Haikean vaikeaa

Vaikka tämän päivän tietää tulevaksi, on se sittenkin aina yhtä haikeaa.
             Ensi viikolla meitä on töissä yksi vähemmän. Yksi työkaveri lopetti tänään työnsä ja siirtyy opiskelijan työntäyteiseen elämään heti ensi viikon alussa. Minulla on pää tehnyt tietynlaista ero-prosessia jo viikon ajan, mutta tämä viimeinen päivä on tietysti ihan erilailla haikea ja vaikea.
             Päivän työt kadottivat hetkeksi sen tosiasian kauemmas, että Anni lähtee - paitsi että toinen työkaverini muistutti lähdöstä koko ajan! Minä olen näiden hyvästien ja lähtöjen suhteen sellainen, että mieluummin kohtaan ne vasta sitten kun on ihan pakko ja muutoin painan ne takaraivon pohjimmaiseen kuoppaan.
              Niin tänäänkin.
              Siinä vaiheessa meni vielä hyvin, kun istuttiin hetki pöydän ääressä ennen työpäivän loppua ja käytiin vähän kulunutta kesää läpi, mutta kun oli loppuhalausten ja pienen lahjan antamisen vuoro niin minulta petti itsehillintä ja tekoreipas ja iloinen olo vaihtui kyynelten sumentamaksi haikeudeksi. Samalla kertaa olin onnellinen Annin tulevista elämänmuutoksista ja mielenkiintoisesta syksystä, mutta samaan aikaan itsekäs osa minusta ikävöi ja kaipasi jo valmiiksi nauravaista Annia työmaan arkeen.
               Itsekästä?
               Niin on, myönnän.

Anni kiitti kesästä ihanalla Muumi-mukilla. Tuskinpa tästä mukista tulee juotua Annia muistamatta! Kiitos-viestiin laitoin, että mukavaa kun kuvaksi sattui Pikku Myy, kun olin kuitenkin meidän työporukan suurin tyyppi... pituudeltani, muusta suuruudesta en tiedä.
               Koirankin vatsa vielä reistailee ja tänään se oli maannut ampiaisen päällä tuossa ulkorapulla. Katsoin ja tutkin koiraa hetken piston varalta, mutta eipä ampiainen ollut kai pistämään ehtinyt, kun ei koira mitenkään oireillut eikä mikään kohta kyljessäkään turvonnut. Mitähän vielä!
               Huomenna on töitä. Aamutuimaan ja anivarhain pitää taas kammeta itsensä ylös ja jaksaa painaa vielä yksi päivä tätä työviikkoa ennen kuin pääsee vähän huilimaan! Hohhoo! On niin syksyinen olo - niin ulkona kuin omassa mielessäkin.
               Ja pihlajanmarjatkin jo punoittavat.