Vähän vaikeeta ...

Eilen oli jälleen kevättä ilmassa siihen malliin, että alkuviikon ihanan talviset maisemat hupenivat lumien mukana. Nyt taas näkyy nurmi ja jäätiköitä on syntynyt niihin kohtiin, missä ennen oli lunta. Olisikohan tämä jo viides vai kuudes kevät tänä talvena?! Kummallinen talvi.
         Hyvänä puolena voi sanoa, että sitten kun OIKEA kevät tulee, niin eipä ole kamalasti lunta sulatettavana - niin siis jos helmikuu ei tuo omia tuliaisiaan, kuten on monena muunakin vuonna tuonut...
         Tämä viikko on ollut vähän omituinen. En ole ehtinyt tehdä 'omia' juttujani juuri lainkaan ja tämänkin kirjoitteluhetken nipistän siivousajastani. Olen tehnyt arjen työt ja sitten onkin jo pitänyt tehdä jotain apetta työstä väsyneelle Miehenmurrikalle. Ja sitten on jo ilta. Päivät kuluivat tällä viikolla sitä vauhtia ettei ihan uskoisi, että päivä on pidentynyt yli puolella tunnilla!
          Ja kun minä tarvitsen aina välillä sitä, että saan tehdä omiani niin sen ajan puutteen huomaa sitten siitä, että muurun ärrimurriksi. Miehenmurrikalle sitten eilen avauduin oikeastaan koko viikon aiheista, jotka olivat kasaantuneet kuin jäät kosken suulle! Pitäisi opetella sanomaan asioista HETI kun ne mielessä ovat, mutta jotenkin sitä ajattelee, että "eiköhän tämäkin haihdu yhtä nopeasti kuin tulikin" tai että "ei kaikkeen tarvitse aina puuttua tai kaikesta sanoa". Ei kyllä pidäkään, mutta jos asia on mielessä vielä yhden nukutun yön jälkeenkin, niin kyllä siitä sitten jo voi keskustella. Minulla nämä 'häiritsevät asiat' yleensä ovat kytköksissä huonosti nukuttuihin öihin. Ikäänkuin yksi huono yö lyhentää sitä lasin reunaa, mihin nämä ärsyttävyydet kerääntyvät ja asiat ryöppyävät helpommin yli kuin mitä normaalitilassa.
        Kyllähän se puhuminen auttoi, vaikka sanoin aika pahastikin joitakin asioita. En osaa puhua tai sanoa asioitani hyviksi lauseiksi, sillä lailla rakentavasti, mutta onneksi Miehellä on kiltti sielu ja lempeät silmät, jotka jaksavat sietää minun ärrimurrisuuttani liiankin hyvin ja lempeät silmät jaksavat katsoa minua yhtä kiltisti kuin ennenkin, vaikka miten ärisisin.
        Rakas on ♥

Yksi ehdottomasti suurin syy nykyhetken olotilaani on juoksu ja sen sujumattomuus.
        Olen tällä viikolla juossut aamupalan voimin ja selvästikin se ei riitä mihinkään tai sitten minun kuntoni on niin alamaissa, etten jaksa juosta edes normimatkaa ilman, että jalat ovat hyytelöä. Ollaan Miehenmurrin kanssa iltasella kävelty, että Mieskin saa työhommat päästä pois paremmin, joten minun juoksulenkeille ei ole jäänyt aikaa muualle kuin aamupäiviin, aamupalan jälkeen.
         Eilenkin oli ihana kevätkeli. Pari astetta plussaa ja aurinko paistoi melkein lämpimästi, mutta minä suorastaan rämmin juoksumatkani läpi. Jalat luistivat tiellä, hiekka ei auttanut asiaa yhtään ja jaloissa ei ollut energiaa yhtään. Välillä piti oikeasti pieniä matkoja kävellä, että sai jalat vähän parempaan kuosiin.
         Toki tiedän, että näitä tulee aina välillä. Milloin mistäkin syystä, mutta nyt on ollut taas monta päivää tämmöistä nihkeää tämän juoksun kanssa. Kaipaan sitä paitsi oikeita kevätkelejä, kun kura alkaa roiskumaan ja tiet sulamaan... ja saisi laittaa vähän vähemmän päälle kun lähtee juoksemaan. Talvikamppeet alkavat tuntua jo lyijyn raskailta!

Toinen asia on uni.
      Lupasin itselleni, että tämän asian suhteen teen tänä vuonna parannuksen. Nukun paremmin, laadukkaammin ja enemmän. Erityisesti tuo viimeinen! Pitäisi saada kiinni normaalista unirytmistä ja että unta tulisi sopivasti, vaikka joskus heräisikin aikaisemmin. Nyt on mennyt kyllä sellaisen iltakukkumisen puolelle, että jos haluaa unta tarpeeksi on melkein nukuttava yhdeksään.
      Tähän on tultava jonkinmoinen muutos, mutta en tiedä mistä oikein aloittaisin.
      Olen iltakukkuja. Olen oikeastaan aktiivisin iltaisin, luovuus kukkii ja pystyn keskittymään asioihin paremmin illalla. Miten voin siirtää unta näihin aktiivisiin tunteihin? Ei minusta koskaan tule aamuvirkkua!
      Pitänee tutkia tätä asiaa vielä enemmän, koska nytkin on takana huonosti nukuttu yö ja se näkyy naamassa, ihon kunnossa, mielialassa ja fyysisenä väsymyksenä. Tätä oloa en ajanut takaa tähän vuoden alkuun...
      Lupauduin tekemään kaverin kaverille logon niille maatilalle, kun olen joskus tehnyt kaverini tilalle samanmoisen, joten osasivat sen puoleen minulta sitä kysyä. Mukavaahan se on välillä saada käsille tekemistä piirtelynkin muodossa, mutta en taas muistanut miten vaikeaa se on... Katsotaan nyt mitä saan aikaiseksi.

P.S. Isä sai meidän yllätysmatka-kirjekuoren eilen ja oli ainakin kiitosten puoleen yllättynyt. Huh, nyt minun ei tarvitse enää varoa sanomisiani, kun ollut vähän vaikeaa aina välillä pitää suu kiinni matkasta tai tulevasta keväästä...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
17.1.2017 tiistai
298. juoksupäiväkirja (109vko alkaa)
- 1881 km
- 5km minikylälenkki (29 min)
- jalat olivat ihan puuroa alusta loppuun asti, ei voi oikein juoksuksi sanoa
- ryhti ei pysynyt yhtään, tuntuu, että miun lantion kannatuskin alkaa näyttämään enemmänkin Valentin Konosen kävelyä kuin juoksua!
- keskivartaloon on SAATAVA kannatusta ja lihaksia!
- askellus vaikeaa pöpperöisen lumipohjan takia!
- ärsytti koko matkan oma saamattomuus!
- -4, pilvipoutainen iltapäivä, kiva keli juosta muuten

19.1.2017 torstai
299.juoksupäivä (109 vko)
- 1888,2 km
- 7.2 km kylälenkki (42 min)
- jaloista powerit ihan pois, en tiedä johtuuko se huonosta aamupala-energiasta vai olenko oikeasti jossain rapakunnon puolella! En vaan jaksanut juosta niin kuin pitäisi!
- Ryhti oli taas ties missä! Lantio, keskivartalo, vatsalihakset - ei mitään tietoa!
- koko homma itkettikin jo loppumatkasta kun ei vaan pystynyt juoksemaan hyvin, energisesti tai tasokkaasti ja matka oli kuitenkin ihan normi matka!
- tie oli liukas ja plussakelistä vähän rapsakkakin
- +2, nuoskakeli ja aurinkoinen kevätkeli oli parasta tänään!