9. syyskuuta 2017

KIRJAHYLLYNI AARTEET: Enni Mustonen - Maitotyttö (1984)

Kirjahyllyni Aarteet-sarjassa esittelen teoksia, jotka ovat vaikuttaneet minuun tavalla tai toisella luku-urani aikana. Yleensä ne ovat kirjoja, joiden merkitys on yhä edelleen suuri ja erityinen.
Hyvä kirja jää asumaan sieluun ja käpertyy sydämeen.
***
Huhtilan Liisa on yo-merkonomi, joka jää työttömäksi. Suuret unelmat yhteisestä tulevaisuudesta Ykän kanssa hajoavat käsiin, kun Ykä löytää uuden morsiamen kainaloonsa. Äidin myötätuntoiset katseet ja Elvi-tädin pilkkapuheet sysäävät Liisan hakemaan lomittajan työtä Takamaan lomarenkaasta.
      Maaseudulla on omat ennakkoluulonsa kaupunkilaistyttöä kohtaan ja aina ei yhteispeli karjatilojen isäntien ja emäntienkään kanssa suju ongelmitta. Erityisesti Takalan Joukon, naisiin pettyneen ja vähän juron isännän kanssa Liisa joutuu vastakkain moneen kertaan.
      Työ opettaa tekevää, maaseudun elämänmakuinen meno jättää jälkensä ja rakkauskin tarttuu navettahaalarin lahkeeseen. 

Tämän kirjan takia minä ryhdyin kirjoittamaan itse. Uskalsin ryhtyä kirjoittamaan sitä mitä sielussani on eikä sitä, mikä mahdollisesti myisi kirjakaupan hyllyllä. Tämä kirja on ehdottomasti rakkain kirjani omassa hyllyssäni. Metsästin kirjaa aikoinani varmasti kolme vuotta antikvariaateista ennen kuin sitkeys palkittiin ja se löytyi eräänä päivänä hyllystä, kun poikkesin antikvariaattiin koulun jälkeen. Päiväys taitaa olla kirjassa vuodelta 2001, mutta muistan edelleen sen kotimatkan, kun repussa hehkui juuri ostettu aarre ♥
        Kirjassa on kaikki se, mitä hyvässä kirjassa on. Maaseudun elämää, juroja isäntiä ja pieniä arjen onnenhetkiä ja arkaa, vahvaa rakkautta, joka voittaa lopulta kaiken. Kirja on Mustosen esikoinen. Se aloitti Enni Mustosen romaanien ketjun ja siitä lähtien Mustonen on kirjoittanut vahvoista naisista eri vuosikymmenten puristuksissa maaseudun juuria unohtamatta.
        Tämä kirja on minulla oikea lohtukirja. Luen sitä silloin, kun tarvitsen vahvuutta ja uskoa ja turvallisuuden tunnetta. Kirjan sivuilta hehkuu kiireettömyys, elämisen taito ja maaseudun ihana vapaus ja työn maku. Nykyään tuntuu, että kaiken valtaava kiire ja maaseudun aliarvostus on syönyt kaiken sen, minkä tämän kirjan sivuilta vielä löytyy.
        Suosittelen kirjaa sellaiselle, joka haluaa hetkeksi paeta tätä hulinaa ja vilskettä johonkin sellaiseen aikaan, missä osattiin nauttia elämästä, työstä ja rakkaudesta. Lue kirja jos tykkäät maaseudusta, lehmistä, juroista isännistä ja vahvojen naisten tarinoista.

2 kommenttia:

  1. Googletin tämän kirjan huvikseni ja löysin kirjoituksesi. Olen täysin samaa mieltä tästä kirjasta ja luen sen aina mennessäni vanhempien luona käymään. Siitä vain tulee niin hyvä mieli, vaikka samalla herää kaipuun tunne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, vaikka omani tuleekin näin kamalan myöhään.
      Ihanaa kun ajattelet kirjasta samoin. Onneksi on jotain sellaista olemassa, joka saa vielä tuntemaan näitä tunteita - vaikka sitten kirja!

      Poista