Yritän a) selvitä b) pärjätä c) saada satoa ja d) yrittää

Tässä on eräs seesteinen ja kaunis elokuinen aamu tältä viikolta. Joskus toivoisin, että voisin vain kopioida luonnon rauhan omaan sieluun ja pitää sen siellä... Tällä viikolla olisin tarvinnut tätä rauhaa ja hiljaisuutta sisuksiini.
        Tänään toivon ensimmäistä kertaa tänä kesänä, että olisi jo syksy.
        Tällä viikolla sitä kaivattua vettä on tullut monta kymmentä milliä, mutta yleensä aina aikamoisen ukkosen kera. Työmaallakin ollaa jouduttu vähän väliä juoksemaan vähäksi aikaa suojaan, kun ukkosella ei oikein puiden alla ole hyvä olla...
         Rankka viikko muutenkin takana.
         Tällä viikolla oli Miksun, meidän tiimin yhden kesätyöntekijän, viimeinen viikko ja siitä sitten alkoi oikeastaan se, että kun meillä ei ole mitään tekemistä kuulemma työmaalla, että jonkun pitäisi mennä naapuripitäjän puolelle töihin... Minua ei kamalasti kiinnostanut enää hernepussina oleminen, mutta kun omalla työmaalla sattuu eräs naispuolinen ihminen vihaamaan miuta herra ties mistä syystä, niin painostus minun "poistamiseen" on ollut valtaisi. Ja kun kieltäydyin menemästä, niin seuraavaksi isku oli sitten Hennaan, joka ei tuntisi sieltä ketään ja matka olisi entistä pidempi kuin minulla! Vihdoin sanoin, että jos tämä älyttömyyden sirkus loppuu sillä, että sinne menee joku töihin, niin sitten minä menen 6 vkoksi töihin ja suljen samalla tämän oven kyllä niin tiukasti takanani ettei sitä saa auki enää millään! Sen verran on v-käyrä ollut nousussa koko paikkaa kohtaan, että vertaista ei löydy mistään!
         Eli ensi viikolla sitä taas pompitaan ihan muualla kuin olisi pitänyt!

Ukkospilviä

Sen verran tällä viikolla otti päähän, oikeastaan otti päähän eilen, että perustin VIHDOIN ja VIIMEIN sen oman firman. Pelottaa ja innostuttaa yhtä aikaa. Nyt se sitten on todellista. Heräsin tänä aamuna yrittäjänä, vaikka tosin vielä on pikkasen hakusessa koko touhu eikä ole ihan kaikkia rekisteri-juttujakaan tullut, mutta ensimmäinen askel otettu.
       IIKS!
       Joskus elämän uusi askel tarvitsee suuren ärsytyksen entisestä elämästä - näköjään!
        Tänään vietettiin Miksun lähtijäisiä ja meillä oli Hennan kanssa varattu hänelle pieni lahjakin, syyspussi. Siellä oli kahvia, suklaata ja neulomani villasukat. Olin salaa yrittänyt vähän mittailla miehen jalkaa, että onko se suurin piirtein sama kuin miulla, mutta vähän arviosta piti tehdä. Taisi vähän pienet tulla... Mutta tekemisen palkitsi miehen ilme, kun annettiin meidän pieni "syksystä selviämis-paketti". Varsinkin ne villasukat tekivät naamasta omituisen, melkein liikuttuneen. Tuli hyvä mieli ♥ Hän osasi arvostaa lahjaa, elettä ja sitä mitä paketissa oli.
        Tämä on niin mahtavaa antamisessa, että siinä luulee tekevänsä toiselle hyvän mielen, mutta saakin itse varmasti paremman mielen!

Ukkospilviä

Tällä viikolla on jälleen seitsemän päivää töitä ja ensi viikolla taitaa olla kuusi päivää. Sitten pidän pitemmän loman kuun lopussa taas ja mietin HYVIN tarkkaan mihin lupaudun syyskuuksi! Osasin odottaa tästä kesästä ihan hurjaa, mutta tämä ylittää kyllä kaikki pahimmatkin mielikuvat. Tämmöinen sirkus!
        Ja miten näinkin fiksu tyyppi kuin minä olen oikeasti joutunut näihin kuvioihin ja ollut siellä kaaoksen keskellä NÄIN kauan!?! Ihmettelin sitä moneen kertaa tällä viikolla. Päätin, että harjoittelen pikakurssina nyt zeniläisen ajattelutavan ja unohdan koko työpaikan ja sen hurlumhein! Miuta särki jo eilen päätä niin kovin pelkkä v***tus, että en aio koko viikkoa kuluttaa moisen tunteen pauloissa. Varsinkin kun eletään Miehenmurrikan ja minun yhteistä viikkoa.
       Eli pyh ja pah pahoille ajatuksille ja aurinkoa tilalle ♥
       Viikonlopuksi on kuulemma tulossa kenties vielä yksi hellepäivä. Aika jees! ♥

Ukkosta ilmassa.

Ja arvatkaapa mitä löysin kasvimaalta tässä yhtenä iltana: kurkkuja!
       On niitä odotettu. Ovat kyllä olleet tänä kesänä ihmeen myöhäisiä ja pienikasvuisia, mutta muutama kurkku sieltä jo pilkisteli kaiken tämän satamisen jälkeen!

Ja herneitä olen kerännyt ja pari viikkoa aina iltanaposteluiksi ♥
      Ihan paras lahja kastelijalle! Sato.
       Nyt pitäisi raapaista jostain sen verran aikaa, että saisi kasvimaan vielä kertaalleen vähän siistittyä, että sieltä saisi satoa selville vesille.

Tämän viikon lenkit ovat olleet ristiriitaisia. Maanantaina meni lenkki kuin unelma, juoksin kuin olisin juossut puoli metriä ilmassa ja sitten keskiviikkona oli jälleen henkisesti vaikeampi päivä töissä niin lenkki ei oikein kulkenut mitenkään...
      Sitä kai se on juoksukin. Ylä ja alamäkeä, milloin milläkin vauhdilla ja askeleella.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
maanantai 12.8.2019
615. juoksupäivä (226vko alkaa)
- 3708,7 km
- 7 km metsätie (37min!!!)
- aivan mahtava lenkki!!
- powereita jaloissa vaikka toisille jakaa
- askel lennokas ja nopea
- asento hyvä
- vauhti ennätystasoa
- ryhti kesti koko matkan
- hengitys toimi, fiilis oli mahtava!
- +18, sateinen, hapekas keli

keskiviikkoa 14.8.2019
616. juoksupäivä (226 vko)
- 3711.7 km
- 3 km metsätiepyrähdys (20 min)
- ei oikein kulkenut, ei jaksanut eikä oikein mitään muutakaan
- väsytti jalkoja ja mieltä
- askel ihan ok, muutoin vähän laiska ja huono juoksu
- tulipa tehtyä
- +15, sateinen keli