Ohi on!

Kaiken raskaan ja vaikean jälkeen tänään oli viimeinen päivä töitä. Ei vain tältä kesältä vaan kokonaisuudessaan tämän työnantajan palkkalistoilla. Olo oli helpottunut heti aamusta ja vaikka taivas työnsi vettä enemmän kuin taivaankansi antoi myöden, niin tuntui kuin olisin vihdoin ollut vapaa kaikesta!
       Vein päivän loputtua avaimet, työpuhelimen ja tuntilistat esimiehen pöydälle ja sanoin hyvästit. En näkemiin enkä moi vaan hyvästit. Tarkoitin sitä myös. Toivon todella, etten enää ikinä olisi sellaisessa työpaikassa joka saa minut tuntemaan näitä asioita, mitä tämä työmaa on saanut minut tuntemaan. Ihmiset siellä saivat minut jopa epäilemään omaa itseäni ja omaa tapaa olla ja elää.
        Ei ikinä enää.
        Miehenmurri tuli hakemaan minut työmaalta, raahattiin kaikki nutut ja kimpsut ja kampsut autoon, vietiin avaimet ja muut hörhökkeet pois. Lopuksi vielä vein irtisanouumisilmoituksen toimistolle ja ajattelin, että näin tämä asia kuuluukin hoitaa. Loppuun asti ja silmiin katsoen kaikkia osapuolia.
        Nyt olen vapaa ♥
        Hemmottelin itseäni kirjoilla. Nauroin Miehenmurrikalle, että tili tuli ja tili meni, mutta olen mielestäni sen ansainnut.

Jojo Moyesin uusin oli ihan sattumaa, en edes tiennyt että häneltä oli tullut uusin kirja. Olin menossa hakemaan Maaret Kallion uusinta opusta ja kirja sattui silmään. Sitten sain kirjapassiin viimeisen leimani ja sain valita yhden ilmaisen pokkarin. Sanottakoon, etten oikein pidä pokkareista, mutta kun ilmaiseksi saa, niin kyllä kelpaa! Olikin aika vaikea valinta, mutta toivottavasti tämä valinta osuisi suht hyvin kohdilleen.
       Maaret Kallion uusinta uutta olen odottanut kuin lehmä kesää ja tänään sain sen hyppysiini ♥
       Minulla on nyt vielä Kaari Utrion kirja kesken, mutta en malttaisi mitenkään odottaa, että pääsen Inhimillisten kohtaamisten kimppuun!

Kotona odotti ruuanlaitto ja siivous.
      Miehenmurrikka on saamassa jotain syysflunssaa tai sitten se on sympatia-flunssaa minun töiden loppumisesta, kun sanoin, että oikein pelottaa millainen tauti minuun iskee kun stressi laukeaa. Miehenmurri makasi ruuan jälkeen ja huilasi, minä siivosin.
        Oli ihanaa tehdä torpasta taas siisti ja rauhallinen. Huomasin, että se rauhoitti minuakin ♥ Kun uuni oli lämmitetty, lattiat imuroitu ja pesty ja Miehenmurri tropattu, nappasin postista tulleen Kodin Kuvalehden ja tänään ostamani uusimman Fit-lehden ja rojahdin sohvan kulmaan niitä lukemaan ja vannotin etten liikkuisi kahteen tuntiin mihinkään! Rupesi väsyttämään melkein heti. Raskas viikko, raskas viimeinen päivä, ruoka, siivous ja lämmin tupa ♥ Eipä se muuta oikein tarvinnut.
          Miehenmurrikka nappasi hetkeksi kainaloon ennen kuin lähdettiin iltasaunaan.

Omaa aikaa ♥

Jalat ovat edelleen vähän heikossa hapessa ja tänäänkin piti jättää juoksu väliin. Oikein todella odotan, että pääsen syysloskaan juoksemaan kun tämä kesä on mennyt näin äärettömän huonosti juoksun puoleen! Ärsyttää ja kuitenkin vähän jo huolestuttaa, että mikä nyt on, kun kintut eivät tule kuntoon!
       Kipeitä trigger-pisteitä löytyy polven ja reiden seudulta jatkuvasti. Jokuhan siellä nyt jumittaa ja pahasti.
       Huomenna olisi tarkoitus hoitaa auto kuntoon. Hitsata ruostekohdat piiloon ja maalata päälle. En tiedä mitä siitä tulee, kun Miehenmurri on noin flunssan alkuinen, mutta sunnuntaina kyllä pidän sen levossa ja hoivaan sitä sitten, jos huomisesta selviää ilman kuolemantautia...
       Ette arvaa miten helpottunut ja kevyt olo minulla on.
       Jospa unikin olisi tänä yönä erilaista.
        Syvää ja hyvää ♥