"Mörrimöykky se sateessa istuu..."

Maanantaiaamuna oli hautausmaalla ihan omituinen, sadunomainen hohde, kun sumun läpi paistoi aamuauringon ensimmäiset kajastukset. Niin, ensimmäiset kajastukset koko viikolle, sillä sen jälkeen ei ole paljoa auringon valo pilkistänyt - ei sumun läpi eikä muutenkaan!
      Tuona hetkenä, kun katseli taianomaista maisemaa, kaunista hautausmaata ja työn tuloksia, niin tämän vuoden kuin koko pitkän puutarhuri-uran aikana, tuli haikean surullinen olo. Pidän tästä työstä paljon, osaan ja kykenen tekemään tätä työtä hyvin ja itsenäisesti, ja silti minun on lähdettävä tästä työpaikasta etten kulottuisi ja kuivettuisi pystyyn.
        Ilmoitin irtisanoutuvani myös suntiohommista maanantaiaamuna pomolleni eikä tuo ollut millänsäkään. Käski ilmoittaa asiasta kirjallisesti.
        Haikea ja surullinen olo, mutta silti toiveikas. Kolme päivää töitä jäljellä.

Tämä viikko on näyttänyt syksystä vetisemmän puolen. Tänäänkään ei ehtinyt sadetakki kuivua tauon aikana kun taas piti lähteä sateeseen. Alkaa hautausmaa olla sen verran siisti, että kunhan huokaillaan siellä enää! Remonttimiehetkin alkavat olla valmiita kappelin puolella. On ollut mukavaa, kun väkeä on ollut koko ajan enemmän kuin vain me kaksi, mutta kyllä poraaminen ja kaikenlainen kilkuttelu, mitä ääniä putkimiehistä lähtee alkaa käydä hermoillekin. Koti tuntuu niin hiljaiselta, kun pääsee työmaan kolkutteluista turvaan.
       Mietin tänään vesisateessa Hangon kesälomareissua ♥
       Miten lämmintä ja mukavaa.
       En minä niinkään mitään helteitä kaipaa, mukavaa on välillä syksyinen kirpeyskin. Kaipaan enemmän sitä muuta oloa, rentoutta ja huolettomuutta ja lämpöistä yhdessä oloa. Tällä viikolla ollaan taas saatu olla yhdessä täällä maaseudun rauhassa ja kyllä oleminen on ollut rentoa ja erakoitunutta. Eilen kannettiin pihakeinu vinttiin kun se vaan lotusi vesisateessa, ja piha näytti heti niin paljon enemmän syksyisemmältä... Kunhan pääsisi lehtiä lakaisemaan ja tekemään syyspihaa kuntoon.
      Odotan ihan älyttömästi sitä, että pääsee aamusta asti oman pian kimpussa olemaan! Tekemään ja touhuamaan itsensä väsyksiin ♥

Tässä kuvassa mörrimöykky ei istu kärpässienen alla vaan ottaa niistä kuvia ♥

Sateisen kamala päivä vaihtui iltaa kohden ihanaksi syysillaksi ja aurinkokin yritti paistaa hetkellisesti ainakin. Käytiin lenkillä. Minä juoksin, Miehenmurrikka pyöräili. Kylätie oli muuttunut melkein liejuksi sateista ja Miehenmurrikka meinasi upota pyörällään ja minä rämmin juoksukengilläni lammikoita kiertäen.
       Juoksu oli mukavaa, akillesjänteet saivat vain osansa. Taitaa pohjallisissa olla vielä harjoittelua... Kaipaan oikeasti niitä juoksuja kun sai mennä ja kipottaa ihan miten vain ja jaloissa tuntui vain hyvä rasitus juoksun jälkeen. En edes muista miltä semmoiset juoksuviikot tuntuivat...

Milla Palosaaren ABC-aseman muki

 Ostin tänään alennuksesta yhden kirjan... Tiedän, minulta pitäisi evätä meno kaikenmoisiin kirjakauppoihin, kun aina tarttuu jotain mukaan. Tänään tarttui 9 eurolla Kirjeitä Tove Janssonilta. Tuli kamala himo kirjoittaa kirjeitä, kun selaili toisen kirjoittamia ihania kirjeitä ♥ Pitää taas syksyllä pommittaa kirjeystäviä ja kuormittaa postipoikia!
      Kirjeitä, kirjeitä, kirjeitä ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
384. juoksupäivä (140 vko alkaa)
- 2375.8 km
- 5km minikylälenkki (29min)
- juoksu tuntui mukavalta ja suhteellisen helpolta, mutta akillesjännekohta jalassa kipeytyi kun tultiin loppumatkaa
- jalkapohjan lihaksista varmaan johtuu sillä pallon rullailu jalkapohjan alla helpotti oloa heti
- muuten juoksu sujui paremmin, vaikka en löytänytkään taas laiskoja pakaroitani mistään!
- hengitys ok, ryhti kohtuullinen ja keskivartalokannatuskin hyvä
- askellus mielestäni jo parempi, mutta pohjelihakset ovat eri mieltä - näemmä
- kiva juoksu kuitenkin!
- +15, sateinen päivä, mutta aurinkoinen ilta, märät ja lammikkoiset tiet