Rentoakankaali: Mitä kuuluu, pihamaa?

8. huhtikuuta 2018

Viikko sitten piha näytti vielä tältä: lunta, jäisiä vesilammikon paikkoja ja vain paikoin nurmilaikkuja märässä pihassa. Ikkunoiden ja räystäiden alla isot kasat jäätynyttä lunta. Sitten ei tarvittu kuin yksi lämmin ja aurinkoinen viikko niin pihamaa näyttää jo ihan erilaiselta! Ja tämä emäntä pääsi vihdoin viikonloppuna jo kokeilemaan miten harava ja kottikärryt pysyvät jälleen pitkän talven jälkeen kädessä ♥ Ja kyllä nautin!
Ajattelinkin tähän postaukseen vähän keräillä meidän pihasta vähän kuulumisia talven jäljiltä. Kaikki on vielä kovin kuollutta ja väritöntä, mutta alku se on tämäkin...

16.huhtikuuta 2018

Pihamaa on todellakin kuivunut ja sulanut todella hyvin. Kiitos auringon ja lämmön, mutta kiitos myös minun ahkeran haravoinnin. Olen yrittänyt ilmauttaa nurmea sen minkä olen ehtinyt ja sen mitä se lumen alta aina paljastui ja kyllä se ainakin omasta kokemuksesta on auttanut ainakin sulavesien kanssa. Imeytyvät paremmin kun nurmen pinta vähän saa ilmaa.
Tietysti pihalta löytyy vielä lunta - varsinkin sieltä mihin sitä on kasattu, mutta ns. kävelypiha on ihanan kuivaa ja sulaa ♥ Sekä saunapolku alkaa olla kuiva pieniä notkanteita lukuunottamatta.

Laitoimme Miehenmurun kanssa jo saunalle letkulla vettä viikonloppuna lauantaisaunaan eli senkin puoleen on kesäaika alkanut saunomisessa ♥ Vielä pitäisi saada ulkosauna pestyä kevään kunniaksi...
Tänä vuonna meidän kellari on kohdannut jonkinmoista vandalismia myyrien tai hiirien tai suurempien tuholaisten osalta. Meillä on vanha maakellari, joka on ollut todella hyvä säilyttämään perunat ja porkkanat ja muut kasvimaan tuotteet talven yli. Pientä ongelmaa on ollut vähän muinakin vuosina (johtunee kai ruohokatosta...), mutta tänä talvena kellarin sisälle on ensinäkin tullut aivan valtavat multakeot ja perunoita on maisteltu todella paljon... Saa heittää monta kourallista pois joka kerta kun kellarissa käy! Suututtaa!

Mutta sitten pihamaalle kellarin kätköistä.
Ajattelen nyt, että ehkä tänä vuonna voisin hillitä uusien kukkapenkkien tekoa ja keskittyö jo olemassa olevien parantamiseen. Viime kesänäkin ei aika meinannut riittää millään näidenkään kukkapenkkien huoltoon. Tunnen itseni sen verran, että en ole varma pystynkö pitämään tätä suunnitelmaa sitten kun kesä pyörähtää päälle ja kukkapenkkien kunnostus todella alkaa. Se uuden tekeminen on sellaista kevätpuuhaa, joka vetää puoleensa aina... ♥
Vähän uutta ilmettä sain Miehenmurrikan avustuksella aikaiseksi jo viikonloppuna. Näin tämmöisen kivipilarin ensimmäistä kertaa Tiiun Puutarhahetki-blogissa ja kivet ovat kyllä olleet aina semmoinen pehmeä kohta minussa ♥ Kutsuisin näitä "idearyöstöjä" ystävieni blogeista pikemminkin idealainaksi, sillä jokainenhan tekee omanlaisensa. Kiitos kuitenkin Tiiulle ideasta!
Pilari ei ole vielä valmis, sillä huomasin, että 80 cm pilariin uppoaa aika tavalla kiviä! Meidän tontti on täynnä kiviaitoja ja kivikasoja, joten kivien saaminen ei ole ongelma. Ongelma on vielä kiviaitojen päällä oleva lumi ja jää, ja se, että en vielä halua rikkoa märkää nurmen pintaa traktorin pyörän alla. Kottikärryllä kärräilin kiviä lähimaastosta tänään.
Miehenmurri teki vielä samalla toisen, vähän matalammankin kivipylvään, joten kohta on toteemipaaluja joka puolella!

Etupihan Puolipyöreä penkki voi muuten hyvin, mutta kohta pitänee antaa tuolle alppiruusulle jo jotain lannoitetta. Vähän kärsi kummallisesta talvesta. Muuten penkin perennat tuntuvat selvinneet melko hyvin. Palavarakkaus punkee jopa jo pintaan asti.
Isällä on kevätprojektina uudet kaiteet ajosillalle, joten päätin, että verkkoseinää pitkin kiipeävä elämänlanka-köynnös ei enää tästä lähin kiipeä aidalle asti vaan pidän sen kurissa vain ajosiltaan asti.

Puolipyöreän penkin toisella puolella oli viime vuonna minun tomaattikasvihuoneeni, mutta ajattelin, että tänä vuonna pidän välivuoden tomaateista ja Miehenmurrikka purki sen sunnuntaina pois. Pihan tuosta kohtaa tulikin todella avara ja siisti, kun epämääärinen puukehikko hävisi kulmasta.
Tykkään!
Ehkä otan tämän vuoden piha-teemaksi yksinkertaisuuden.

Grillimajan porraspielessä kasvava timanttituija jatkaa kasvuaan ja jos se ei kohta lopeta, se alkaa hipoa uhkaavasti katon harjaa. Komeasti se on kasvanut enkä oikeastaan ole mitään muuta sille tehnyt kuin antanut lannoitetta, samaa kuin alppiruusuille ja muille havuille.
Naapurin emäntä kysyi viime viikolla kun pyörähti pihassa, että leikkaanko meidän tuijaa? En leikkaa. Niiden sukulaisnainen oli suorastaan käskenyt leikkaamaan tuijaa muotoja, mutta minä olen sen sortin puutarhuri, että yritän kajotan mahdollisimman vähän kasvien luonnonmukaiseen muotoon. Ei niitä kukaan luonnossakaan leikkele!

Samaisen grillimajan portaiden toisella puolella olevalla alppiruusulla on ollut nyt pari vuotta vähän vaikeaa.. Eikä tämä kevät taida olla sen erikoisempi. Vähän rusettui syksyn viileydessä ja sateissa, mutta aion nyt saada sitä vähän elpymään täksi kesäksi. Jospa se vaikka kukkisi ensimmäistä kertaa! Toiveessa on hyvä elää!

Keijuangervo-pensas selvisi aitan katolta tippuavista lumistakin ja on ainakin kevätasussaan yhtä mahtava kuin viime kesänä kesäkukassaan! Toivottavasti tämä pensas saisi samanlaisen kasvuinnon tänäkin vuonna! Tässä ei mennyt raha hukkaan silloin kun tämän keijukkaisen ostin! Voin suositella lämpimästi aurinkoisiin ja tilaviin paikkoihin. Laajenee todella mahtavaksi!

Takapihan Pyöreäpenkki odottaa vielä ensimmäisiä maan päälle punkevia varsia, vaikka yleensä penkin perennat ovat aika nopeita, kun paikka on niin lämpöinen. Tänään, kun otin kuvia, ajattelin miten hyvä oli, kun jaksoin syksyllä siivota penkit suhteellisen hyvin. Keväällä on kiva aloittaa vähän helpommin kukkapenkkien osalta, kun työtä on muutenkin niin paljon keväisessä pihassa!

Paraatipenkki oli vielä viikon puoliväliin asti lumen peitossa, joten penkin kasvit ovat edelleen nukkumassa. Ihanasti niitä kuitenkin näkyy siellä vielä olevan, vaikka tämä penkki on oikeastaan lähin ns. villiä luontoa ja sen tuhoeläimiä.

Saunan kupeelta aloittava kivikko on ehkä eniten uudistusta tänä kesänä kaipaava kukkapenkki. Siitä ovat kuolleet pensashanhikin epäonnistuneen alasleikkauksen jälkeen ja aion nyhtää niiden jäänteet tänä keväänä kokonaan pois. Pitäisi miettiä, mitä pensasta tai kukkaa penkin eteen laittaisi...?!

Pohjoispuolen kukkapenkkialueet ovat vielä täysin lumen peitossa, joten niiden talvehtimista en ole vielä päässyt tutkimaan. Toivottavasti kuitenkin olisivat selvinneet ja pönkisivät maan pinnalle, kunhan viimeiset talven rippeet saadaan karisteltua harteilta.

Se kohta, missä ehkä joudun vähän joustamaan "en tee mitään uutta"-periaatettani on vanhan pihlajan alus. Se näkyy heti kun meille tullaan tai ainakin minun mielestäni ja se on ikäänkuin paraatipaikalla myös ohikulkijoiden silmille.
Se on ollut monta vuotta vähän semmoinen juupas-eipäs paikka, sillä siinä kulkee meidän ja naapurin raja. Meidän puolella nurmi, naapurin puolella kesantopelto, jota ei edes niitetä. Siis entinen laidun. Eli siis todella kasinaisessa kunnossa oleva alue ja pihlajan alta alkaa myös meidän rajakiviaita... Haluaisin ainakin meidän puolelle kulmaukseen jonkinmoista järkevyyttä ja ryhtiä. En vain vielä tiedä oikein, että miten!

Mahdollinen uusi nurkka pihamaalla... ideat kypsyvät...

Tämmöistä kuuluu minun pihalleni, kukkapenkeille ja mukaville nurkkauksille. Odotan oikeasti sitä, että pääsen pihan kimppuun ihan oikeasti ja saan nuo loput jäät ja lumet maasta pois. Haravointi ja pieni puuhastelu on ollut ihanaa terapiaa jo nyt!
      Sanoin Miehenmurrikallekin, kun se väänsi minulle niitä kivipilareiden kehikkoja sunnuntaina (siis hänen vapaapäivänään), että minun kanssani pitää pitää puoliaan, muuten se saa tehdä tällä tontilla töitä kuin maaorja! ♥
       Hmm.
       Ei hassumpi idea ♥
       Oma ja rakas maaorja ♥