Steven Rowley
LILY JA MUSTEKALA
Bazar
Edward Flaskin on nelikymppinen mies, jonka työ on vähän jumissa ja ihmissuhteet karilla. Edwardilla on kuitenkin Lily, ruskea mäyräkoira, jollaista ystävää ei ole toista.
Eräänä päivänä Lilyn otsasta löytyy mustekala, joka ei aio luovuttaa, mutta ei aio Tedikään. Hän aikoo taistella rakkaan koiransa puolesta - ja voittaa taistelun!
En tiedä miten aloittaisin.
Aloitan sillä, että suosittelen kirjaa niille ihmisille jotka ovat menettäneet eläinystävän, erityisesti koiran. Tuntemukset, ajatukset, pelot, epävarmuudet, ahdistukset ja ilot ja onnenhetket ovat juuri sellaisia, mitä itse koin kaksi vuotta sitten.
Tätä kirjaa voisikin luonnehtia vertaistueksi tai terapiaksi.
Minä luin kirjaa noin kolme viikkoa ja jokaisena yönä, kun olin iltasella lukenut, näin meidän koirasta unta. Oli aika rankkaa joka yö herätä siihen, että se oli vain unta. Ettei ole sitä koiraa vierellä nuuhuamassa. Kivuliasta, mutta sitä kai tarvitsenkin! Jonkin keinon surra surua pienemmäksi.
Kirja kertoo ihmisen ja koiran suhteesta mahdottoman ihanasti. Aidosti ja silti vähän leikitellen. Juuri sellaista koiran kanssa on olla! Kirja perustuu kirjoittajan oman koiran vaiheisiin ja on siksi vielä ihanampaa luettavaa. Jokaisessa lauseessa näkyy se miten rakas koira isännälleen on!
En yleensä itke kirjojen kanssa, mutta tämän kanssa itkin...
Suosittelen kaikille, jotka ovat menettäneet koiraystävänsä tai muun eläinystävän ♥
Lämmin, ihana ja surullinen tarina.
"Koska koirat elävät nykyhetkessä. Koska koirat eivät kanna kaunaa. Koska koirat leppyvät pian tai saman tien sen sijaan että antaisivat kiukun jäytää sisintään. Ne lakkaavat syyttämästä ja antavat anteeksi koko ajan. Jokainen uusi käänne on mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä. Jokainen pallon pompahdus tuottaa iloa ja lupaa uutta takaa-ajoa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti