Se alkaa näkymään niin koti-minässä kuin sitten erityisesti työ-minässäkin. Työmaalla ollaan onneksi kaikki samassa tilassa eli päät pehmeinä hihitellään jo ihan typerääkin typeremmille asioille ja hekotus vaan lisääntyy mitä enemmän mittariin asteita tulee ja mitä kauemmin nämä kelit kestävät!
Onneksi pää pehmenee kuitenkin niin, että se tulee ilmi hihittelynä ja hekotteluna eikä esimerkiksi kaikenmoisina aggressioina.. Tänään tosin yritin kaupata eräälle miekkoselle ruohonleikkuria vaihtokaupaksi hänen komeasta mönkijästään. Ei suostunut vaihtoon ilman välirahaa, vaikka sanoin, että miun härvelissä tulisi ruohonleikkuri kaupanpäälliseksi. Hassua sekin, että mies oli aivan uppo-outo tapaus enkä ole tainnut sitä ennen edes nähdä, mutta miten helposti juttu luisti. Se nauratti minua ja minä miestä ja meidän välissä oli (sen komean mönkijän lisäksi) varmasti kolmekymmentä ikävuotta! Ainoastaan jäi harmittamaan se, etten tajunnut pyytää koeajoa sillä mönkijällä. Pahus!
Kotona väänsin sitten huomiseksi taas ukkojen hemmotteluleivonnaiseksi mustikkapiirakan. Gluteeniton pohja ja kermaviili päällys. Ulkonäkö on ihan ok, mutta maun tietää vasta raadin edessä.
Oma metsä on sadan metrin päässä ja sieltä olisi saanut kai tuon määrän kun vähän olisi viitsinyt kävellä, mutta minä olin tänään niin poikki (taas) työpäivän jälkeen, että päätin "kerätä" mustikkani kaupan edessä olevalta myyjältä. Joka tosin RYÖSTI minut! Rasia mustikoita maksoi 6,90 euroa! Siis minä saan melkein tuon verran palkkaa tunnissa!!!
Toivottavasti piirakka maistuu, kun mustikoista sai maksaa mansikoita!
Hih!
Näihin alkaa niin tottumaan.
Aurinkoon, iloiseen mieleen, paahtuneeseen kroppaan, nuhjaantuneeseen oloon ja väsähtäneisiin päiviin. Ihanaan kesään, jonka toivoisi jatkuvan aina, mutta alkaa jo pikku hiljaa kaivata syksyn kirpeyttä... miten ristiriitaista!
Nyt menen nukkumaan ja näen mustikoista unia!
Ötyjä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti