PÄÄSKYNEN ♥
Nyt se sitten on virallisesti kesä tällä tontilla ja tämän emännän sielussa! Miehenmurri taisi ihan säikähtää, kun istuttiin ihan rauhassa kaivon kannella pihamaalla kun huudahdin, että siinä se nyt on. Kesän ensimmäinen pääskynen!
Kovasti oli kaverilla asiaa ♥ kertoi kuulumisia.
Ihanaa!
Nukuttiin äitienpäivän kunniaksi 11 tuntia yöunta. Minulla oli rankka viikko ja vielä lauantaityöt takana ja Miehellä vain muuten huonosti nukuttuja öitä takana. Uni maistui molemmille ihan kunnolla ja kun minut uni oli vienyt mukanaan lauantai-iltana jo kymmenen maissa niin sunnuntaiaamukaan ei mennyt ihan puoleen päivään, vaikka 11 tuntia nukkuikin!
Sunnuntaina oli oikeastaan ensimmäinen aavistus siitä, miltä se lämmin sää tuntuu. Tosin kylmä tuuli vähän vei kuuminta särmää päivästä, mutta aamusta oli kummallista suorastaan viedä roskapussi rapulle odottamaan jatkokuljetusta kun lyhythihaisessa oli ihan sopiva... Kesä tulee, sittenkin.
Rannalla tuli heti semmoinen fiilis, että olisi tehnyt mieli jo uimaan, vaikka ranta ei oikein uimiseen sovikaan kivisyyden puolee - ei ainakaan ensikastautumiseen kun pitäisi päästä nopeasti ylös! Muuten rannalla oli kyllä taas ihana kävellä ja nauttia kesäisen rannan äänistä lokin kirkumisesta aina aaltojen ääniin asti ♥
Pulssi laski ja verenpaine tasaantui ja stressitasot valahtivat nilkkoihin, vaikka ei stressiä nyt ole ollutkaan niin väsymystä nyt kuitenkin..
 |
| Darth Vader? |
Teki muuten TOSI hyvää ♥
Iltasella kun lämmitettiin vielä saunakin, niin sen jälkeen sunnuntainen rentoutumis- ja lataamispäivä oli aivan täydellinen. Iltapalalla katselin Miehenmurrikkaa, joka söi jäätelöannostaan ja ajattelin, että olen minä aika onnekas ja onnellinen ♥
Ei meillä kyllä töistä ollut puutetta ja saatiin aloittaa heti aamusta ahkerointi, kun vain saatiin koneet käyntiin. Aino-Maijalla oli asioiden jakamista ja tuntui hyvältä, että olin edes jotenkin tarpeellinen ja pystyin olemaan edes kuunteleva korva, kun en tiedä onko minun elämänohjeet kovinkaan päteviä, kun minulta taitaa puuttua pätevyys.
Maanantaiaamu muistutti läsnäolollaan, kun meidän ruohonleikkuri meni rikki juuri kun olimme työt aloittaneet. Ohjausvaijeri pasahti poikki eikä kone liikkunut kuin sinne minne sattui nenä näyttämään. Takapyöristä hävisi ohjettavuus tyystin! Onneksi Pääkallopaikalta tuli lainakone että päästiin jatkamaan töitä.
Hyvin saatiinkin töitä tehdyksi vaikka nämä multahommat nyt ovatkin sellaisia, että pienellä koneella kestää vähän kauemmin saada sellainen multakuorma paikanpäälle mikä traktorin kauhassa tulisi kerralla. Mutta ainakaan ei tekeminen loppunut.
Ja kun en työpäivän aikana saanut vielä mullasta tarpeekseni, lapioin vielä kotonakin uuteen Paraatipenkkiin vähän omaa kompostia, joka on muhinut metsänlaidassa jo usemman vuoden. Vähän jäässä oli multakasa mutta kyllähän siitä jonkinmoinen määrä lähti irtikin.
Nyt on Paraatipenkissä vähän kompostia, enää puuttuu vain perennat.
Kamalan kylmä tuuli puhalteli takin läpi ja teki olon vähän viluisaksi. Kannoin puita tupaan ja laitoin vielä uunin päälle kun tulin ulkohommista sisään. Ruohonleikkurin akku oli purkanut virtansa eikä kone lähtenyt käyntiin. Ehkä hyvä niin. Olisin saanut kuolemantaudin kun olisin istunut leikkurin päällä kylmässä tuulessa..
Tällä kertaa ihan ypöyksin.
Talo oli hiljainen ja rauhallinen ja lämmin. Nautin älyttömästi oman kodin tunnelmasta ja siitä tyynnyttävästi vaikutuksesta mikä tällä talolla minuun on. Saunan ja iltapalan jälkeen nappasin lehden ja lysähdin sitä sohvan kulmaan, minun pesäpaikkaani ♥
Jos olisi ollut vielä Miehenmurri silittelemässä kinttuja sohvan toisessa päässä niin maisema ja tunnelma olisi ollut täydellinen. Väsytti. Sauna sekä päivän hommat ja kun hetken aikaa antoi itsensä rauhoittua niin rupesi heti silmät pilkkimään.
On niitä kyllä hierottu ja rullattu ja venytelty ja itketty ja surkuteltu. Sunnuntainakin oli jälleen juoksupäivä ja juoksin oman pihan ympäri olevaa 500m lenkkiä kahdeksan kertaa ja kokeilin samalla miltä jalat tuntuivat. Kyllähän se vielä tuntui lonkankoukistajassa ja siitä kai se turhautunut itku lopulta tulikin kun 4km jälkeen jalat olivat jo ihan sipit!
Tiedän, että kropan kanssa pitää olla kärsivällinen ja sitkeä, mutta jotenkin toivoisin, että tämä nyt jo alkaisi helpottaa. Saisi sen juoksuilon takaisin.
Iltasella tuuli kamalasti ja ulkona oli vähän sen näköistä ettei lämpöisestä kesäillasta ollut tietoakaan. Nyt olenkin taas verhoutunut villapaitaan ja kohta möngin peiton alle lukemaan ja nauttimaan yöstä ja unista.
"Kuuleeko yö, kuuleeko taivas tähtivyö?"
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
14.5.2017
346. juoksupäivä (124 vko loppuu)
- 2163.1 km
- 4 km pihalenkki (24min)
- heti ensiaskelilta tuntui lonkassa ja selvästi varon jalkaa vaikka kipu ei olekaan enää samanlainen kuin vähän aikaa sitten. Varominen taas johtaa kohta toisen jalan ongelmiin...
- hengitys, askellus ja ryhti ovat edelleen vähän hukassa, sillä koko juoksu on vähän hukassa
- keli oli ihana, aurinkoinen, sopivan viileä ja tyyny, +12
- ilman FB pohjallisia, WinFlow kenkien tavalliset pohjalliset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti