Pelastetut putkimiehet, ikävä ja laiskat big pack pakarat!

Lämpötila oli +10 kun lähdin iltasella juoksemaan.
       Kymmenen.
       Pitää alkaa uskomaan, että se on nyt syksy.
       Aamusta sen huomaa ja tuntee parhaiten, kun ei ole enää semmoista kevyttä valoa taivaalla vaan vähän tummempi sävyinen aamukajastus, aurinko nousee jo aika laiskasti metsän reunan takaa eikä oikein jaksa lämmittää ennen iltapäivää. Oltiin tänäänkin toppatakeissa koko päivän, vaikka kyllähän se iltapäivästä taisi jo vähän niskaa lämmittääkin.
        Istuttiin tänään Aikun kanssa kahvitauolla ja kappelin puolella, missä on parhaillaan remontti käynnissä, kuului tämän tästä ärsyttävää piippailua. Lopulta korvat saivat tarpeekseen ja lähdettiin kohti ulkona odottavaa työmaata kun satuttiin käymään tällainen dialogi remonttireiskojen kanssa:

Remppamies: Naiset! Kumpi tahansa! Tulkaa tänne!
Minä: Mitä täällä huudetaan?
Remppamies: Jäätiin tänne jumiin. (kaksi miestä seisoivat nostolavan korissa ja niin korkealla kuin nostolava vaan nousee!)
Minä: Jaaha, minulla on siis valta siihen jäättekö sinne vai ette.
Remppamies: Niin no... kai sitä voi niinkin ajatella. Siinä pitäis jossain lukea Varalasku. Semmonen vipu.
Minä: Jaa, mikähän vipu (ihan selvästi näin pienen vivun koneen kyljessä...) Miten nopeasti tulette alas jos tätä vääntää?
Remppamies: No väännä nyt vaan tai vedä tai jotain!
Minä: (lasken korin alas ja helpottuneet miehet kömpivät pois korista) Miten teillä tämmöisiä härveleitä on, mitkä jää jumiin??
Remppamies: (vähän pyöreämpi niistä kahdesta) Itseasiassa...tuota... Meillä oli ylipainoa.

Naurettiin Aikun kanssa loppupäivä, että hitsi kun olisi tajunnut olla tyhmempi mitä olikaan. Olisi pitänyt heittäytyä minä-pelkään-koneita-naiseksi ja kiljahdellen painellut jokaista nappulaa! Miesparat! Loppupäivästä sanoin, että nyt lähdetään kotiin, että jos menette koriin, niin tullaan vasta seitsemäksi aamulla töihin...

Kotona söin ja hyppäsin leikkurin selkään. Joissakin paikoissa nurmi oli niin paksua, että konekin yskähteli. Kylmät kelit olisivat ihan tervetulleita jo ihan vaan hillitsemään hiukan tuota ruohoa. Ihan älytöntä sen kasvu edelleenkin!
     Oih! Oikein odotan, että pääsen ajan kanssa siistimään pihaa "talvikuntoon", tekemään kuistille asetelmia ja rakentamaan taloon jo vähän syksyä ♥
     Iltaan asti sen leikkurin selässä meni ja oli kieltämättä vähän kylmä, vaikka oli aika tukevasti päällä. Siinä kun ei kamalasti voi liikkua (ei ainakaan paljon muuta kuin vyötäröstä ylöspäin...). Leikkuun jälkeen lähdin juoksemaan. Jännitti ja pelottikin vähän, että entä jos se jalka kipeytyy taas ja koko syksykin menee yhdessä ja samassa vamma kierteessä.
     Lenkki kuitenkin onnistui melko hyvin. Juoksin ja kävelin aina välillä ja totuttelin jalkoja jälleen Foot Balance pohjallisiin. Jospa ne kuitenkin auttaisivat minua oikomaan jalkoja ja vähentämään rasitusvammojani... Katsotaan nyt.
      Kokeilin myös kunnon pakara-aktivointia kun luin minun pakara-kirjasta, että kireät takareidet johtuvat siitä, että pakarat eivät tee töitään vaan laiskana löllyvät ja antavat reisien kreiseillä itsekseen. Tänään nipistelin pakaroita yhteen välillä kesken lenkkiäkin ja yritin saada yhteyden kulkemaan niihin lihaksiin, joiden sitä juoksuaskelta olisi otettava. Melko hyvin onnistuin, ainakin paremmin kuin ennen. Nyt vaan pitää venytellä ja katsoa huomenna mitä jalat tykkäävät!

Ollut taas monena päivänä meidän koiraa ikävä ♥ Ihan kamala ikävä edelleen, vaikka tämä on jo kolmas syksy... Meillä oli niin omat rutiinit syksyksi, että on ikävä kävelylenkkejä ja iltahetkiä, kun köllöteltiin sohvalla vastakkain ja aamuja kun lämmitettiin uunia ja koira näki unia. Sekin oli aamu-uninen ihan kuin emäntänsäkin, joten sovittiin hyvin yhteen aikataulullisestikin.
        Välillä tee edelleen 'kaupantekoa' sen suhteen, että mitä antaisin, jos saisin vielä koiran kanssa olla yhden päivän tai viikon tai kuukauden.. Tietäisin kyllä tasan tarkkaan mitä ensimmäiseksi tekisin ♥
        Syksy tuo mukanaan myös näitä fiiliksiä. Ikävää ja haikeutta.
        Tummia sävyjä sen vaalean keveyden jälkeen.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
381. juoksupäivä (139 vko)
- 2360.8 km
- 5.4 km uimarantalenkki (27min)
- juoksu-kävely-juoksu lenkki kun totuta jalkaa sekä taas juoksuun että Foot Balance pohjallisiin
- juoksu kulki aika vauhdikkaasti ja kai pakara auttoi siinä asiassa paljon, kunhan vaan jaksan etsiskellä niitä tuolta takapuolelta
- ei koskenut mihinkään
- askel oli lyhyt ja sitten pidempi ja muutenkin vähän sekavaa oli aluksi, pitkän tauon (11pvää) jälkeen, mutta kyllä ne jalat sitten polun löysivät
- hengitys ok, ryhti kesti paremmin ja tuntui kuin lantiokaan ei antaisi samalla tavalla periksi. Pitää vaan jatkaa niitä pakara harjoituksia ja vatsatreeniä ja selkäjumppaa
- +10. vähän viileä keli, hattu ja hanskat käsissä, aurinko paistoi vielä metsän reunaa hivotellen
- ihanaa oli päästä juoksemaan pitkästä aikaan!