Lihapiirakka takatalven kourissa

Alkuviikko töissä on tehnyt minusta lihapiirakan.
      Hommia on paljon ja kahden ihmisen kädet ehtivät vain tietyn määrän päivässä, ja vaikka ei ollakaan reuhottu mitenkään kamalasti niin silti sitä on ollut työpäivän jälkeen aika väsynyt.
      Kaksi viikkoa tähän menee ennen kuin kroppa tottuu arjen rytmiin... tai ehkä se on sittenkin kolme. Tai kenties neljä kuukautta!
       Tänään energiaa vei kuitenkin ilmastonmuutoksetkin. Aamusella tuiskutti luntakin niin ettei eteensä nähnyt ja kaikki kastui. Keräsin eilisen talkoopäivän haravointikasoja ja yhdessä vaiheessa piti ihan katsoa että missä niitä nyt olikaan, kun lumi peitti maan (!!)
      Mitä tämä tämmöinen kevät nyt oikein on?!

Eilinen talkoopäivä oli yhtä huisketta. Väkeä oli parisenkymmentä, ei ihan huippu vuosi sen suhteen, muttei ihan huonokaan. Ahkeria olivat taas, talkoolaiset, ja hautausmaa alkaa näyttää todella hyvältä. Loppu onkin sitten meistä kiinni.
     Ajattelin eilen talkooväkeä ja talkoita noin ylipäänsä ja sitä miten outoa se nykyihmisille on. Aina ollaan palkkaa vaatimassa tehdystä työstä tai vähintää jotain korvausta. Sellaista yhteisenhyvän eteen ei olla enää valmiita tekemään mitään tai jos tehdään niin heti siitä odotetaan jotain palkintoa. Eiliset talkoolaiset tulivat pelkästään puhtaasti talkoohengestä tekemään yhteistä aluetta siistiksi, tapaamaan ystäviä ja tuttuja ja syömään ruokaa ja juomaan kahvia. Ruokapalkalla saimme hautausmaan siistiksi ja ainakin minä olen sen verran vanha sielu, että talkootyö antaa NIIN paljon enemmän kuin mikään rahallinen korvaus voisi koskaan antaa: sisäistä iloa ja tyytyväisyyttä ja hyvää mieltä yhteisen asian puolesta tekemiseen.
      Oikeastaan vähän samasta asiasta sain tänään sähköpostiakin, kun "minun rantalenkkini" maisemat olisi tarkoitus muuttaa virkistyskäyttöön ja lupauduin jo kevättalvella että voin kyllä tulla talkoisiin, kunhan saan aikatauluni kondikseen. Tänään sitten tuli postia ja ehdotus, että voisin raivata vähän pusikkoa pois rantasaunan vierestä ja siistiä vesakkoja muualtakin jos tarvetta olisi.
      Innostuin, vaikka tiesinkin, että tulee olemaan aika rankkaa tehdä työmaalla työt, kotipihalla hommat ja sitten vielä talkoilla risukkoja, mutta kotipihassa ei nyt ainakaan vielä ole suurin sesonki päällä kun nurmen kasvu odottaa lämpöä ja vettä ja kukkapenkitkin makaavat lepotilassa. Ehkä juuri nyt onkin hyvä aika sitten talkootyölle. On kuitenkin mukava ajatella, että tekee jotain millä on OIKEASTI merkitystä ja joka tuo taas sitä intoa ja iloa pintaan, joka aina välillä näistä päivätöistä on puuttunut.

Epäuskoa työpusakan hihassa kun aamusella alkoi töihin.. Onko tämä oikeasti LUNTA???

Kävin eilen juoksemassa, vaikka jalat vähän olivat vastaan.. Ja nyt sitten lähtee Foot Balance pohjalliset hetkeksi jäähypenkille! Jalat tulivat kipeiksi ja pohkeet jumissa eikä itse juoksukaan ollut edes juoksua. Pohjalliset tekee miun askeleista niin kummallisia ettei sitä voi juoksuksi sanoa. Nyt kokeilen vähän aikaa juosta ns. entisajan tyylillä, pelkillä kenkien omilla pohjallisilla. Katsotaan nyt auttaako se...
       Alkaa vaan pikkuhiljaa raivostuttamaan, kun pian on puoli vuotta ollut tätä. Juoksu ei kulje ja jalat ovat alvariinsa kipeät ja koskee joka paikkaan. En tiedä pitäisikö ottaa aika lisä kokonaan vai mennä johonkin jalkoja hoidatuttamaan, mutta sellaiset mustelmat on taas oikean puolen reidessä, että jumissa ovat olleet! Olen aina ajatellut, että olen sitkeä ja periksiantamaton, mutta täytyy myöntää, että puolen vuoden vastoinkäymiset juoksussa itkettää oikeasti välillä... Asia, jonka pitäisi auttaa ja josta pitäisi saada energiaa, viekin sitä energiaa ja aiheuttaa surua ja turhautuneisuutta.
        Eiköhän tämä tästä.

Taimikasvattajana vihaan tällaista toukokuuta!
      Minun tomaatintaimeni ovat tämmöisiä ja niitä pitäisi kohta ja ruveta karaistamaan ulkoilmaan, mutta miten viet taimia karaistukseen, kun et itsekään meinaa sietää näitä kelejä! Ainakin tomaatit pitäisi saada istutettua uuteen ruukkuun etteivät venähdä kamalasti jos ulos vienti virahtaa vielä näiden kylmien säiden takia, mutta olen kyllä taas ylpeä, että sain taimet tähänkin asti taas.
      Kurkuista tai kurpitsoista ei näy vielä mitään. Noinkohan minä niistä mitään saan... Puutarhuri-viljelijän itse-epäilys nostaa taas päätään.

Ei uskoisi kun tämmöistä iltataivasta katsoo, että aamusella tuli lunta vaakatasossa. Voi kun nämä kelit nyt lämpenisivät, saisi itseenkin vähän erilaista energiaa kuin mitä tällä viikolla on ollut. Tuntuu, että auringon ja lämmön mukana meni myös se kevätenergiakin, joka minulla oli vielä viime viikolla.
        Blaah.
        Siskokin laittoi lapsistaan kuvia, kun muksut kummastelivat lumen satamista. Pienempi tyty vaan nyökytteli innoissaan (ei siis puutarhuri ainesta) ja isoveli huokaili raskaasti (selvä kesämies!). Mainiot tapaukset!
        Miehenmurrin kanssa puhuttiin tänä iltana 75 minuutista 52 minuuttia töistä... Ei hyvä. Meidän pitäisi oikeasti pyhittää noin 15 minuuttia työkuulumisille ja sitten jättää asia siihen! Muuten meillä on vain molemmilla paha mieli iltasella ja unta vasten eikä se ainakaan lisää unentulo mahdollisuuksia yhtään. Töissä on vaan taas näin keväällä sen verran epäkohtia, että jollekin ne on saatava purkaa enkä minä puhumista vastaan olekaan - en ole ikinä ollut - mutta määrän puoleen olisi pieni muutos ihan kiva.. Töistä kun saa tarpeekseen sen 8 tunnin aikana mitä siellä on, niin ainakaan minä en jaksa porttien ulkopuolella niitä asioita enää vatvoa.
       Kai se meidän purnaus on lähinnä sitä, että niin minulla kuin Miehenpuolellakin on toisiamme ikävä. Yhdessä kun ollaan niin ei niin kovasti töihin keskitytä mutta puhelimessa tuppaa puheet lipsahtamaan liiaksi työelämän kiemuroihin ja umpisolmuihin.
       Kunhan nyt lumentulo loppuisi, niin mekin voisimme Miehenmurun kanssa lopettaa töistä jauhaminen ♥

P.S. Sain tänään Kodin Kuvalehden ja siinä tuli välissä kortti, jonka lähettämällä olisi voinut antaa ystävälleen lahjalehden... Noh, minä tilasin sen itse. Siis tilasin itselleni yhden lahjalehti-Kodin Kuvalehden... Siis lehden joka minulle jo tulee!
        Jos tämä ei ole nerouden merkki niin mikä sitten!
        Noh, annan sen sitten Aikulle kun se tulee.
        Miten tyhmä voi ihmislapsi olla.
        Ajattelin, että lahjalehden saisi valita joistakin lehdistä, mutta kun olin laittanut oman tietoni niin ilmoitus tuli, että "kiitos, olet tilannut lahjalehdeksi Kodin Kuvalehden" ... Öhöm.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
9.5.2017
344. juoksupäivä (124 vko alkaa)
- 2154.9 km
- 4km metsätie (28 min)
- kävelyjuoksua jos edes siksi voi reissua sanoa
- läpsyttelin kuin aku ankka ja tiesin jo lenkillä ollessani että jalat tulevat moisesta tekniikasta kipeäksi varmasti!
- pohjalliset eivät sovi minulle, hyvästä aikeesta huolimatta, tulin nyt siihen tulokseen. Pitää kai joskus kokeilla niitä uudemman kerran, mutta nyt taidan jättää hetkeksi pohjalliset pois ja varaudun muutaman kerran juoksemaan kipeäksi jalat kun palaan ns. normitilaan
- Nyt ei onnistunut askellus, ryhti, hengitys eikä oikein mikään muukaan
- kamala juoksu ja itku ei ollut kovin kaukana
- pohkeesta kipeytyi akillesjänteen yläosa ja polvitaipeen alaosa, pohkeen loppu
- reidestä löytyi triggerpisteitä ja jumikohtia koko matkalta ulkosyrjältä ja nyt niissä komeilee sitten mustelmat.. kiitos rullailun ja faskia pallojen!
- +4, kylmä ja kolea ilta, muuten hyvä juoksukeli kunhan olisi juoksu sujunut...