Autoremonttia ja kropan toipumista

Dodii! Dulihan se duha sieldä!
     Lauantaina oli jo vähän semmoinen olo, että nuha on aluillaan ja sunnuntaina olikin jo sitten nuha ja semmoinen olo kuin olisi pyöritelty jossain nuhjussa ylt'ympäriinsä. Olo oli raasku ja riepoteltu. Stressihormonin vaikutus kehossa lakkasi ja kroppa joutui alttiiksi pöpösille ja heti nappasi nuha kiinni. Osasin odottaa tätä, mutta toivottavasti olisi nopea ja ohimenevä tila, niin pääsisi sitten taas "elävien kirjoihinkin" äkkiä ja nauttimaan syksystä ja "kesälomasta".
       Lauantaina tehtiin Miehenmurrikan kanssa autoremonttia minun autooni. Se on huippu Honda muuten, mutta ruostuu peijakas vähän väliä kummallisista paikoista. Se on kohta 20 vuotta vanha, joka ei sinänsä ole ikä eikä mikään, mutta kun muuten pelittää ja toimii hyvin niin pienet reiät ovat oikeastanaan ainut huoli ja murhe tämän Honda kuskin mielessä...
        Miehenmurrikka on onneksi oikea aarre mitä tulee autoihin. Osaa ja tietää asioita, joita moni ei tiedä. Miehenmuruhan se auton hitsasi ja maalasikin, minä olin vain henkisenä tukena. Nooh, opettihan Miehenmörrikkä minua vaihtamaan autoon öljyt ♥ Eipä tartte sitäkään enää muualla teettää, moista hommaa. Ärsyttää vaan ettei ole aikaisemmin saanut aikaiseksi yrittää ja oppia. Onneksi nyt on kainalossa oma opettaja!

Hitsattu paikka

Maalattu uusi alue

Aloitettiin puolen päivän maissa auton korjailu ja kahdeksan maissa lopetettiin. Pitkä ja täysi päivä tehtiin hommia, mutta paljon saatiin aikaiseksikin. Jopa moottoritila pestiin, jota ei varmaan ikinä oltu pesty ja minäkin vähän epäilin, ettei auto siitä enää inahtaisi kun moottoriin vettä lasetettaisiin. Niin vain auto hyrähti käyntiin ja kun vielä vaihdettiin ilmansuodatin niin auto hyrräsi kuin taivaan valkea enkeli ♥ 

Sunnuntaina kun käytiin auto hakemassa isän tallista kuivumasta, kokeiltiin vielä illalla putsata ajovaloja, joissa on ollut ärsyttävä harmaa kelmu jo pitemmän aikaa. Miehenmurrikka oli jostain lukenut, että hammastahnalla lähtisi, mutta ihan niin poppaskonsti se ei ollut, että se olisi ratkaissut asian, mutta isä oli ostanut jotain kolmen aineen komboa, jota kokeiltiin vielä sunnuntai-iltana itikoiden syödessä Miehen ihan palleroille. 

       Kyllähän se taisi niitä vähän kirkastaa - ainakin sen verran ettei katsastusmiehellä pitäisi olla sanomista! Vielä kun saisi vahattua auton tämän syksyn aikana, niin sitten olisi taas kesähuolto tehty eikä tarvitsisi kuin talvea odotella (niin ja pikkuriikkinen hihna-remontti odottaa vielä torstaina...)

Hämärä kuva kun alkoi ilta pimentyä kuvan ottajan ympärillä

Tänään heräsin ensimmäiseen "kesäloma-aamuun". Eipä muuten hirveästi eroa ole, vaikka pitääkin kesälomansa näin syyskuun loppupuolella, kun tämmöistähän se kesäkin oli: satoi, oli kylmää tai ainakin pilvistä ja pimeää. Hyvin menisi kesästä ellei olisi lehtiä jo nurmella.
        Nuha tukki hengitystiet nenästä, mutta ajattelin, että jos pukeudun lämpimästi selviän kyllä ruohonajosta ilman suurempia kuolontauteja. Vähänhän se oli koleaa ajella kolmisen tuntia taas nurmea, mutta ainakin sain ajetuksi ja nurmen suhteellisen siistiksi.
        Kun viikon on satanut vettä kuin hanhen selästä, se ei voi olla näkymättä nurmessakaan. Maa petti jopa ruohonleikkurin alla, puhumattakaan traktorin renkaiden alla, kun isä ajeli perunannostokoneen kanssa. Kokeilivat nostaa perunaa ja ei tainnut ihan ilmivettä pellolla seistä, vaikka viime viikolla sekin sieltä vaosta löytyi. Huomenna jatkuu ja kenties ehdin minäkin mukaan niihin karkeloihin.
        Isä sanoi, ettei perunaa ole koskaan tullut noin vähän!
        Hyvin kiva.
        Se siellä siis vain kökötti kesän. Se mikä sinne keväällä laitettiin!

Tänään tein vähän jalkalihashuoltoa tai siis ylipäänsä lihashuoltoa kropalle. Yritän saada kintut kuntoon, että voisin aloittaa edes sitten toimivan ja hyvän juoksusyksyn, vaikka juoksukesä menikin ihan pipariksi. Jaloista öytyi kyllä aika monta kipeää pistettä ja kohtaa, että jokinhan niitä lihaksia nyt jumittaa. Pitää nyt nuhan aikana keskittyä hoitamaan lihakset kuntoon niin sitten kun on taas terve niin pääsee baanalle!
        On älytön ikävä sitä fiilistä, kun saa mennä tuolla lenkkipolulla ilman että koskee tai pelkää tulevaa koskemista tai kiputilaa myöhemminkään. Jalat toimii ja lihakste nauttivat ♥ Semmoista juoksua taisin viimeksi juosta viime vuonna!
         Miehenmurri sanoi, kun iltasella soiteltiin taas, että entä jos kroppa reagoi stressiin vaan niin vahvasti, että sen vuoksi vetää jalatkin ihan lukkoon... En tiedä voiko henkinen paine tehdä ihan niin vahvoja seuraamuksia, mutta keho on omituinen kapistus. Miksei?
        Toivottavasti nyt kuitenkin homma helpottaisi ja pääsisin rakentamaan juoksukuntoa syyspimeillä lenkeillä. Ei ehkä yhtä miellyttävää kuin kesäisillä lenkkipoluilla, mutta minulle kelpaa, jos vain jalat saadaan toimimaan

P.S. Meillä oli perjantaina taas sellainen Yhteisten Harrastusten Ilta, kun oltiin jo iltasuihkuun menossa kun meidän viemärijärjestelmä teki ylimääräisen keikan iltapuhteeksi. Se oli mennyt tukkeeseen sakokaivon kohdalta ja meidän piti Miehenmurrikan kanssa tuuppia tulppa irti, että viemäri veti taas talolta imeytyskentän puolelle. Eipä ole viiteen vuoteen ollut mitään ongelmaa tuostakaan kentästä, mutta tulipa sekin sitten koettua. Naurettiin Miehen kanssa, että meillä nämä yhteiset harrastukset ovat hyvinkin eksoottisia: joko istutaan terveyskeskuksen päivystyksessä milloin mistäkin syystä tai aukaistaan kakkakaivon tulppia iltamyöhällä otsalampun valossa ja haistaan ulosteelta yhdessä ♥
         Arjen romantiikkaa ♥♥