11. heinäkuuta 2018

Loppajalkainen ja harhasyöttöinen ranskalaishyökkääjä ystävineen

Päädyttiin tänään Hennan kanssa siihen, että hulluksi on mukavampi tulla kahdestaan kuin yksin. Naurunaiheitakaan ei tarvitse itse keksiä kaikkia, kun toinen keksii aina välillä! Aletaan molemmat olla jo siinä pisteessä, että nähdään hekotuksen aihe pienimmästäkin hauskuudesta ♥ Onneksi on sellainen työkaveri jonka kanssa on hauskaa myös nauraminen! Sanoinkin sen tänään Hennalle, etten olisi selvinnyt näistä "tuurausviikoista" ilman häntä.
Kotona odotti jälleen mini-ihmiset leikkeineen. Ruoan jälkeen mentiin pihalle ja poitsu oli kai katsonut tv:stä jalkapalloa, kun piti iltasella vielä pitää Suomi-Ranska jalkapallo ottelu. Hieman epäreilua oli joukkueiden kokoonpanot, sillä isä(vaari) ja Poika olivat Suomen joukkuetta ja minä olin vähän semmoinen loppajalkainen ja harhasyöttöinen ranskalainen hyökkääjä.
         Saatiin Poika hiestä märäksi ja väsähtäneeksi, luulisi unen maistuvan!
         Mikä parasta, oli hauskaa myös minulla. Lapset alkavat olla siinä iässä, että niiden kanss aon oikeasti hauskaa. Vähän tietysti rankka työpäivä painaa aina näitä visiteerauspäiviä, mutta muutoin lasten seura on ihan mahtavaa! Olen aina sanonutkin, että jos maailmassa olisi eläimiä ja lapsia, niin minä pärjäisin hienosti!
 Kasvimaa kaipaisi jälleen ahkeraa kitkijää. Vähän polttelee nämä työt... Nämä kesälomalaisten visiitit eivät kyllä ollenkaan ajattele sitä, että täällä pitäisi jotain tehdäkin!
       Kunhan nyt jossain välissä homma vähän hiljenee niin sitten pakenen kasvimaalle. Ensi viikoksi on luvattu niin kuumia päiviä, että ennen sitä olisi hyvä saada homma tehdyksi ettei tarvitse mennä kasvimaalle öisin.
       Näyttää kuitenkin siltä, että kasvimaalta tulisi tänä vuonna edes jotakin. Katsotaan nyt miten syksyä kohti homma menee vai meneekö?!
Tänään ajattelin taas, miten mukavaa tämä kesä taas onkin.
        Näiden aurinkoisten ja lämpöisten päivien kanssa sen huomaa parhaiten, että oikeasti aurinko ja lämpö ja energia tekee hyvää sielulle ja ruumiille. Olen yrittänyt omalle kropalle sanoa, että olen huomannut sen kamppailut ja antamat vihjeen levon tarpeesta, mutta muutama päivä pitäisi sinnitellä ennen lepopäivää ja sittenkin vielä muutama ennen pidempää lomaa.
         Kunhan aurinko siirtää energiaansa nyt näinä päivinä, niin eiköhän sitä jaksa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti