Maata näkyvissä!

Tieto lisää tuskaa. Olen huomannut.
        Opiskelin jälleen ihmisanatomiaa jalkojen osalta ja kahlasin luista ihonpintaan asti, kun oikein innostuin. Minulle aina nämä jalkojen ym. pienet krempat ovat lähde tiedolle ja uudelle opille ♥ Tykkään tutkia kropan toimintaa näin omakohtaisten ongelmien kautta. Ongelmat ei niin kivoja, uuden löytäminen on ♥
         Minulla on Mortonin varvas.
         Ennen kuin kauhistutte, en ole ottanut keneltäkään Mortonilta varvasta vaan se on "vaivan" nimi, joka tarkoittaa, että kakkos varvas on pidempi kuin isovarvas. Minulla tämä ongelma ei ole mitään vakavaa laatua, mutta selvästikin se oireilee, sillä se on vain toisessa jalassa (!) ja se jalka yleensä on ollut se ongelmallisempi puoli.
          Oikein vaikeissa tapauksissa Mortonin varpaasta tulee Mortonin neurooma, joka onkin sitten jo hankala kiputila jalassa. Minulle pituusero ei ole niin huomattava, että esimerkiksi saisin mustan kynnen kävelystä, mutta askelvirhettä se vähän minulle tekee.
          Toisaalta, ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin.
          Mortonin varvas oli kreikkalaisen mytologian mukaan aatelisten etuoikeus ja se on tunnusmerkki kreikkalaisilla jumalilla ja sankareilla!
          Että sillee.

Tänään oli saamaton päivä enkä oikein saanut tehdyksi mitään - en edes siivousta. Ruuan sain tehtyä ja syötyä, mutta se ei nyt varsinaisesti kuulu suuriin ponnistuksiin, ainakaan sen ei pitäisi kuulua. Keli oli vähän harmaa, sumuinen ja sateinen, joten ulkoleikitkään eivät houkutelleet. Onneksi iltaa vasten keli selkeni ja pääsin vähän kävelemään. Meidän kohta kylätiestä alkaa olla näin sula (lue: mutainen) ja vaikka jalat ovatkin nyt sairaslomalla niin olisi tehnyt vähän mieli kokeilla, miten jalka uppoaa pitkästä aikaa mutaan ja maahan lumen sijaan.
        En kokeillut.
       Oli kuitenkin piristävää löytää lumen seasta jo vähän maata. Sen on melkein unohtanut miltä maa tuoksuu ja tuntuu ♥ Istuin pitkän aikaa maitolaiturilla ja kuuntelin kevättä. Lintujen laulua kuului jo enemmän kuin talvella ja jossain huusi jo joutsenkin. Tai sitten on juuri päässyt jäistä irti...
       Tuntui ja tuoksui keväälle ♥

Miehenmurrikka sanoi tänään illalla, kun puhuttiin puhelimessa että niiden työmaalla on eräs nainen, tämmöinen kolmekymppinen niin kuin minä, joka on selvästi iskenyt silmänsä (ja pian kai kyntensäkin) Miehenmuruuni...
        En ole mustasukkainen enkä huolissani, mutta ihmeellisesti heräsi se vanha tuttu tunne jostain menneisyyden sopukoista, kun meillä oli Miehen kanssa vähän semmoista on-off-touhua monen monen vuoden ajan, ja aina minä jäin rannalle. Olin nuori ja saamatonkin seurustellakseni Miehenmurun kanssa tuolloin, ollaan puhuttu nämä asiat sata kertaa jo läpi ja asia on sinällään ihan ok, mutta se fiilis on jäänyt kyllä aika hyvin muistijäljeksi johonkin...
         Aikoinaan jo kesäksi töihin tulleet naiset olivat rohkeampia lähestymisensä kanssa, kun minä olin pikemminkin semmoinen "vaani ja valloita"-tyyppiä eli odottelin rauhassa (kymmenen vuotta) että kyllä se siitä tokenee ja tajuaa laatunaisen päälle ♥ Ja tajusihan se!
         Tuli vaan outo olo. Menneisyys otti kiinni...

 Huomenna menen leikkimään siskon lapsien kanssa ja käväisen samalla kevätmarkkinoilla. Sataa tietysti kaatamalla niin kuin nyt ja on oikea markkinatunnelma, mutta sitten on! Lapsien kanssa on mukava leikkiä, pääsee vähäksi aikaa pois tästä aikuisten maailmasta ja sen murheista ja huolista.
         Lapsiterapiaa hullutuksien muodossa ♥
         Ja iltasella sitten Miehenmurun kanssa vähän laatuaikaa. Varastetaan hetki toisillemme tämän universumin ajasta... Naps!
        Ulkona sataa.
        Lumet lähtee...