Minulla on pölypallo, mutta tunne on varmasti vähän samanmoinen. Olen saanut yskän ja minun sherlockmaiset kykyni ovat jäljittäneet sen kahteen syypäähän: ensimmäisenä tietysti Miehenmurrikka, joka on köhinyt jo kohta kaksi kuukautta ja toisena tämä kuiva, siitepölyn täyttämä kevät! En tiedä kumpi on se oikea syyllinen, mutta köhityttää ärsyttävästi...
Töissä tämä ilmiö vain sai lisää tuulta purjeisiin, kun ajettiin keskiviikkona nurmea ja se todella kuivaa! Pölypilven keskellä koko ajan ja tänään kun jatkettiin vielä haravoimista ja viereiseltä työmaalta pöllyää sora ja hiekka niin sotku keuhkopusseissa on varmasti kivipitoinen.
Syljen kohta soraa!
Koivut ovat vielä hetken ihanan vaalean vihreitä, raikkaita ja samalla jotenkin pehmeän värisiä tummia mäntyjä vasten. Nautin suunnattomasti tämän hetkisistä maisemista, mutta en vain saa vangityksi sitä sielun maisemaa kameran linssin avulla...
Viikonloppuna pitää varmaan etsiä täydellinen koivikko metsä, että saa kauniita kuvia ♥
Ohhoo.
Arvokkaat hautajaiset, juuri sellaiset kai mitkä Koivisto ansaitsikin.
Helatorstai ei kuitenkaan ollutkaan niin lämmin, mitä olivat sääennusteet luvanneet. Tuuli aika kylmästi ja aurinko pilkisteli vain satunnaisin väliajoin. Kun olin saanut sielunrauhan kotitöistä ja ruuanvalmisteluista niin nappasin kaksi lehteä ja kiepsahdin Miehenmörrin viereen pihakeinuun (johon olin ähkinyt jopa pehmusteet helatorstain kunniaksi!) ja käperryin kerälle.
Mikä nautinto!
Omat lehdet ja lämmin kylki vieressä ja Suomen kesä aluillaan ♥
Olin ja OLEN todella onnellinen ♥
Oltiin uuvuksissa ja oltaisiin kaivattu ainakin kaksi helatorstaita peräjälkeen ennen kuin olisi missään tuntunut. Ja Miehenmörrillä on vielä lauantaina konepäivystysvuoro hautojen kanssa.. muttei nyt onneksi kuitenkaan seitsemältä!
Minäkin syöksyin tänään töistä suoraan leikkurin selkään ja ajoin omankin pihan nurmen lyhyeksi. Ei ainakaan viikonloppuna tartte enää sitten leikkurin päällä istua, mutta kyllä tuo meidän nurmi on vahvaa! Vettä ei ole tullut varmaan kahteen viikkoon ja silti heinä kasvaa tuuheana ja paksuna ja vihreänä! Uskomatonta!
Pihasta tuli taas todella kaunis, kun viimeistelin sen vielä työnnettävällä leikkurilla pensaiden juuruksilta ja vaikeista kulmista. Minun kaunis pihani ♥
Äidin samettikukat ovat kasvaneet tukevan näköisiksi taimiksi, mutta minun tomaattini alkavat varmasti kärsiä jostain kesämasennuksesta, sillä tuntuu, että nuupahtavat vaikka mitä tekisin. Toin tänään tomaattisäkit, joihin pitäisi nyt taimet laittaa - jos uskallan. Lupaa taas NIIN kylmiä öitä, että entä jos paleltuvat... Jossakin vaiheessa sitä kuitenkin pitäisi uskaltaa laittaa ne pihalle. Ei ne voi tuolla grillikatoksessakaan kököttää koko kesää!
Jospa saisi kurkuista jotain kokeilua aikaiseksi!
Alkumatkasta tuntui taas ihan joka paikassa. Nilkoissa, kantapään sivuilla, oikeassa lonkankoukistajassa, pohkeissa... Turhautuminen purkautui lenkin jälkeen jälleen itkuna ja Miehenmurrikka seisoi vähän hämmentyneenä vieressä. Suututti ja harmitti ihan kamalasti. Vihdoin viimein tämmöinen sohvaperuna löytää lajin josta tykkää ja sitten laitetaan kapuloita sen verran rattaisiin, että viedään lajista ilo ja onnistumisen riemu!
Tänään juoksin sitten taas kompressiasäärystimien kanssa ja tuntui jo paremmalta. Iltasella odottelin, että mitä pohkeet tykkäävät, mutta ei ne ainakaan niin kipeät ole kuin tiistaina. Pitää tietysti vielä kunnolla venytellä ja rullailla lihaksia, etteivät menisikään niin lukkoon, mutta tuntuvat ainakin paremmilta!
Olen juoksun kanssa sitkeä ja periksiantamaton, mutta pikku hiljaa voisi sitä onnistumisen riemua jo tulla vaihtelun vuoksi... Puoli vuotta oikeastaan olen tapellut milloin minkäkin jalan kohdan takia. Ainut hyvä puoli näissä "vammautumisissa" on se, että oppii tuntemaan kehoaan ihan toisella tavalla!
Pitää joskus laitella ihan ylös näitä havaintoja oman kokemuksen pohjalta. Jos ei muuta niin omaksi iloksi.
Odotan alkavaa viikonloppua innolla. Kaksi vapaata ja omalla pihalla touhuumista tai sitten pelkkää lekottelua. Mikä ihana valinnanvapaus ♥
Ansaittu vapaa ja oma aika Miehenmurrin kanssa ♥
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
23.5.2017
349. juoksupäivä (126 vko)
- 2179.3 km
- 7 km metsätie (40 min)
- juoksu sujui muuten hyvin, mutta alussa tuntui kantapään reunoissa, pohkeessa, ojentajissa. Loppumatkasta sitten jo sen verran, että piti hetkeksi vaihtaa kävelyyn.
- hengitys toimi ja kunto riitti hyvin, ryhti pysyi, mutta askellus oli kipujen kanssa ihan mahdotonta pitää oikeana...
- itkuksi meni taas illalla, turhauttavaa!
- +12, puolipilvinen keli, vähän kolea
26.5.2017
350. juoksupäivä (126 vko)
- 2184.3 km
- 5km suopohjien lenkki (31 min)
- juoksu kulki hyvin vaikka ruoasta oli kulunut jo melkein neljä ja puoli tuntia...
- jalat jaksoivat hyvin eikä kamalia kipuja ollut oikeastaan missään vaiheessa, tuntui tietysti vähän pohkeissa ja vähän ojentajassa, mutta ojentajakipu hävisi kun lihas lämpeni.
- kompressiosäärystimet auttoivat pohkeita ja tekivät hyvää
- hengitys tasaista ja hyvää, ryhti hyvä, askellus melkein jo kohdillaan
- +12, vähän kolea ilta ja niin paljon pölyä ilmassa, että kurkussa oli pallo kun tulin kotiin!
- motivoiva juoksu, tarvitsin tällaista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti