Syksyssä on puolensa ♥
Iltasella lämmitin ulkosaunaa ja kävelin pihamaata läpi. Katselin vähän tulevaa savottaa, mitä pitäisi ehtiä tekemään tämän syksyn aikana. Kukkapenkit, nurmikot, trimmaukset ja nurmen ajot. Puhumattakaan katteista ja kitkemisistä. Moni ajattelee, että kun syksy tulee pihalla ei ole mitään tekemistä, mutta enemmänhän tässä tuntuu olevan puuhaa kuin kesällä. Silloin kaikki kukki ja kasvoi, nyt ne vaan roskaantuvat ja lakastuvat.
Ja sitten on nämä pihan mattimyöhäiset kukkijat. Saunan kivikon päädyssä aloittaa kukintaansa kultapiisku, joka on rehevämpi ja rehevämpi joka vuosi. Miten tämmöisiä syyssiivouksissa poistaa pois, kun eivät ole vielä kukkineetkaan! Nämä tämmöiset jäävät väkisinkin talven törröttäjiksi, vaikka olen kyllä aina ollut enemmänkin siistien kukkapenkkien puolustaja.
Sama nuo nauhukset.
Vastahan ne ryhtyivät kukkimaan.
Alkava ruska luo kyllä jo ihania sävyjä luontoon, vaikka täällä päin ei kamalasti vaahteroita olekaan, jotka hehkuisivat punaisina. Koivuja ja niiden keltaista sävyä näkyy puolestaan joka puolella.
Jotkut penkit näyttävät vielä tältä ja vesisateet antavat vain buustia kasvulle. Täytyy varmaan tehdä kukkapenkkiä siivotessa vähän sellaista porrastettua siistimistä ettei edes yritä siistiä kaikkia kukkapenkkejä samaan aikaan. Antaa kukkien kukkia loppuun ja sitten raivaa siistiksi.
Tuskin pakkaset ja lumi ihan heti yllättää.
Pihavalojakin pitäisi keksiä taas johonkin laitettavaksi...
Syyshortensia on mahtavimmillaan. Äidin mielestä koko pensas on väärässä paikassa kun sitä ei edes näy mihinkään, ja tottahan se vähän on, että saunan kupeella se on vähän piilossa katseilta. Olisi pitänyt istuttaa se keskelle pihaa!
Rakastan kyllä tätä pihaa ♥
Vaikka tänäänkin oli harmaata ja masentavaa niin hetken aikaa kun käveli pitkin pihamaan rajoja niin tuntui jo paljon paremmalta. Näki ruskan värejä, pieniä syksyn merkkejä, lammikoita ja vesipisaroita lehdillä. Niin totta se lause, että puutarhan kanssa ei voi koskaan olla surullinen ♥
Tämä sieni näyttää ihan Disneys Fantasia musikaalin sieneltä. Siinä kohtauksessa, missä ne sienet juoksentelevat rivissä ja ympyrässä... ♥ Aika ihana! |
Joskus onni on ihan pieniä asioita.
Tai siis aika usein ♥
P.S. Eilen kävin iltasella juoksemassa ja siinä huomasin kyllä ettei ole enää kesä. Ilta pimeni todella äkkiä enkä oikein ehtinyt kotiinkaan ennen kuin alkoi hämärtyä. Muuten lenkki sujui hyvin ja jalat olivat kuin joskus ennen vanhaan ♥
Tuntui hyvältä ja mukavalta juosta, vaikka syksyn pimeys ei kamalasti houkuttelekaan.
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
21.9.2017 torstai
386. juoksupäivä (141 vko)
- 2388.0 km
- 7.2 km kylälenkki (37 min)
- juoksu tuntui pitkästä aikaa siltä, miltä se joskus on tuntunut. Helpolta, mukavalta ja vauhdikkaalta
- jalat jaksoivat hyvin eikä ollut kipeitäkään kohtia ihan hirveästi kun lenkiltä tulin
- hengitys rauhallista ja ryhtikin suhteellisen hyvä. selvästi on vielä tekemistä keskivartalossa...
- penikoissa tuntui alkumatkasta, mutta lopettivat äyväämisensä kun lyhensin askeleitani ja pohjallisetkaan eivät tehneet enää jalkoja kipeiksi. Alkaa varmaan lihakset löytämään oikean kurssin
- jotenkin tuntui, että pakaratkin toimivat nyt paremmin tai sitten se vain tuntui siltä...
- kiva juoksu ja tuntui hyvältä, että vielä onnistuu juoksukin ilman kipuja. En kuitenkaan juhli vielä ennen kuin katson pidemmän ajan ennustetta
- +12, sateisen märkä keli, pimeää ja vähän koleaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti