Alkaa olla jo aika hämärää tähän aikaa illasta, kun kello näyttää melkein yhtätoista. Jotenkin niin syksyisen illan näköistä, vaikka lämpöä riittääkin vielä ihan riittävästi. En ole ihan vielä valmis syksyyn, joten saisi nyt pitää tästä kesästä kiinni vielä hetken.
Hellettä piisasi tällekin päivälle ja mittari kipusi taas lähemmäs +30 astetta. Torstaiksi oli luvattu kamalia ukkosmyrskyjä, mutta taisivat suurimmat ukkoset osua muualle Suomeen ja me täällä idässä saatiin vain myrskyn häntä. Tosin kyllä sekin sai tuhoa aikaan, vaikka tuulipuhureita ei tainnut olla muuta kuin kaksi... Ensimmäinen kaatoi ihanasta pihapihlajastani jälleen yhden oksan haaran. Yksi oksa meni muutaman vuoden takaisessa ukkosessa ja nyt jo toinen! Puu-parka alkaa näyttämään jo aika runnotulta. Minun pihlajani...
Toinen myrskyn uhri oli auringonkukka. Onneksi vain yksi. Vähän pelkäsin, että tuuli kaataisi kaikki, kun ovat kasvaneet jo minun kokoisiksi hujopeiksi, mutta taitaa niillä sen verran hyvät juuret olla, että varret kestävät jonkinmoista vastoinkäymistä. Hyvä niin, sillä siihen tavoitteeseen eli viiteen metriin on vielä matkaa!
Muuten tämä päivä meni kyllä ruohonleikkurin selässä. Viime viikolla oli menoa ja tuloa siihen malliin, että jäi ruoho ajamatta. Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää - ja entistä pidempänä! Minun piti ajaa tietyt alueet kolmeenkin kertaa, aina leikkuuteriä madaltaen, että nurmi jäi edes siedettävään kuntoon. Aikaa meni tuplasti enemmän ja alkoi jo olkapäätkin saamaan väriä kiitettävällä tavalla. Teki hyvää pulahtaa iltasella viileään veteen ja antaa olkapäille ja niskalla kylmäkylpyä!
Aamupalan jälkeen viihdytin itseäni kuitenkin auton parissa jälleen. Vaihdoin tänään autoon virranjakajankannen ja roottorin. Kieltämättä jännitti vähän, vaikka olin tuijotellut opastevideota netistä monen monta kertaa, eikä se vaihto nyt mitään tähtitiedettä ollut. Silti vähän kädet tutisi, kun konepellin aukaisin. Vaihto sujui ongelmitta ja olin niin ylpeä itsestäni, kun auto lähti oikein hyrähtäen käyntiin.
Se vikavalo kojelaudassa ei kuitenkaan hävinnyt mihinkään ja se vähän mustasi sitä itsetyytyväisyyttä ja ylpeyttä, mitä vaihto-operaatio aiheutti. Vielä olisi jemmassa polttoainesuodatin, mutta katsotaan nyt milloin sen ehdin vaihtamaan... Huomenna en nimittäin aio tehdä yhtikäs mitään, korkeintaan nauttia helteestä kirjan ja suoriksi oikaistujen jalkojen kera.
Tänä aamuna aurinko herätti jo puoli kahdeksan, vaikka univelkaa olisi ollut nukuttavana enemmänkin. Sitten rupesin tuijottamaan auringonkultaa verhojen takaa ja haaveilemaan ja sittenhän se uni ei enää otetta saanutkaan. Kieriskelin onnellisena pehmoisen peiton ja unelta tuoksuvan tyynyn kanssa, ja nautin lauantaisesta kiireettömyydestä. Huomenaamuna aion ottaa uusinnan tälle nautiskelulle!
Hemmottelin viime viikolla itseäni ja kävin kirjakaupassa ja tuhlasin pienen omaisuuden avaamattomiin tarinoihin ja lukemattomiin seikkailuihin, mutta niihin aarteisiin palaan kunhan ehdin... Eikös ole ärsyttävää! Kertoa eikä kuitenkaan kertoa!
Ilkiö olen.
Päästä varpaankärkiin asti.
Ähäskutti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti