Haastamista ja hemmottelua

Tehtiin eilen Miehenmurrikan kanssa jälkiruuaksi kotitekoista jäätelöä ja marenkeja. Noh, marengit tulivat vähän kuin höysteenä, kun "jäätelötaikinasta" jäi munanvalkuaisia yli ja Mies ei ollut koskaan itse tehnyt marenkeja, joten hyöty ja elämys samassa ♥
       Ja aikamoinen kondiittori Miehen nahan alta paljastuikin! Sillä aikaa kun minä tein nopeasti jotain ruokaa, Miehenmörri väänsi sekä marengit että jäätelön nopean ohjeistuksen jälkeen. Ihan väärällä alalla koko mies, kun sössöt syntyy näin hyvin.
        Toisaalta, nyt minä saan sitten ihan privatisti nauttia Miehenmurrikan salatuista taidoista ♥♥

Kotitekoinen jäätelö olikin pitkästä aikaa todella hyvää! Viimeksi joskus kesällä taisin tehdä jäätelökoneella omaa jäätelöä ja taas huomasin sen, että pitäisi tehdä useammin yksinkertaisia herkkuja. Jäätelökin tuli ihan itsestään melkein, kunhan sai koneen pyörimään. Ehkei se nyt ihan ole ruoka-aineympyrän täydellisin osanen, varsinkaan terveellisyydestä puhuttaessa, mutta hemmotteluun se sopii vallan mainiosti ♥
      Minäkin ehdotin jäätelöä hemmotellakseni Miehenmörriä, jolla oli töiden kanssa taas vähän hulabaloota. Mikään ei auta yhtä hyvin mielipahaan kuin herkullinen jäätelö ♥ NAMS ♥

Itse olen huomannut puolestani, että minulla ei ole enää samanlaista innostusta suntiotöitä kohtaan kuin joskus ennen. En tiedä onko tämä sitten vain ohimenevä vaihe vai pysyvä olotila, mutta tältä minusta juuri nyt tuntuu. Jotenkin olen kamalan pettynyt työpaikkaani ja sen ideologiaan..
         Ehkä minä kasvoin henkistä pituutta viime vuonna monen vuoden edestä, sillä näen asioita todella eri tavalla nyt kuin aikaisemmin. Elin osittaiset silmälaput silmillä ja mennä jammailin mukana, vaikka olisi pitänyt painaa jarrua ja ottaa ohjat jo kauan aikaa sitten.
         Miehenmurrikan kanssa juuri puhuttiin viikonloppuna tästä ja sanoin, että ehkä minun elämäni suunnanmuutos alkoi siitä, kun muut palikat loksahtivat paikoilleen ja sain iloa, onnea ja hyvää oloa kaikkialta muualta kuin työstä. Sain rakkautta parisuhteesta ja uudenlaista sisältöä elämääni, itsevarmuutta ja hyvää mieltä. Enkä muista milloin viimeksi minulla olisi ollut näin hyvät välit vanhempiini tai sisarruksiini ♥
         Olen onnellinen ♥

Lankakassissa odottavat Juniorin sukkalangat. Nyt pitäisi löytää enää vain superhyvä malli ♥

Tänään oli oikeastaan ensimmäinen maanantai tämän vuoden puolella, että maailma (tässä tapauksessa torpan lähimaasto) oli kokonaan minun. Sain tehdä omaa arkeani omalla aikataululla ja se oli taas vaihteeksi ihan mukavaa, vaikka kyllähän talo hiljainen oli iltasella, kun ei ollut Miehenmörriä murahtelemassa ♥
         Siivosin lopun joulun pois. Patterivalot kulutan vielä loppuun ennen kuin laitan ne säilöön, mutta muuta valot korjasin ensi joulua odottelemaan. Talo muuttui jälleen tammikuisen tavalliseksi ja ihan kiva niin ♥ Rajansa se on jouluisella tunnelmallakin.
          Lumitöihinkin pääsin tänään pitkästä aikaa ja oma jännityksensä oli, että lähteekö Massikka käyntiin paukkupakkasten jälkeen, kun ei traktoria liikutettu metriäkään moneen viikkoon. Hyrähti käyntiin kuin palmun alta! Ei mitän ongelmaa. Lumisenttejä ei ollut kuin pari, joten tyydyin tänään liiskaamaan lumen maahan ja tekemään taas pohjaa tuleville lumitöille.
          Ajattelin rehkiä tänään kaikki "juoksevat asiat" niin saa loppuviikon olla rauhassa, joten iltapäivästä piipahdin pakollisen kauppareissunkin. Tapasin hedelmäosastolla ystäväni, joka hänkin oli hankkimassa jotain suuhun pantavaa alkuviikon iloksi. Huomasin, että minä todella erakoidun näin talvisin. En osannut enää kunnolla edes keskustella ihmisen kanssa! Mutta eipä ollut kamalasti tarvettakaan. Kuulumiseni ystäväni oli kuullut jo toista kautta, joten mitäpä siihen sitten mitään sanomaankaan... Tämä maaseudun tiedonkulku on kyllä ihan omaa luokkaansa! Välillä ihan ärsyttävyyteen asti.
         Piipahdin kirjastossakin lainaamassa muutaman äänikirjan. Toisen sukkien neulomista varten ja toinen unta odotellessa. Huomasin, kun neuloin Miehenmurrin sukkia Myrskyluoto tv-elokuvien kanssa, että jäi vähän elokuvasta näkemättä, kun en osannut neuloa ilman, etten olisi katsonut mitä neuloin. Äänikirjan kanssa ei tarvitse miettiä katsomista, kun voi vain kuunnella.
          Tällä kertaa ajattelin sivistää itseäni Taru sormusten herrasta-äänikirjalla... on nimittäin sekin kirja(klassikko) lukematta oikeana opuksena.
          Öhöm.

Kävin iltasella sitten siivouksen jälkeen vielä urheasti lenkillä ja tänään juoksu kulki jo vähän paremmin. Selvästi kyllä huomasi, että on ollut taukoa juoksussa ja sairastelu verotti omansa, mutta eiköhän juoksujyvänen taas löydy kun jaksaa sitkeästi taas laittaa tassua toisensa eteen.
      Tänään oli vielä niin kaunis ilta, kun kuu pilkotteli pilviverhon takaa juuri sen verran, että valaisi lenkkipolkua sopivasti. Näin mihin juoksin ilman, että otsalampulla olisi pitänyt sohia kamalasti. Ja keli oli kiva. Taisi olla nollassa tai vain pari astetta pakkasella, mutta kuitenkin ihana juoksukeli. Ainut mikä vähän vei fyysistä ja henkistä energiaa oli tien kunto. Liukas ja pöpperöinen eivät ole niitä ominaisuuksia, jotka tekisivät juoksusta helppoa, mutta toisaalta pieni haaste ei ole pahitteeksi...
        Iltasella oli sitten hemmottelun vuoro, kun puin mummon neulomat (sain vihdoin ne parsittua) villasukat jalkoihin. Venyttelin juoksun jälkeen kipeytyneet kintut, otin iltapalan ja kiepsahdin hetkeksi sohvan kulmaan katsomaan McLeodin tyttäriä ja haaveksimaan kesähelteistä ♥
        Oikein intiaanihelteistä...
        Kasvimaalle pitäisi kantaa kuormakaupalla vettä ja nurmi muuttuisi jo vähän kellertäväksi. Ja taivas olisi helteestä ihan keltainen.
        Ja ulkona mittari näyttää -2 astetta pakkasta.
        Haaveet ovat hyväksi ♥

P.S. Sain postista tänään paketin, joka sisälsi 5 Disney elokuvaklassikkoa ♥ Tykkääntykkääntykkään!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
294. juoksupäivä (108 vko)
- 1857.2 km
- 7.2 km kylälenkki (41min)
- vaikka tuntui, ettei jalat ihan omissa vauhdeissa ollutkaan niin ajallisesti en jäänyt kamalasti parhaastani
- jaloissa kyllä tosin huomasi, ettei ole ihan täydellisiä juoksuviikkoja ollut takana, mutta ihmeen hyvältä kuitenkin tuntui
- hengitys tasaantui ensimmäisten kilometrien jälkeen
- askelluksen yritin pitää lyhyenä, mutta huomasin, että siinäkin hommassa on rajansa. Liian lyhyt askel jättää lihasten homman vähän kesken ja se kävi lonkankoukistajan päälle...
- ryhti kesti ja siihen kyllä aion nyt taas panostaa enemmän, keskivartalo lihaksiin
- kiva juoksu, vaikka vielä vähän raskas
- -1, pilvinen, poutainen ja mukava hämärä-kuutamo-juoksu