Aamupäivän makasin sohvalla ja katsoin Hevoskuiskaajaa. Torkuin ja katsoin. Iltapäivästä menin sitten Miehenmurrikan ja Juniorin luo tekemään pizza-iltaa. Kyhnäsin illan sitten Miehen kainalossa ja nautin joka minuutista ♥
Huomisesta saadaan sitten taas olla kahdestaan koko viikko. Minun viimeinen työviikkoni. Pelottaa. Ei töiden loppuminen vaan sen uuden aloittaminen. Miehenmurrikka sanoo, että kaikki järjestyy ja olen päättänyt uskoa.
Talo oli tyhjentynyt, kun tulin kotiin iltasella. Tuvassa oli lämmin ja sytytin nurkkaan kynttilän ja istahdin hetkesi sohvan kulmaan lukemaan. Tuntui hyvältä. Onnelliselta ♥
Jos mietin itseäni 11 vuotta sitten, olo ei ollut tällainen. Jos mitään muuta tämä raskas ja pettymyksen tuottama työrupeama toi 11 vuoden aikana, on tämä onni. Miehenmurrikka, meidän elämä ja minun helpottunut oloni siitä, että minusta on aloittamaan vielä alusta. Tekemään itseäni varten huomisesta paremman ♥
P.S. ihanaa fiilistelyä nämä kynttilät taas. Olikohan minulla jo vähän syksyä ikävä? ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti