Kirjoitinko minä tämän .... ?! Ja muita uupuneen ajatuksia...

Oletteko nähneet elokuvan Kahden viikon iskuaika (Two weeks notice). Hugh Grant ja Sandra Bullock. Romanttinen komedia. Noh, joka tapauksessa. Siinä on kohta, missä Sandra Bullockin roolihahmo saa tarpeekseen työnteosta Hugh'n assarina ja sanoo, että hän on niin väsyksissä, että pesee suihkussa hiukset jo kahteen kertaa, kun ei muista onko niitä pessyt ollenkaan.
       Olen samassa tilanteessa.
       Laitoin eilen ruokaa ja pesin kädet kahdesti ennen kuin tajusin, että olen jo pessyt ne. Tänään piti töissä käydä varmistamassa, että vedin vessan ja iltasella ajoin uintireissulla risteyksen ohi.
       Olen uuvuksissa.
       Ja pomo otti itseensä, kun sanoin, että en tee viikonlopputöitä enää syyskuussa. Minulle sanottiin tuurauksista heinäkuun ajan ja olen tehnyt jo elokuunkin. Tarvitsen oikeasti jo huilia ja aikaa ihan vaan olla ja etsiä omaa itseäni takaisin.
       Viikonloppuna jo mietin, että milloin viimeksi olen ollut niin onnellinen ja iloinen, että se on tuntunut päälaesta varpaisiin asti....? Varmaan silloin helleviikolla... heinäkuun alussa.... jos silloinkaan.
        Nyt on aika taas löytää ja saada iloa elämään. Saada oma elämä takaisin.

Viikonloppuna olin töissä (tietysti...), mutta yritettiin Miehenmurrikan kanssa tehdä kuitenkin loppuosasta päiviä mielekkäitä ja "viikonloppumaisia". Sunnuntaina käytiin piiiiiitkästä aikaa rantalenkin pieluksia katsastamassa ja Miehenmurrikka lennätti dronea aurinkoisena iltapäivän tuokiona. Näin mahtava kuva sattui linssiin ♥
        Minä napsin kuvia rannasta ja huomasin, että eletään elokuun puolen välin aikoja ja luonnossa on jo ruskaa. Syksyä. Lehdet keltaisia ja punaisia, varvukossa punertaa muu kuin puolukat ja kukkijat ovat lopettaneet kukkimisensa.

Tuntuu hassulta sekin, että olen nyt yrittäjä. Olen ollut pian viisi päivää ja pelottaa ja jännittää ja innostuttaa edelleen. Ihan en ole vielä tajunnut mitä se sitten todellisuudessa on, mutta kaikkien edellä mainittujen tunteiden lisäksi tunnen helpotusta siitä, että olen menossa kohti tulevaisuuttani, jotain uutta ♥ Aivan mahtavaa!
      Syksy on usein uuden alku ollut minulle näinä vuosina. Viime vuonna otin ensimmäisen askeleen ravintovalmentaja-koulutuksen kanssa ja tänä syksynä aloitin yrittäjyyden ja ensi tammikuussa kouluttautumisen taas ihan uuteen ammattiin.
       Miten minusta on tullut näin rohkea?
       Miehenmurrikka sen sanoi tänään ääneen. Hän sanoi, että kun ajattelee sitä ujoa ja hiljaista tyttöä, joka joutui usein poljetuksi ja yliajetuksi, ja ajattelee minua nyt, muutos on valtaisa. Oman itsensä puolustaminen on ehkä se suurin oppi, jonka olen näinä vuosina saanut ja olen itsestäni ylpeä, että uskallan tehdä myös sellaisia päätöksiä elämäni suhteen, johon en saa ihan täyttä tukea joka puolelta. Saan kuitenkin tuen niiltä tärkeimmiltä, se riittää, lopun luottamuksen saan itseltäni ♥

Minulla on perjantaina ja lauantaina vapaata ja ensi viikolla onkin sitten isompi vapaa, kun tasoitan nämä viimeisetkin viikonlopputöiden tunnit. Jotenkin tuntuu vain loputtoman pitkältä sekä nämä viimeiset päivät ennen pieniä vapaita, että sitten tämä viimeinen kuukausi. Teen viimeisiä kuukausia puutarhurin töitä ainakin vuoteen, kenties enemmänkin. Ensi kesänä en kuitenkaan itseäni näistä hommista löydä ja se on myös ensimmäinen kesä viiteentoista vuoteen, kun minulla on kesälomana muutakin kuin viikonloppu!
        Uskomatonta!
        Innostavaa ja ihanaa! ♥

P.S. Meidän pihalla on lennellyt tämmöinen otus jo monta viikkoa, istunut milloin missäkin. Viikonloppuna sain otuksesta sen verran hyvän kuvan, että pääsin tunnistamaan mikä se on. Käki. Että semmosta. Olen nimittäin miettinyt, varsinkin alkukesästä, kun käki kukkuu kauniisti ja aika tuntuu pysähtyvän aina niinä iltoina, että olisi kiva saada joskus kuva moisesta kukkujasta, jonka äänen kuulee, mutta koskaan sitä ei näe. Noh, tässä tapauksessa ei tarvinnut kuin olla kotona niin käki tuli minun luokseni ♥

P.P.S. Ja takapihaani kuopsuttavilla kurjilla on jälkikasvua, 

jonka he myös opettavat tuhoamaan pihaani... 

fantastista!