peiton alle toipumaan päivän koettelemuksista ja toivomaan, etten huomenna herää puoli päätä turvoksissa... tuskin nuo enää turpoavat jos eivät tähän mennessä ole turvonneet. Koira on taas kipeä. Vatsa ihan sekaisin. Se on niin herkkävatsainen, vähän kuin minäkin, ja luulen, että tämä on pelkkää stressivatsan oireilua viikonlopun häistä ja hoitajan kanssa olemisesta, kun ruokailussa ei ole muutoksia tehty eikä sopimattomia annettu... Harmittaa vaan ja mielessä pyörii kaiken muun lisäksi sitten vielä kipeä koira. Murunen.
Lähipäivinä taidan tehdä pitkästä aikaan kirja-postauksen. Muutama sivu kyseisestä kirjasta on vielä lukematta, joten pitänee lukaista nopsasti loppuun, että pääsen jakamaan ajatuksia. Ihana kirja - jälleen kerran! Sen verran voin paljastaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti