ILOISTA VAPPUA !

ILOISTA VAPPUA!

Nauttikaa keväästä ja auringosta - ja sateestakin jos semmoista saadaan!

- A.

Kukkapenkkien kevätsiivous ♥

Käynnistyin tänä aamuna taas vähän hitaalla. Uni oli hyvää tai ainakin kohtalaista eikä tällä kertaa ollut syynä väsymys vaan ihan puhdas laiskotus. Aurinko paistoi onneksi jo heti aamusta! Mitä olisikaan ollut, jos ilma olisi ollut harmaa ja sateinen - olisinko päässyt puusta pitkään!
        Naapurin isännän kynnöspellolta nousi tänä aamuna kummallisen paljon höyryä. Jonkinmoinen lämpötilojen ero siinä kai oli, kun välillä se lakkasi ja sitten sumua oli taas kaksinverroin enemmän. Ajattelin jo, että naapurit polttavat roskia vappuaaton kunniaksi... blaah!

Tänään oli vuorossa sitten kukkapenkkien perkuu ja kuopsuttelu kevättä varten.
          Yritän nyt visusti pysyä suunnitelmassani/päätöksessäni etten tee tänä vuonna ainuttakaan uutta penkkiä vaan yritän selvitä näistä vanhoista kunnialla. Aikamoinen urakka tuo taas tänään oli! Sai kyykkiä ja kuopsutella ihan koko päivän ja viimeiset liiterin takaiset kivikot jäivät kyllä vähän huonommalle perkuulle, mutta kun ei enää jaksanut nyplätä ihan jokaista rikkaheinää!

Etupihan puolipyöreä penkki ♥
       Toivottavasti antaa aihetta samanlaiselle ylpeydelle kuin viime vuonna. Ilokseni huomasin, että melkein kaikki perennat punkasivat jo maan pinnalle, joten selvisivät ainakin talvesta ehjin nahoin. Katsotaan sitten miten selviävät kesästä.
        Kunhan ei tule märkää kesää vaan kohtuullisen lämmin ♥
        Alppiruusuille (ja tuijalle) annoin viikonloppuna jo lannoitetta. Pitänee uusia käsittely muutaman päivän päästä, kun on päässyt osa alppiruusun lehdistä vähän rusettumaan. Toivottavasti toipuvat...

Takapihan pyöreä penkki oli ehkä parhaiten nupullaan. Takuulla lämpöisellä paikalla ja isolla kivimäärällä on osuutta siihen. Kivet ainakin varaavat lämpöä sen verran paljon, että pysyy maakin lämmön puolella.
         Heittelin kanankakkaa jo alkukasvun turvaksi, että saisivat jostain voimaa jättää rikkaheinät taakseen. Aion kyllä pitää kitkemishommat helppoina. Jos jaksaisi kitkeä vähän joka viikko ei pitäisi ainakaan olla kamalaa urakkaa missään vaiheessa.
         Toinen juttu on, jaksaako....

Viime vuotinen Paraatipenkki. Vähän huolestuttaa nuo viime vuoden pensas-ostokset. Ei oikein näytä siltä, että olisivat selvinneet talven, mutta odotan nyt ensin kärsivällisesti ennen kuin ostan uudet...
      Tähän penkin päähän pitäisi tuoda vähän lisää katetta, kun heinä puskee läpi, vaikka miten olisi sanomalehdet katekerroksen alla. Sitkeää tuo heinä! Samat geenit kun saisi hyötykasveille!

Saunankivikosta vedettiin sunnuntaina Miehenmurrikan kanssa epäonnistuneen alasleikkauksen uhrit, pensashanhikit, ylös, ja tänään laitoin tilalle kukkapenkeistä ylijäämä perennoja. Katsotaan nyt tykkäävätkö olla. Ainakin maa on vahvaa!
       Tähän penkin päähän laitoin tuon toisen kivitoteemi-kehikonkin ja tällä viikolla aion saada molemmat täyteen! Pitänee tehdä retki kiviaitojen tykö.

Liiterin takana olevat penkit jäivät vielä vähän huonolle siistimiselle, kun olivat jostain kulmasta vielä vähän jäässä, mutta kyllä minä niistäkin yritin siistit tehdä.
       Toisen kivikon reunaan istutettiin tammi siinä uskossa, että joku vuosi siirretään se johonkin. Siinä se nyt kököttää edelleen enkä oikein tiedä, että mihin sen muka siirtäisi...
         50 vuoden päästä joku tuleva sukupolvi kiroaa minut, kun tammen oksat raapivat liiterin katon rikki... Anteeksi, tulevat sukupolvet, kun en osaa päättää...

Unohdin täysin, että minullakin puskee jostakin kulmasta krookuksia ♥ Jo näin kauniissa kukassa! Otin vähän vappukuvia ensimmäisten puutarhassani kukkivien kukkien kanssa.
        Vaikka olin melkein keskeltä poikki jo kukkapenkkien kanssa, lähdin illalla vielä juoksulenkille, kun oli semmoinen fiilis, että olisi mukava vähän juoksennella sinne ja tänne.
          Lenkistä todellakin tuli semmoinen sinne-tänne lenkki ja juuri semmoinen, joista joskus muinoin olin haaveillut kun en vielä edes juossut! Semmoinen, että lähtee vaan kotirapulta ja juoksee minne kintut vievät!
           Tänään kintut veivät metsäpoluille ja sitten kiersin vielä kylän kautta kotiin. Mäkijuoksua tuli ainakin harjoiteltua niin, että reidet huutelivat jo hoosiannaa yhdessä vaiheessa. Oli mielekästä välillä juosta jossakin muualla kuin iänikuisilla samoilla poluilla ja teillä, missä olen koko talven taas talsinut. Onneksi tulee kevät ja kesä ja on muitakin vaihtoehtoja juoksemisille kuin nämä samat tiet. Tänäänkin tuntui ihan normimittainen lenkki pidemmältä kun sai juosta vähän erityyppistä juoksua. Ilman musiikkia. Vain omien ajatusten kanssa ♥ Ihan parasta terapiaa!
           Huomenna olisi sitten Vappu ja lähdetään Miehenmurrikan ja Juniorin kanssa syömään jätskit. Kesän ekat irtojätskit kioskista ihan! Ainakin toivottavasti. Vettähän se lupasi... onneton!

P.S. Minusta tuli tänään aamupäivästä kolmatta kertaa täti, kun pikkusisko pyöräytti potran pojan. Vappupalloksi he uutta pienokaistaan kutsuvat ja semmoinenhan se taisi nyt sitten olla kun aattona syntyi ♥ Muutama kuva ollaankin jo tulokkaasta nähty ja semmoinen pieni ihmehän se on, uusi ihmistaimi. Tätinä oleminen alkaa sujua. Ihastelu ainakin ♥
       Jospa joskus sitten olisi muiden vuoro ihastella minun jälkikasvuani... kenties... joskus...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
lauantai 28.4.2018
458. juoksupäivä (167 vkoa täynnä)
-2829.4 km
- 6.2 km kylä- oikopolku (36 min)
- vähän väsy olo koko matkan ja sama homma vähän jaloissakin
- ei ihan paras energia juoksuun
- ryhti kesti ja lantiokin kai jotenkin
- askellus toimii hyvin eikä juurikaan kamalasti ole jalat kipeät juoksun jälkeen
- selässä lihas jumissa, ei ihan puhdas tekniikka (sain pehmennettyä iltasella)
- hengitys ok
- pakarat toimivat vähän paremmin
- +12, kolea tuuli muuten hyvä keli juosta

maanantai 30.4. 2018
459 juoksupäivä (168 vko alkaa)
- 2836.9 km
- 7.5 km metsäpolkuja laskettelurinteen ympärillä+kylälenkki (46 min)
- olo oli reipas ja hyvä ja tuntui siltä, että olisi voinut juosta taas koko illan
- jalat tuntuivat energisiltä ja vahvoilta ja mäkijuoksukin onnistui todella hyvin, alamäki juoksussa pikkaisen harjoittelun varaa
- hengitys hyvä
- askellus erinomaista, alamäkijuoksussa kävi vähän polveen kun en osaa laskeutua jalalla oikein...
- todella kivaa!
- lantion tuki hyvä ja pakaran toimintaa selvästi havaittavissa
- +12, aurinkoinen ja keväinen ilta, ihana laji!

Viikonvaihde vapaalla

Käytiin viikonloppuna kurkistamassa Miehenmurrikan kanssa rantaa, että joko jäät ovat antaneet periksi. Eivät vielä olleet, mutta ei se kaukana ole! Vähän ripsi vettä ohimenevistä pilvistä, vaikka niin oli ennusteltu poutaista päivää. Nooh, hyvää sade teki ainakin nurmelle, joka kellertää vähän edelleen, kun on niin kuivaa ja kylmää.
       Sain viikonlopun aikana myös siemeniä ruukkuihin.
       Miehenmurrikka auttoi kurkkujen kanssa ♥ Oli ihanan näköistä, kun ison miehen isot sormet painelivat kurkun siemeniä multaan ja peitti ne sitten taimimullan hippusilla. Mies itse totesi urakan päättyessä, että nyt on sitten istutettukin! No niin oli ♥
        Laitoin avomaakurkkua taas taimettumaan, kun ne viime kesänä onnistuivat niin hyvin. Sitten kokeilen uutena tulokkaana parsa- ja kukkakaalia, kun kerran opin niitä tänä talvena syömään ja ne maistuvat. Miksi ei sitten omasta maasta! Äiti kyllä sanoi, että niiden kasvatus on hankalaa tuholaisten takia, mutta ehdin tässä vielä opiskella vähän, että miten tuholaisten tuhoja saa minimoitua. Katsotaan nyt tuleeko niistä muuta kuin epäonnistunut kokeilu!

Ja talvirenkaat vaihtuivat kesäkumeihin myös viikonloppuna.
      Miehenmurrikka huomasi, että minulla taitaa olla auton aurauskulmissa jotain häikkää kun edellisen vuoden kesärenkaat olivat kuluneet niin hassusti. Saatiin aika tälle viikolle aurauskulmien tarkistukseen ja pienen pohdinnan jälkeen laitettiin kuitenkin kesärenkaat alle, vaikka niissä vähän kulumaa onkin. Ei vielä pitäisi olla sakon paikka... Parempi kuluneet kesärenkaat kuin talvirenkaista varmat sakot.
        Kai?
        Renkaiden vaihdostakin saatiin kina aikaiseksi, kun ymmärrettiin (tai noh, minä ainakin ymmärsin taas Miestä vähän väärin...) toisiamme vähän väärin. Miten se voikin olla mahdollista, että toisen tuntee jo aika hyvin joka puolelta ja silti saa aikaiseksi jonkun ihme riidan siitä, mitä toinen sanoo ja mitä toinen todellisuudessa tarkoittaa.
         Sovittiinhan me riita nopeasti, kunhan olin vähän aikaa touhunnu pihamaalla omiani ja purkanut vähän höyryjä pois. En pidä Miehenmurrikan kanssa riitelystä, kun toinen on kuitenkin niin rakas. Vähän kuin hiiri nakertaisi sisuskaluja sisäpuolelta...

Ja onneksi sunnuntaina oli sadepäivä. Olisin muuten höykkyyttänyt Miehenmurrikkaa pihahommiin. Minua poltteli jo kukkapenkit niin kovin, etten olisi malttanut mitenkään viettää lokopäivää sisällä, mutta onneksi tuli vietettyä. Oli ihan mukavaa olla vaan Miehenmurrikan kainalossa ja ottaa vähän iisisti ♥
          Katottiin illalla Eat Pray Love - Omaa tietä etsimässä - elokuva ja opin siitä ainakin sen, että välillä ihana joutilaisuus on yhtä arvokasta kuin hikipäässä tekeminen - jopa joskus arvokkaampaa!
          Ja senkin opin, ettei sitä leffaa pidä katsoa illlalla. Tuli nimittäin näkönälkä niiden spagetti-annoksista ja piti keittää vielä makaroonit iltapalaksi molemmille!
          Hiilaripommi iltaan ja kyllä nukutti!

Silmuillen ♥

Kannoin syreenipuskien leikkauspäivänä sisälle kauniin syreenin oksan ja nyt siinä on jo isot lehtisilmut melkein auenneet. Tämmöistä olisi pihallakin, jos sielläkin olisi lämpötila sama kuin tuvassa eli + 27... En osaa enää lämmittää niin, että tuvassa olisi mukava olla, aina menee överiksi!
         Tänäänkin on ollut vähän pilvisempi ja vähän sateenuhkainen päivä. Aamupäivä menikin sisällä. Laitoin tupaan verhot (vaikka en vielä saanut aikaiseksi pestä edes ikkunoita, mutta ne kerkiää sitten myöhemminkin) ja siivosin torpan siihen kuntoon, että viikonloppua on kiva viettää. Miehenmurrikalla on jälleen vapaa perjantai eli kolmen päivän viikonloppu. Se on kyllä sen ansainnutkin, kun on tehnyt nyt töitä kaksi viikkoa vain yhdella vapaalla.

Eilinen päivä oli eilinen päivä, siitä kirjoitinkin jo edelliseen postaukseen enkä sen enempää halua enää asiaa ajatella. Näkeehän tuon sitten kun taas töihin menee, että tuliko tehtyä virhe, kun tähän suuntaan askeleen otti vai koituuko tämä vielä sellaiseksi päätökseksi johon voi myöhemmin olla tyytyväinen.
       Ainakin olon se teki kurjaksi ja kadotti sen työhön menon innostuksen melkein täysin.
       Olisi pitänyt varautua paremmin. Olla varuillaan enemmän.
       Noh. Se siitä.
       Ostin eilen taimimultaa ja kanankakkaa. Pitäisi saada vihdoin viimein siemenet purkkeihin ja päästä kohta raivaamaan näitä kukkapenkkejäkin ja viskomaan vähän lantaa kasvua vauhdittamaan! Tänään sinne ei taida päästä, mutta jospa joku päivä...

Uni on parantunut. Muistaakseni johonkin postaukseen kirjoitinkin, että on ollut uniongelmia nyt keväällä varsinkin. Stressasin työn hakemisesta ja siitä, että sitä ei ollut. Nyt on selvästi ainakin sen osalta mieli jo ehtinyt vähän tasottua ja hakea omaa unirytmiäni takaisin.
        Se puolestaan näkyy siinä, että on parempi olla. Henkisesti. Olo on paljon rennompi ja mukavampi kuin silloin, kun piti koko ajan miettiä ja huolehtia. Siksi yritän nyt oikeasti kääntää asiat sinne suuntaan, etten stressaisi enää mistään turhasta vaan tekisin mieluummin jotain järkevää ja mieltä kohottavaa sen murehtimisen sijaan. Aikamoien harjoitus tämmöiselle, joka murehtii aina ja kaikkea.
         Mieli on kuin lihas, joka kyllä oppii kun sitä harjoitetaan. Maaret Kallion oppeja ♥
         Viikonloppuja, keväiset mielet ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
457. juoksupäivä (167 vko)
- 2823.2 km
- 6 km kylälenkin versio (39 min)
- juoksu oli ihan ok, vaikka ihan yhtä lennokas ja helppo ei ollutkaan kuin edellinen kerta
- ryhti kesti hyvin ja kai ne pakaratkin sieltä löytyivät
- askellus alkaa olla jo aika hyvä
- hengitys rauhallista ja lantion kannatus jo parempaa, lihastyö auttaa
- +8 pilvipoutainen keli, kiva juoksuilma!

Negatiivisuus tappaa kaiken ilon

Negatiivisuus on kuin flunssa, tarttuu ja tekee olon kurjaksi. Siis varsinkin niiden olon, jotka joutuvat negatiivisuutta kuuntelemaan.
        Olen onnistunut melko hyvin kahmimaan omaan elämääni sellaisia ihmisiä, jotka antavat minulle voimaa ja mielen virkeyttä ja onnea ♥ Puoliso, ystäviä, perheenjäsenet... En ole pitkiin aikoihin joutunut oikeasti todella negatiivisen ihmisen kanssa tekemisiin, sillä kai yritän tiedostamattakin välttää sellaisia ihmisiä, jotka maalaavat vain mustilla väreillä.
         Eilen törmäsin tällaiseen ihmiseen ja huomasin heti, että hetki negatiivisen ihmisen seurassa ja minun mieleni kamppaili jo vastaan, tuli paha olla ja jotenkin ärsyynnyin siitä, että minun onnellisuuteeni oli tullut tunkeutuja.

lainattu: inbound.org

Kävin eilen kirjoittamassa työsopimuksen jo etukäteen, vaikka työt alkavat vasta puolentoista viikon päästä. Pomo ei kutenkaan silloin ole paikalla, joten oli yksinkertaisempaa kirjoittaa se jo nyt. Piipahdin samalla reissulla vähän katselemassa tulevaa työpaikkaani, vaikka tämä hautausmaa onkin tuttu paikka, kun omaakin perhettä nukkuu nurmen alla ♥ Oli mielenkiintoista huomata, miten eri silmällä sitä katsoo nyt 11 vuoden jälkeen kuin aloittelevana puutarhurina. Näki toki sen, että talven roskaa on siellä ja täällä, mutta kun on mennyt ihan kamalaan kevääseen, missä sotkua ja siivoamista riittää silmänkantamattomiin, huomasin että mieli oikein hypähti, että näistä selvitään nopeasti!
         Sitten.
         Paikalle ilmestyi tuleva esimiesasemassa oleva naistyöntekijä, tunnen hänet jo harjoittelujakson aikaa melkein 15 vuoden takaa. Ensimmäinen lause ei ollut "hei, miten menee?" tai "hei, kiva kun tulet meille töihin!". Ensimmäinen lause oli "mitäs sie haluat?"
         Hämmennyin täysin, vaikka näihin ikiin olen nähnyt ja kokenut kaikenlaista ihmisten taholta. Nyt kuitenkin tylyys yllätti täysin. Sanoin, että tulin vain häntä katsomaan ja hautausmaata, että mistä sitä sitten aloitellaan kohta. Tuleva työkaverini ei missään kohden näyttänyt siltä, että olisi ollut iloinen minun tulostani, vaikka minun mukanani hän saa kokeneen työntekijän, joka osaa tehdä töitä. Sitä vastoin hän aloitti negatiivisuuden pommitukset ja jatkoi sitä niin kauan kuin lähdin!
        Mikään ei ollut hyvin, mikään asia työpaikalla ei toiminut ja kaikki päätökset olivat vähintääkin surkeita! Menin ihan tilttiin kaikesta siitä huonosta, mitä sain päälleni ja näin jälkikäteen olisi ollut hyvä itseäni muistuttaa millaisen ihmisen kanssa olinkaan tekemisissä. Olin vain niin innoissani työstä, etten ajatellut oikein muuta.. En osannut varautua.

lainattu: visualmeditation.co

Koko illan olo oli kuin olisi ollut vatsatauti. Myllersi paha olo sisällä ja vaikka Miehenmurrikalle kerroin ja purin asiaa, ei olo oikein kadonnut mihinkään. Iltasella kirjoitin päiväkirjaan ylös sen, mitä ajattelin, ettei ainakaan nukahtamista olisi häirinnyt.
        Negatiivisuuden vaikutus minuun yllätti täysin! Olen aina tiennyt, että se on raskasta kuunneltavaa kun jollakulla on aina huonosti asiat, mutta se miten vahvasti se vaikutti nyt kun sitä ei ole joutunut vähään aikaan kuuntelemaan.
        Tänään sitten ajattelin hyvin nukutun yön jälkeen, että en voi asialle yhtään mitään. Kyseinen ihminen on aina ollut negatiivisesti ajatteleva tapaus ja ainut asia mihin minä voin vaikuttaa on se, miten annan hänen puheittensa vaikuttaa minuun. Eli en mitenkään.
        Löysin hyviä ohjeita mtv3-nettisivustolta( Lifehack.org), jotka aion pitää mielessä ensi kesänä, kun joudun olemaan negatiivisuuden tykkitulessa.

• Älä lähde mukaan väittelyyn - jätä negatiivisen ihmisen mielipiteet ja asiat siihen.
• Ole empaattinen - älä yritä ratkaista hänen ongelmiaan, kuuntele empaattisesti 
• Tarjoa apua - joskus valittaminen on avunpyyntö
• Pidä keskustelunaiheet kevyenä - yritä vaihtaa puheenaihetta kun puheen negatiivisuus menee liiallisuuksiin. Sää, elokuvat tms.
• Älä huomioi negatiivisuutta, vahvista positiivisuutta - jätä huomiotta silloin kun ihminen on negatiivinen, huomio silloin kun hän on positiivinen
• Kehu - joskus negatiivisuus kuolee kehumisella
• Jutelkaa isolla porukalla - silloin kaikki negatiivisuudet eivät jää yksille harteille
• Tee huomioita omasta reagoinnistasi - vain sinä päätät millä tavalla ihmisen näet, näe toisessa hyviä puolia
• Vältä kontaktia - joskus paras tapa on vain vältellä sellaisia ihmisiä, jotka vievät energian ja mataloittavat mielen, kerää sellaisia ihmisiä ympärillesi, jotka tekevät hyvää

lainattu: globalperspect.com

Tuo viimeinen on ehkä hieman vaikea toteuttaa työmaalla, mutta noita muita voi ainakin kokeilla. Vaikeaahan se aluksi on suhtautua toiseen positiivisin mielin, jos toiselta ei tule kuin negatiivista ulos suusta, mutta siinä vaiheessa onkin tärkeää tarkentaa sitä omaa käsitystä ja reagointia.
       Käyttääkö energiansa toisen negatiivisuuteen vai tekeekö vain oman työnsä ja antaa muun olla juuri kuin on. Katsotaan nyt...
        Rehellisesti täytyy kuitenkin sanoa, että se suurin ilo ja onni työhön menosta taittui vähän, mutta eiköhän kesä tuo mukanaan jotain uutta ja mukavaakin. Ainakin vähän helpomman kesän työtaakan osalta.
       Pitää hankkia vastustuskykyä kesään mennessä.

Pensaissa suhisee

Tämä viikko on alkanut vähän kylmemmissä merkeissä ja kyllä se vaan niin on, että ei tämä kylmyys missään tuntuisi jos ei olisi ollut tuota lämpöistä tuossa välissä. Lämpöön tottuu ja sitten kylmä tuntuu entistä kylmemmältä!
        Pitää nyt vaan harjoitella joka-sään-ulkoilua, sillä muutaman viikon päästä työmaalla ei oikein pääse tekemään samaa kuin kotipihassa: kun alkaa tulemaan kylmä tai vettä niskaan niin pakenee sisään lämpöiseen. Töissä tehdään töitä joka säässä!
        Eilen purin jälleen kerran meidän maakellarin katon talvikääreistään. Pitäisi keksiä kellariinkin joku muu ratkaisu kun nämä iänikuiset pressut ja suojat. Katto tai jokin muu suoja, ettei syysvedet pääse kellariin. Nyt on kuitenkin piha taas nätimpi, kun Hankkijan pressu ei paista ensimmäisenä silmään, kun pihalle tulee! Kiva!

Ajattelin, että voisin ensi kesänä pitää kellarin tämmöisenä vähän lyhyempänä nurmena koko kesän... On nätimpi kuin se meidän viidakko, joka siihen aina joka kesä kasvaa! Katsotaan nyt kerkeekö sitä ensi kesänä taas muuta kuin listaamaan "tuo pitäisi tehdä ja tuo"-listaa...
       Tänään sitten vähän karsin meidän syreenipensaita, jotka suojaavat meidän pihamaata uteliailta katseilta tien puolella. Toki meillä on niin pitkä pihatie, että pitää olla hyvä näkö noin muutenkin, että meidän pihalle näkee, mutta kuitenkin on kiva, että pihan edessä on edes jossain vähän suojaa!
        Syreenipensaat ovat ikivanhoja eikä niistä kai hyviä saa pelkällä hoitoleikkauksella, mutta sen verran aina joka kevät leikkelen, etteivät ne repeä kun naapurin isäntä kurvaa mammuttitraktoreineen peltotöihin ja vie puolet puskaa mennessään. Samoin kun pidän vähän pensaita kurissa etteivät leviä ihan joka paikkaan.

Vähän rippasi vettä niskaan, kun leikkelin oksia. Ajattelin, että satakoon, kunhan ei kaatamalla tule! Muuten en saa omalla pihalla näitä keväthommia tehdyksi, jos koko ajan juoksen sisään, kun vähän vettä sataa. Kukkapenkit ovat vielä täysin läpikäymättä, mutta odotan, että vähän routa sulaisi niin saisin siirtää perennat sitten samaan syssyyn! Olen keskittynyt nyt lähinnä näihin suuriin juttuihin pihamaalla, pensaat ja nurmikko.
        Sen puoleen saisi sataa, että nurmikko odottaa nyt sitä kevään vesimäärää, että vihertyisi. Kengissä kulkeutuu vaaleaa, kuollutta heinää eteisiin niin, että imurin pölypussi pullistelee. Koko ajan saa olla imuroimassa ja silti aamulla niitä korsia löytyy sängystä!
        Eli vettä saisi tulla sen verran, että vähän luonto heräisi ja vähän lämpöä perään!

Naapurin isäntä kynti viime syksynä nämä meidän lähipellot niin, että kyntöauran tukipyörä kulki tuossa pensaan vieressä ja virallinen aurausjälki jäi hänen puolelleen. Nyt maa on taas ikävästi ihan kuopallaan syreenipensaiden takaa... Joka kevät sama juttu. Milloin on haukattu iso pala meidän pihan puolelta ja milloin sitten taas painelty sellaiset jäljet nurmeen, että niiden umpeenkasvu vie koko kesän!
        Olen juuri sellainen pihaihminen, joka ärsyttää maanviljelijöitä suunnattomasti! Ihan kuin isäntiä tai emäntiä kiinnostaisi yhtään, meneekö jonkun pihamaan nurmi vai ei, kunhan saa syksyllä kynnöt tehtyä. Tai pöläyttääkö puimuri oljet pihatielle vai ei, kunhan viljat eivät jää peltoon!
        En minä mikään riivinrauta tosin ole, vaan ymmärrän hyvinkin naapureiden elinkeinoa hyvinkin pitkälle. Välill vaan yksityisesti tulee harmitus, kun kone on jyrännyt jonkun kohdan pihamaasta ihan pilalle, kun piha on minulle kuitenkin se harrastus, josa pidän.

Kannettiin Miehenmurrikan kanssa pihakeinukin jo omalle paikalleen ja Miehenmurri siinä jo vähän keinui, kun minä eilen haravoin tuon maakellarin ympäryksen siistiksi. Vähän karun näköinenhän se on vielä yksinään tuossa pihalla, mutta jospa siihen sitten saisi jossain vaiheessa tuolit, pöydän ja katoksenkin vaikka. Kunhan kesä ja lämpö saapuvat. Ainakin kukkaruukut minä siihen ympärille vielä raahaan, vaikka takuulla kiroan ne sitten ruohonajon aikaan alimpaan paikkaan... Ainakin ne on sitten omia tuomisia eikä tarvitse muille ärjyä, että pitääkö näitä ruukkuja joka välissä olla!
          Nautin näistä kevättöistä todella ♥
          Tätähän sitä on taas odotettu koko talvi! Ei haittaisi pieni lämpö, mutta kyllä nämäkin kelpaavat, kunhan pihahommiin pääsee!
         Keväästä sekaisin ♥

Yksinäisyyden ilosta ♥

Yksinäisyys.
      En ole oikein koskaan ymmärtänyt miksi sillä sanalla on niin negatiivinen kalskahdus. Olen näinä päivinä törmännyt lehdissä ja artikkeleissa yksinäisyydestä kertoviin juttuihin, viimeisimpänä lueskelin uutta Kodin Kuvalehteä, missä oli juttu siitä, ettei yksin enää osata olla.
      Minä olen ollut koko elämäni sellainen, joka vaatii yksinoloa aina välillä. En ole mikään sosiaalisuuden kirkkain tähti enkä muutenkaan viihdy suurissa ihmismassoissa enkä juhlissa tai jossain kokoontumisissa. Mieluiten olen ihan vain omineni tai sen tärkeimmän ihmisen kanssa ihan vain kahden ♥
       Joku voisi sanoa, että olen erakoitumassa tai syrjäytymässä tai jotain muuta yhtä ääliömäistä. Ei, en ole. Olen vain yksin tai maksimissaan kahden. Minun akkuni latautuvat siitä, että en puhu moneen päivään kenellekään (iltaisia puheluita Miehenmurrikan kanssa ei lasketa, kun en näe häntä, vain kuulen) tai kun saan harhailla kotisilla ihan niissä kuteissa kun haluan ja tehdä juuri sitä mitä haluan - tai olla tekemättä.
         Yksinäisyys on minulle voimavara. Vähän samanlainen voimavara kuin luonto, juoksulenkit ja kirjoittaminen. Uusiudun, kun saan hetken olla vain omien ajatusteni kanssa.

Yksinäinen kuovi.

"Etkö pelkää olla yksin" tai "Mitä oikein teet, kun olet koko ajan yksin?" Näitä kysymyksiä olen kuullut vuosien ajan aika paljon ja vastaan niihin jo vähän huvittuneena aivan samoin kuin ennenkin. Ei, en pelkää yksioloa ja kun olen yksin, teen jotain mistä oikein kovin tykkään tai sitten en tee mitään.
         Tietysti yksinäisyys on välillä hyvinkin painostavaa ja pimeää, sitä ei voi kieltää. Ennen kuin sain parisuhteen mukana Miehenmurun, olin yksinäinen pitkään. Ehkä totuin siihen olotilaan jollain tavalla tai siitä tuli osa minua syvemmin kuin ehkä käsitinkään. Nyt kun olen parisuhteessa ja minulla on Maailman Paras Mies puoliskona ♥ huomaan, että yksinäisyyteen on tullut vähän erilainen sävyero. Pehmeämpi. Ehkä arvostan yksin oloani nyt enemmän kun se ei enää ole ihan jokapäiväinen seuralainen ja ehkä siitä on tullut sitä kautta myös tärkeämpi osa minua.
         Miehenmuru ymmärtää minua tämän asian suhteen äärettömän hyvin, vaikka olenkin ehkä erakkomaisempi kuin normaalissa parisuhteessa pitäisi. Tai mikä nyt on normaalia. Esimerkiksi silloinkin kun vietetään Miehenmurun kanssa yhteistä viikkoa, pääsen viettämään yksinäistä aikaani lenkkipolulle, ajattelemaan omiani ja puhisemaan omat ajatukseni pihalle juuri niin kuin tahdon. Puhdistamaan pääni kaikesta sillisalaatista, että se olisi taas freesi ottamaan vastaan uutta.
         Jos olisin eläin, olisin varmasti kilpikonna joka viettää elämänsä yksin lukuunottamatta paritteluaikaa ja munimisen suorittamista rannoilla kerääntyneiden lajikumppaneiden kanssa.
          Tai erakkorapu.

Yksin oleva kurki.

Se, että nauttii yksinäisyydestä ei tarkoita sitä, ettenkö ikävöisi Miehenmurua luokseni. Ikävöin. Koko ajan. Yksinoleminen on tietynlainen tarve, joka voitaisiin verrata syömiseen ja nukkumiseen. Se pitää minut minuna.
       Näinä päivinä olen ollut yksin.
       Olen lukenut ja lojunut ja kävellyt ja juossut. Ja vain ollut. Mieli on vaatinut sitä ja keho on vaatinut sitä. Olen nyt yrittänyt harjoitella antamaan vähän enemmän tilaa kropan huudoille ja yrittänyt ymmärtää milloin on kyse levon tarpeesta ihan oikeasti ja milloin vain muuten laiskottaa. Näitä vihjeitä kuulee paremmin silloin kun on yksin ja saa kuunnella vaan itseään.
        Parasta yksinäisyyttä on ollut silloin, kun olin koiran kanssa. Koiran kanssa sai puhua "itsekseen" ilman, että olisi pitänyt keskustella ja koiran kanssa sai olla yksin, mutta olla halutessaan kuitenkin elävää olentoa lähellä. Kaipaan meidän hetkiä toisinaan ihan älyttömästi ♥ Kaipaan esimerkiksi niitä hetkiä, kun koiran uni tai joku ilme hymyilytti. Nykyään hymyilen vähemmän yksin, vaikka syitä olisikin. Pitäisi melkein harjoitella, että aina kun tulisi hyvä mieli hymyilisi eikä vain olisi onnellinen. Aivot tajuaisivat fyysisen liikkeen paremmin...

Yksinäinen varis.

Yksinoleminen on rikkaus jota tulisi jokaisen vaalia ja vaatia. Minä itse on kuitenkin se tyyppi, jonka kanssa tulet viettämään kaiken ajan loppuelämäsi ajan ja jos pelkäät jäädä sen tyypin kanssa kahden, sinulla on ongelma. Ehkä silloin kannattaisi ottaa aikaa tutustua tähän uuteen hyypiöön, jonka matkassa roikut tahdoit sitä tai et. Itse olen tutustunut minuun jo monen vuoden ajan ja täytyy kyllä sanoa, että kun on paras ystävä itselleen, on myös parempi ihminen muille ♥
        Juoksin tänään melkein 8 km, yksin, pitkin hiekkaisia metsätaipaleita ja kyläteitä. Kun tulin kotiin, olin väsynyt, mutta mieli oli puhdas ja rauhallinen ja tyyni. Sitä yksinäisyys minulle on. Ei mikään pelottava tila, johon pakosti jossain vaiheessa joutuu, vaan tervehdyttävä paikka, jonka läsnäoloa kaipaa kun sitä tarvitsee ja josta nauttii kun sen halaukseen taas pääsee.
         Yksinään olemisessa on kuitenkin nykyään se pehmeä roosan värinen kulmaus. Se lämmin kohta, mikä muistuttaa minua siitä, että yksin olemisen voi lopettaa milloin vain ja sujahtaa toisen kainaloon vierihoitoa saamaan.
         Yksinäisyys on hyvä hoitamaan mielen hulinaa, mutta yhtä hyvä pomppivan mielen rauhoittaja on rakkaan sydämen syke ja käsivarret ympärillä.
        Kuten kaikessa hyvässä, myös yksinäisyydessä kohtuus on parasta ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
455. juoksupäiväkirja (166 vkoa täynnä)
- 2810.2 km 
- 7.9 km suursuohiekkatiet (44 min)
- lähdin juoksemaan taas vähän semmoisella löysällä otteella, mutta onneksi juoksuinto löytyi hetken päästä
- pakaroita yritin löytää nyt ja vähän piiloon ne edelleen jäävät
- lyhyt askel toimii jo paremmin ja selvästi jalat väsyvät vähemmän, mutta lihasheikkoutta on kyllä vielä
- hengitys ok ja ryhtikin suhteellisen hyvä
- vähän jalat kipeytyvät jostain tuolta pohkeen seutuvilta ja varsinkin oikea jalka läpsähtää vähän turhan vahvasti maahan jokaisella askeleella
- kylmä ja vähän kolea ilma, sateentuhnuinen keli, ihan raikas hengittää, mutta näpeille tuli kylmä
- +7

M. L. Stedman: Valo valtameren yllä

 

M.L. Stedman

VALO VALTAMEREN YLLÄ

Karisto

Tom Sherbourne selvisi sodasta vailla fyysisiä vammoja, mutta sielu pirstaleina. Kun hän saapuu Partageusen kaupunkiin ja tapaa elämäniloisen Isabellan, hänen sielunsa alkaa parantua. Hän saa töitä syrjäiseltä majakkasaarelta Janus Rockilta majakanvartijana. Isabel ja Tom elävät saarellaan erillään muusta maailmasta, vain toisilleen, sillä Isabel on murtumaisillaan peräkkäisten keskenmenojen tuomaan tuskaan ja kaipuuseen, kunnes eräänä päivänä rantaan ajelehtii vene.

Päätös, joka sinä päivänä tehdään, vainoaa vuosien päähän. Vaikka tarkoitus oli tehdä oikein ja hyvää, valhe muuttaa monen ihmisen elämän peruuttamattomasti.

Näin kirjasta tehdyn elokuvan ensin. En tiedä miten olisin kirjaan suhtautunut jos en olisi nähnyt elokuvaversiota ensin, mutta toisaalta, jos en olisi nähnyt elokuvaa tuskin olisin koskaan ruvennut etsimään kirjaakaan.

        Jotkut kaipaavat kirjoista naurua ja viihdettä, toki hyviä puolia molemmat kirjoille, mutta minä pidän (näköjään) eniten kirjoista, jotka satuttavat jotakin kohtaa sielussani. Koskettavat syvältä tehden jopa jonkinmoisia viiltoja sielun pintaan.

        Tämä kirja teki. 

        Kirjassa parasta ovat ensiksikin majakkasaaren kuvaukset, myrskyn voi melkein tuntea kasvoilla ja tuulen ulisevan korvissa aaltojen iskiessä kallioon, ja toiseksi se suunnaton epätoivo, joka äidillä lapsestaan on.

         Kirja panee pohtimaan mitä itse olisi tehnyt samanlaisessa tilanteessa. Vaikka vielä lapseton olenkin, pystyn hyvin samaistumaan siihen haluun, mitä lapsen saaminen merkitsee ja siihen tuskaan, mikä seuraa lapsen menetyksestä. 

         Kirjailija vie lukijansa tunteiden vuoristoradalle, joka ei ainakaan minua jättänyt kylmäksi. Kirjan eleetön kieli ja yksinkertaisuus lumosivat kuin majakkasaaren puuttomat kalliot.

         Lue kirja, jos haluat nähdä vähän pidemmälle.

Kirjasta on ilmestynyt myös elokuva!

(kuva lainattu: www.themoviedb.org)

 

Jonnijoutava joutilaisuus ♥

Tänään mietin illalla, kun istuin saunassa, että vielä vähän aikaa sitten haaveilin ja uneksin siitä, mitä elämä on tuonut nyt syliini. Miehen, rakkauden, onnen, työpaikan... Hyvin harvoin sitä jää paikoilleen miettimään sitä kaikkea ihanaa, mitä on JO saavuttanut ja saanut. Ja liian usein sitä miettii vain sitä, mitä ei vielä ole.
           Tänään päätin, että aion kuluttaa vähemmän puuttuvien osien miettimiseen ja nauttia siitä ihanasta, joka minulla on ihan tässä vieressä jo nyt.
          Otin tänään rennosti, lojuin toimettomuuden hyvää tekevässä huolettomuudessa ♥ Lämpötila kohosi iltapäivästä taas lähelle +15 ja kävelin ulkona jo ihan kesäisissä vaatteissa. Talvella mietin monesti, kun piti laittaa haalarin alle villapaitaa ja muuta lämmintä, että miltä se sitten tuntuukaan taas kun voi lähteä ovesta ulos samoissa vaatteissa missä tepastelee sisällä.
           Tältä se tuntuu, kuin mitä tänään tuntui!

Pihalla alkaa olla vihreitä laikkuja yhä enemmän. Yksi sade niin nurmi saa takuulla vihreän värinsä takaisin. Sitä on kai luvassa sitten huomenna.
       Ajelin kaupoilla tänään ja täydensin vähän varastoja.
       Yksi kesän merkki on ehdottomasti tässä torpassa se, että pakasteeseen ilmestyy jäätelöä. Äiti on ehdoton ykkönen jäätelöfanina, mutta kyllä sitä menee meille muillekin - varsinkin kesällä! Tänään ostin Pingviini-jäätelötikkuja laatikollisen pakasteeseen, niin saadaan Miehenmurrikankin kanssa nautiskella jäätelöhetkestä ilman, että aina pitää kirkonkylälle ajaa!
         Piti jo yksi maistaa tänään, kun lämmitin illaksi ulkosaunaa ♥

Sauna, jäätelö ja kesä ♥ Ei puuttunut kuin Oma Mies kainaloon, niin onni olisi ollut täydellinen ♥♥

Sain juuri luettua tänä iltana Kaisa Jaakkolan Hyvän Olon Hormonidieetti-kirjan ja aloitin samoin tein vielä yhden Kaisa Jaakkolan kirjan: Hormonitasapaino. Kirjoissa on tietysti paljon samaa asiaa, kun liikutaan kuitenkin samoissa teemoissa, mutta huomaan, että jo nyt ajattelen ruuasta toisin kuin vielä vähän aikaa sitten. Tajuan, miten epäkäytännöllistä on syödä vähemmän tai jättää jotain pois vain laihtuakseen, kun sillä metodilla kroppa menee vain enemmän juntturaan. Voi olla, että näiden kirjojen lukemisella on lume-vaikutuksensa, mutta nyt kun olen vähän kokeillut soveltaa kirjan oppeja omaan arkeeni ja syömiseeni, huomaan ainakin että kroppa toimii paremmin, jotenkin helpommin, ponnistelematta.
       Kiloja tuskin on tippunut eikä se suuri tavoite minulle olekaan, kunhan vain vähän rasva muuttaisi muotoaan kehossani... kiinteäksi... lihakseksi.
       Kirjoja lukemalla oppii paljon uutta, mutta eritoten itsestään. Pidän kehostani varmaan enemmän kuin koskaan ja se tuntuu hyvältä. Se ei ehkä vielä välttämättä ole niin tiivis ja urheilullinen kuin se voisi olla, mutta ainakin se on terveempi kuin muutama vuosi sitten. Silloin luulin, etten enää terveessä ja hyvinvoivassa kehossa olisikaan!
         Ja kun kehostaan tykkää, sille haluaa tehdäkin valinnoillaan hyvää ♥ Vaikka sitten perjantaisen jäätelötikun muodossa. Ei pidä olla liian tiukassa rypyssä otsa - ainakaan kevään alussa!

Yritin etsiskellä hyvää juomapullovyötä juoksuun. Tavoitteena on kai seuraavaksi ryhtyä juoksemaan sellaisia matkoja, missä juomapulloa jo tarvitaan... Eilen kuitenkin kävin vielä ihan normaalireissulla, kylän ympäri eikä siinä vielä tarvittu juomista.
       Alkuun kyllä tuntui, että ei oikein ollut oikea olotila juoksuun, mutta näköjään sisään rakentunut vietti juoksemaan voittaa kropan hetkelliset "tilttitilat" ja kun juoksupoluille pääsee, huomaa, että sitähän tässä oikeastaan kaivattiinkin.
        Tietysti joskus se kropan ilmoittama väsymys pitää ottaa huomioon ja jättää lenkki seuraavaan päivään, mutta useimmiten se on vain hetkellinen mielentila.
          Olen alkanut nukkua paremmin heti kun työstressi helpotti. Kehokin väsähti varmaan jo 7 kuukauden stressaamiseen niin, että nämä päivät ovat olleet vähän nuhjaantuneen oloisia. Ei ole oikein ollut intoa muuhun kuin auringossa kävelyyn ja pihamaan ihailuun. Sielu ja mieli ovat saaneet levätä ja nauttia vaihteeksi siitä olosta kun kaikki ovat hetken hyvin ♥
          Niitäkin päiviä pitää välillä olla ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
torstai 19.4.2018
454. juoksupäivä (166 vko)
- 2802.3 km
- 7.4 km kylälenkki (42 min)
- alhainen motivaatio parani juostessa ja loppujen lopuksi lenkille lähtö oli ihan kivaakin
- lyhyt askel ja yritin samalla löytää pakarat jostain, ei tainnut ihan taas hermotus onnistua parhaalla mahdollisella tavalla.
- hengitys hyvää ja rauhallista, edes jonkun osalta menee hyvin
- keskivartalotukea hyvin, lantion tuessa hiomista edelleen
- oikean jalan kantapää-akillesjänne sektorilla vielä ongelmaa --- johtunee lantion huonoista lihaksista edelleen.
- lyhyt askel auttanut, jalkojen kipuiluihin ja jomotuksiin! Myös nopeus ja jaksaminen on parantuneet.
- +12, aurinkoinen, lämmin ilta, sopivasti päällä ja kuivat tiet

Ovi aukeni johonkin uuteen...

Aamulla stressasin työhaastattelua ja meni vähän pyörimiseksi aamuiset uniajat. Yritin tehdä niitä jännittäjän harjoituksia ja tehdä itselleni selväksi mitä jännitän ja miksi jännitän. En löytänyt kumpaakaan oikein mitään hyvää syytä, mutta ei se ainakaan jännitystä vienyt pois. Olin hermostunut, vaikka kaiken järjen mukaan työhaastattelussa ei voitaisi kysyä mitään sellaista, mitä en tietäisi tai mistä minulla ei olisi mielipidettä. Ehkä suurin syy jännitykseen ja pelkoon oli se tunne edellisen työhaastattelun jälkeen, kun nosti toiveet korkeuksiin ja antoi muiden nostaa niitä lisää sanomalla, että tottakai minulla on mahdollisuuksia. Sitten kun tulos ei ollutkaan se mitä toivoi ja odotti, tippui todella korkealta.
         En halunnut että tämän työpaikan kanssa menisi samoin tai tuntuisi samalta. Siksi en kai uskaltanut oikein toivoa mitään, pelkästään vaan pelätä.
        Niin siinä kuitenkin kävi, että aloitan työt 7. toukokuuta ♥
        Eikä se haastattelu ollut edes mikään haastattelu, ensimmäiseksi päällikkö sanoi, että olisi ajatellut tätä ajankohtaa töiden aluksi... Ilmeestäni varmaan näkyi kun epäusko vaihtui vilauksessa iloon!
       JES!
       Kotona äiti iloitsi ja sai minutkin onnenkyyneliin ♥ Isä suhtautui viileämmin, kysyi vain, että miten pitkä työsopimus? Olisi tehnyt mieli viskata lasista vedet naamalle, että se saattoi pilata minun onneni ja iloni sillä omalla tyylillään "mikään mitä teet ei riitä"-katseellaan, mutta sitten päätin unohtaa hänen mielipiteensä ja olla onnellinen ja iloinen siitä, että sain töitä ja jalan oven väliin. En ajattele sitä miten kauan sitä kestää tulevaisuuteen, vaan teen ensi kesästä hyvän kesän. Sellaisia kesiä minulla ei ole ollutkaan moneen, moneen vuoteen!

Kotona leikkasin vähän marjapuskia. Kamalasti ei ollut tarkoitus leikata, kun pitäisi tänä kesänä saada marjojakin, mutta vähän vanhempia oksia karsin ja napsin pois uusien tieltä. Koko päivän oli vähän semmoinen sataa-ei-sada-keliä. Harmaita pilviä lipui taivaalla, mutta ainuttakaan pisaraa ei tullut maahan!
      Ja muutaman päivän se vielä lupasi näitä alkukesän kelejä ennen kuin viikonloppuna viilenee, joten naatitaan, naatitaan ♥
     Piti tänään käydä kaupungissa asti, kun huomasin, että rahapussini oli jäänyt meidän Kevätseikkailun jälkeen Miehenmurrikan auton hanskalokeroon... Äh! Kävin hakemassa rahapussin entisen työmaan parkkipaikalta ja lähemmäs ei tehnyt mieli edes tulla. Hetken aikaa juttelin vanhan työkaverin kanssa ja huomasin vain hänen puheessaan sellaisia asioita, joita tunnistin joskus puhuneeni itsekin. Miksi kukaan ei kertonut minulle, ettei sellaisia tunteita ole tarkoitus tuntea työmaalla ja työtä kohtaan? Siinä vaiheessa olisi pitänyt pelastaa edes vähän siitä itsevarmuudesta ja itsekunnioituksesta ja lähteä jo silloin!
       Nyt annoin tälle työkaverille sen ohjeen, jonka olisin itse halunnut kuulla noin viisi vuotta sitten. Lähde rakentamaan sellaista elämää, jossa hymyilet enemmän kuin itket. Ja lähde puskemaan kohti sellaista työtä, mistä saat rahan lisäksi iloa ja itseluottamusta ja naurunaiheita.
       Tänään minä sain sellaisen työn ♥ toivon todella että entinen työkaverini ottaa ohjeistani vaarin ja tekee elämästään muutakin kuin työhelvetin.

Samalla sitten kun kerran olin jo kaupungissa, kävin ostamassa siskon tytölle kaksivuotislahjan. En minä oikein mitään keksinyt, mutta ostin nyt sitten semmoisen kylpypyyhkeen, mihin pieni tyttö kietoutuu monen monta kertaa! Leluja vasta ostettiin ja kirjoja ostin joululahjaksi monin kappalein, joten nyt oli sitten jonkun muun vuoro.
        Toivottavasti olisi käyttöä.
        Itseäni hemmottelin kirjakaupassa käynnillä. Onnellisena ei pitäisi siihen kauppaan mennäkään! Ei ainakaan tämmöisen kirjanarkkarin!
       Minulla oli kirjakaupan bonuksia kulutettavana ja kyllä, sain ne kulumaan! Ostin Enni Mustosen uusimman Taiteilijan vaimo-kirjan ja sitten muutaman lisukkeen ihan vaan siitä hyvästä mielestä, että sain töitä ♥ Toinen oli Kate Eberlenin Miss You ja toinen oli Gail Honeymanin Eleonooralle kuuluu ihan hyvää. Nuo lisukkeet olivat nyt sellaisia kirjoja, jotka ostin melkein täysin niistä lukemieni arvostelujen pohjalta. Yleensä ostan jo tuntemiani kirjailijoiden kirjoja tai sitten ihan ex tempore ostoksia, mutta nyt olivat saaneet joka puolelta niin paljon kehuja, että päätin kokeilla meneekö tykkäämiset yksiin.
         Kerron sitten kun olen lukenut.

Viime viikolla oli sulamisvedet tehneet juoksureitille vesiesteen...

Iltasella kävin juoksemassa ja nyt sain juosta jo kuivilla teillä. Niin hiekalla kuin asvaltillakin. Jotenkin oli vähän voimat lopussa ja kai stressin loppuminen teki vähän semmoisen lopahduksen energiaankin. Väsyttää ainakin ihan kamalasti.
        Näistä oloista aina huomaa sen, miten paljon stressi oikeasti pitää ihmistä "pystyssä" ja miten stressin loppuminen vaikuttaa jaksamiseen sen jälkeen.
        Voin vaikka vannoa, että ensi yönä nukuttaa hyvin.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
453. juoksupäivä (166 vko alkaa)
- 2795.9 km
- 7.4 km kylälenkki (41 min)
- alkuun lähtiessä oli jo vähän semmoinen energiavaje olotila eikä ihan parasta suoristusta sitten tullutkaan, vaikka suuria vaikeuksia ei ollutkaan ja aikakin oli jo ihan hyvä
- vähän kävi pehmeä hiekkatie akillesjänteeseen tai sitten juoksin jotenkin omituisen reunassa kun tiet ovat niin kaltevia
- hengitys rauhoittui noin 2 km kohdalla ja pysyi hyvänä loppumatkan
- ylämäet olivat rankkoja eikä voinut kuvitellakaan, että olisi juossut toisen samanlaisen matkan vielä päälle
- muuten juoksu oli hyvä, normilenkki
- +12, lämmin, kuiva ja kiva keli juosta. En tiedä mitä pitäisi laittaa päälle, kun hiki oli kuitenkin ihan kamala!

Pieni Kevätseikkailu lauantaina ♥

Viikonloppuna käytiin myös kurkistamassa pääseekö jo uimaan.
      Ei vielä päässyt.
     Järvessä oli tiivis jääkansi vielä päällä, mutta toiveita oli, että se jossain vaiheessa antaisi periksi ja vesikin pulpahtaisi näkyviin.

Paistettiin kuitenkin makkarat rantagrillissä ja nautittiin kevätpäivän lämmöstä. Tehtiin lauantaina grilliretkestä vähän pidempi Kevätseikkailu, kun kierrettiin vähän pidemmän reitin kautta ja käytiin kirkonkylän kauppaa kannattamassa ja ostamassa jäätelöt, kun lämmöstä ja auringosta huolimatta ei vielä ollut jäätelökoju auki.
       Maistuikin jäätelö todella hyvältä tikusta syötynä. Minulla oli kaksi jäätelötikkua, kun olivat pienempiä kun Miehenmurrikan tuutti ♥ Naisen silmällä näkee tämmöiset asiat selvemmin...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
sunnuntai 15.4 2018
452. juoksupäivä (165 vkoa täynnä)
- 2787.5 km
- 5.4 km uimarantalenkki (29 min)
- miniaskelilla juoksu kulkee ihan eri tavalla ja jälkihoito on helpompaa, jalat eivät tule samalla tavalla kipeäksi
- tällä kertaa keskityin lantion lihasten toimintaan, kun meinaa oikean jalan hyvä ryhti palata väkisin entisiin asemiin, vahvistusta vaatii miun lantio vielä
- hengitys oli ok, katupölystä huolimatta
- vaatetus oli jo keväistä, mutta silti sain aikaiseksi kamalan hien
- lihakset olivat ehkä vähän vielä pitkästä lenkistä puuskutustilassa, mutta ei mitään virallista väsymista ollut havaittavissa, kun otti näitä uusia keinoja käyttöön
- +12 aurinkoinen ja lämmin ilta, ihanaa kun alkaa olla tiet sulat ja lämpö kohdillaan

Mitä kuuluu, pihamaa?

8. huhtikuuta 2018

 Viikko sitten piha näytti vielä tältä: lunta, jäisiä vesilammikon paikkoja ja vain paikoin nurmilaikkuja märässä pihassa. Ikkunoiden ja räystäiden alla isot kasat jäätynyttä lunta. Sitten ei tarvittu kuin yksi lämmin ja aurinkoinen viikko niin pihamaa näyttää jo ihan erilaiselta! Ja tämä emäntä pääsi vihdoin viikonloppuna jo kokeilemaan miten harava ja kottikärryt pysyvät jälleen pitkän talven jälkeen kädessä ♥ Ja kyllä nautin!
      Ajattelinkin tähän postaukseen vähän keräillä meidän pihasta vähän kuulumisia talven jäljiltä. Kaikki on vielä kovin kuollutta ja väritöntä, mutta alku se on tämäkin...

16.huhtikuuta 2018

Pihamaa on todellakin kuivunut ja sulanut todella hyvin. Kiitos auringon ja lämmön, mutta kiitos myös minun ahkeran haravoinnin. Olen yrittänyt ilmauttaa nurmea sen minkä olen ehtinyt ja sen mitä se lumen alta aina paljastui ja kyllä se ainakin omasta kokemuksesta on auttanut ainakin sulavesien kanssa. Imeytyvät paremmin kun nurmen pinta vähän saa ilmaa.
       Tietysti pihalta löytyy vielä lunta - varsinkin sieltä mihin sitä on kasattu, mutta ns. kävelypiha on ihanan kuivaa ja sulaa ♥ Sekä saunapolku alkaa olla kuiva pieniä notkanteita lukuunottamatta.

Laitoimme Miehenmurun kanssa jo saunalle letkulla vettä viikonloppuna lauantaisaunaan eli senkin puoleen on kesäaika alkanut saunomisessa ♥ Vielä pitäisi saada ulkosauna pestyä kevään kunniaksi...
     Tänä vuonna meidän kellari on kohdannut jonkinmoista vandalismia myyrien tai hiirien tai suurempien tuholaisten osalta. Meillä on vanha maakellari, joka on ollut todella hyvä säilyttämään perunat ja porkkanat ja muut kasvimaan tuotteet talven yli. Pientä ongelmaa on ollut vähän muinakin vuosina (johtunee kai ruohokatosta...), mutta tänä talvena kellarin sisälle on ensinäkin tullut aivan valtavat multakeot ja perunoita on maisteltu todella paljon... Saa heittää monta kourallista pois joka kerta kun kellarissa käy! Suututtaa!

Mutta sitten pihamaalle kellarin kätköistä.
      Ajattelen nyt, että ehkä tänä vuonna voisin hillitä uusien kukkapenkkien tekoa ja keskittyö jo olemassa olevien parantamiseen. Viime kesänäkin ei aika meinannut riittää millään näidenkään kukkapenkkien huoltoon. Tunnen itseni sen verran, että en ole varma pystynkö pitämään tätä suunnitelmaa sitten kun kesä pyörähtää päälle ja kukkapenkkien kunnostus todella alkaa. Se uuden tekeminen on sellaista kevätpuuhaa, joka vetää puoleensa aina... ♥
      Vähän uutta ilmettä sain Miehenmurrikan avustuksella aikaiseksi jo viikonloppuna. Näin tämmöisen kivipilarin ensimmäistä kertaa Tiiun Puutarhahetki-blogissa ja kivet ovat kyllä olleet aina semmoinen pehmeä kohta minussa ♥ Kutsuisin näitä "idearyöstöjä" ystävieni blogeista pikemminkin idealainaksi, sillä jokainenhan tekee omanlaisensa. Kiitos kuitenkin Tiiulle ideasta!
        Pilari ei ole vielä valmis, sillä huomasin, että 80 cm pilariin uppoaa aika tavalla kiviä! Meidän tontti on täynnä kiviaitoja ja kivikasoja, joten kivien saaminen ei ole ongelma. Ongelma on vielä kiviaitojen päällä oleva lumi ja jää, ja se, että en vielä halua rikkoa märkää nurmen pintaa traktorin pyörän alla. Kottikärryllä kärräilin kiviä lähimaastosta tänään.
          Miehenmurri teki vielä samalla toisen, vähän matalammankin kivipylvään, joten kohta on toteemipaaluja joka puolella!

Etupihan Puolipyöreä penkki voi muuten hyvin, mutta kohta pitänee antaa tuolle alppiruusulle jo jotain lannoitetta. Vähän kärsi kummallisesta talvesta. Muuten penkin perennat tuntuvat selvinneet melko hyvin. Palavarakkaus punkee jopa jo pintaan asti.
      Isällä on kevätprojektina uudet kaiteet ajosillalle, joten päätin, että verkkoseinää pitkin kiipeävä elämänlanka-köynnös ei enää tästä lähin kiipeä aidalle asti vaan pidän sen kurissa vain ajosiltaan asti. 

Puolipyöreän penkin toisella puolella oli viime vuonna minun tomaattikasvihuoneeni, mutta ajattelin, että tänä vuonna pidän välivuoden tomaateista ja Miehenmurrikka purki sen sunnuntaina pois. Pihan tuosta kohtaa tulikin todella avara ja siisti, kun epämääärinen puukehikko hävisi kulmasta.
      Tykkään!
      Ehkä otan tämän vuoden piha-teemaksi yksinkertaisuuden.

Grillimajan porraspielessä kasvava timanttituija jatkaa kasvuaan ja jos se ei kohta lopeta, se alkaa hipoa uhkaavasti katon harjaa. Komeasti se on kasvanut enkä oikeastaan ole mitään muuta sille tehnyt kuin antanut lannoitetta, samaa kuin alppiruusuille ja muille havuille.
        Naapurin emäntä kysyi viime viikolla kun pyörähti pihassa, että leikkaanko meidän tuijaa? En leikkaa. Niiden sukulaisnainen oli suorastaan käskenyt leikkaamaan tuijaa muotoja, mutta minä olen sen sortin puutarhuri, että yritän kajotan mahdollisimman vähän kasvien luonnonmukaiseen muotoon. Ei niitä kukaan luonnossakaan leikkele!

Samaisen grillimajan portaiden toisella puolella olevalla alppiruusulla on ollut nyt pari vuotta vähän vaikeaa.. Eikä tämä kevät taida olla sen erikoisempi. Vähän rusettui syksyn viileydessä ja sateissa, mutta aion nyt saada sitä vähän elpymään täksi kesäksi. Jospa se vaikka kukkisi ensimmäistä kertaa! Toiveessa on hyvä elää!

Keijuangervo-pensas selvisi aitan katolta tippuavista lumistakin ja on ainakin kevätasussaan yhtä mahtava kuin viime kesänä kesäkukassaan! Toivottavasti tämä pensas saisi samanlaisen kasvuinnon tänäkin vuonna! Tässä ei mennyt raha hukkaan silloin kun tämän keijukkaisen ostin! Voin suositella lämpimästi aurinkoisiin ja tilaviin paikkoihin. Laajenee todella mahtavaksi!

Takapihan Pyöreäpenkki odottaa vielä ensimmäisiä maan päälle punkevia varsia, vaikka yleensä penkin perennat ovat aika nopeita, kun paikka on niin lämpöinen. Tänään, kun otin kuvia, ajattelin miten hyvä oli, kun jaksoin syksyllä siivota penkit suhteellisen hyvin. Keväällä on kiva aloittaa vähän helpommin kukkapenkkien osalta, kun työtä on muutenkin niin paljon keväisessä pihassa!

Paraatipenkki oli vielä viikon puoliväliin asti lumen peitossa, joten penkin kasvit ovat edelleen nukkumassa. Ihanasti niitä kuitenkin näkyy siellä vielä olevan, vaikka tämä penkki on oikeastaan lähin ns. villiä luontoa ja sen tuhoeläimiä.

Saunan kupeelta aloittava kivikko on ehkä eniten uudistusta tänä kesänä kaipaava kukkapenkki. Siitä ovat kuolleet pensashanhikin epäonnistuneen alasleikkauksen jälkeen ja aion nyhtää niiden jäänteet tänä keväänä kokonaan pois. Pitäisi miettiä, mitä pensasta tai kukkaa penkin eteen laittaisi...?!

Pohjoispuolen kukkapenkkialueet ovat vielä täysin lumen peitossa, joten niiden talvehtimista en ole vielä päässyt tutkimaan. Toivottavasti kuitenkin olisivat selvinneet ja pönkisivät maan pinnalle, kunhan viimeiset talven rippeet saadaan karisteltua harteilta.

Se kohta, missä ehkä joudun vähän joustamaan "en tee mitään uutta"-periaatettani on vanhan pihlajan alus. Se näkyy heti kun meille tullaan tai ainakin minun mielestäni ja se on ikäänkuin paraatipaikalla myös ohikulkijoiden silmille.
      Se on ollut monta vuotta vähän semmoinen juupas-eipäs paikka, sillä siinä kulkee meidän ja naapurin raja. Meidän puolella nurmi, naapurin puolella kesantopelto, jota ei edes niitetä. Siis entinen laidun. Eli siis todella kasinaisessa kunnossa oleva alue ja pihlajan alta alkaa myös meidän rajakiviaita... Haluaisin ainakin meidän puolelle kulmaukseen jonkinmoista järkevyyttä ja ryhtiä. En vain vielä tiedä oikein, että miten!

Mahdollinen uusi nurkka pihamaalla... ideat kypsyvät...

Tämmöistä kuuluu minun pihalleni, kukkapenkeille ja mukaville nurkkauksille. Odotan oikeasti sitä, että pääsen pihan kimppuun ihan oikeasti ja saan nuo loput jäät ja lumet maasta pois. Haravointi ja pieni puuhastelu on ollut ihanaa terapiaa jo nyt!
      Sanoin Miehenmurrikallekin, kun se väänsi minulle niitä kivipilareiden kehikkoja sunnuntaina (siis hänen vapaapäivänään), että minun kanssani pitää pitää puoliaan, muuten se saa tehdä tällä tontilla töitä kuin maaorja! ♥
       Hmm.
       Ei hassumpi idea ♥
       Oma ja rakas maaorja ♥

P.S. Lopuksi vielä muutama bongaus lintujen ja muiden otusten osalta:

Joutsenet ja ankka pellolla.... uimassa.....

Koko talven kadoksissa ollut kauris.

Palokärki. Tämä punapää ilmoitti minulle reviiristään kolistellen sähkötolpan rautoja. Minä kolistelin haravaa.