Monsuunisateet alkoivat

Säätiedotteet erehtyvät hyvin harvoin sateen suhteen.
        Tänään alkoi ennusteiden mukaan viikon kestävä sadekausi. Ihan kuin jossain paremmassakin etelänmaassa, meilläkin on nykyään monsuunikausi! Jej!
        Todella haastava päivä, kun nutut märkinä yritettiin saada työmaalla jotain tehdyksi. Kun kotiin pääsin ja sain ruuan sulamaan mahaportista sisäpuolelle niin uni tuli viltin alla lupia kyselemättä! Nukkua torkuin pari tuntia ja kömmin sitten iltalenkille sateeseen. Sukat kastuivat ja kengät ja paitakin vähän, mutta ihmeesti sitä tottui vallitseviin olosuhteisiin eikä sitä märkyyttä huomannut vasta kun lenkin jälkeen yritti saada paitaa pois päältä. Sitten vasta se olo muuttui kosteaksi ja kylmäksi.
        Tein vielä tänään kävely-juoksu lenkkiä kun yritän saada jalat tottumaan oikeasti noihin Foot Balance-pohjallisiin. Haluan että jalat ovat oikeassa asennossa ja virheasennot korjattuna. Jospa nämä jalkavaivat vähenesivät, mutta vasemman puoleinen pohje oli taas aika haastava tapaus tuossa lenkin jälkeen. On pitänyt hieroa ja painella taas monesta kohtaa. Missä vika?

lainattu: www.shuttestock.com

Katselin tänään hautausmaata sillä silmällä, että mitä sitä on saatu aikaiseksi.
       Nurmi ajettu, hautakivien ympärykset trimmattu ja siistit, kukat kookkaat ja komeat, ehkä jo hieman kuitenkin syksyn satuttamat ja pienet käytävät haravoituina. Olin ylpeä meistä ja tämän kesän töistä, vaikka se on vienytkin meidät tähän uupumistilaan, että ihan pelottaa millainen virus paukkaa päälle kun stressi viikon päästä helpottaa. Tankkaan jo nyt c-vitamiinia ja sinkkiä!
        Ollaan tehty tiimini hyvää jälkeä ja toinen puoli minusta suree kovasti sitä, että nämä ovat viimeiset päivät kun saat tätä työtä tehdä. Työtä, josta oikeasti pidän ja jota rakastan. Toinen puoli taas on ainoastaan helpottunut, että tämä 11 vuoden urakka on loppu kuuden päivän päästä. En tiedä ihan tarkasti suhdelukua, mutta jotenkin tuntuu, että minä olen antanut seurakunnalle enemmän kuin seurakunta on antanut minulle. Karusti sanottu ja varsinkin kun se on totta.
       Aika siirtyä uuden haaveen kimppuun. Uuteen elämään työelämän suhteen.
        Olen innoissani ja peloissani yhtä aikaa, mutta samalla taidan olla kyllä valmiskin muutokseen. Ehkä kaipaan tätä juuri nyt. Oman suunnan löytämistä ja itsensä toteuttamista. Ja se, mikä on muuttunut 11 vuodessa, on se, että minulla on vierellä maailman paras ihminen, jonka syliin voi mennä kun pelottaa ja jonka tukeen voi luottaa kun tarvitsen sitä eniten, mutta ennen kaikkea - ihminen joka iloitsee minun uusista asioista minun kanssani. Luo uskoa ja onnistumisen toivoa ♥
        Minulla on perhe ja rakkaus ♥
        Oikeastaan niistä lähtökohdista uuteen hyppääminen ei tunnukaan enää niin pelottavalta.

lainattu: news1130.com

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
382. juoksupäivä (139 vko)
- 2365.8 km
- 5km kylän lenkki toiseen suuntaan (31 min)
- ei onnistunut pakaroiden aktivointi niin hyvin kuin toissapäivänä, ehkä vähän lihakset kipeänä edelleen lihaskuntotreenistä
- pohkeissa tuntui, en tiedä juoksenko edelleen liian pitkällä askeleella vai askellanko muuten vain väärin, pohkeiden lihaksetkaan eivät varmasti ole ihan priimaa
- juoksu-kävely tyyli toimi vielä tänään, kohta pitää sitten kokeilla ihan kokonaisaikaista juoksua, tänään vielä kinttuja vähän totuttelin FB-pohjallisiin taas ja muutenkin juoksuun noin ylipäänsä
- hengitys ok, ryhti kesti, jalkojen askelluksessa selvästi vikaa kun pohkeet kipeytyvät
- satoi koko matkan töhötyssadetta, +10 
- mukava lenkki kuitenkin, päätä puhdistava ja ajatuksia avartava ♥