Kukkapenkki, toinen, kolmas, neljäs....

 Onneksi on perjantai!
      En olisi jaksanut enää päivääkään. Jotenkin tämä viikko on ollut todella pitkä eikä olotila ole vain minulla, vaan kun tänään puhuin tyttöjen kanssa niin samaa mieltä olivat, että jostain syystä tämä kulunut viikko on tuntunut pitkältä. Ehkä tässä vaiheessa kesää alkaa tassu painamaan jo muutenkin...
      Väsyä lisäsi tänään vielä aamuinen sade ja harmaa keli. Oli juuri sellainen ilma, että olisi ollut parempi napata pitkät villasukat jalkaan, kirja käteen ja paeta viltin alle sohvan kulmaan ♥
      Onneksi kuitenkin oltiin oltu ahkeria muu viikko niin perjantaihommat antoivat vähän armoa tekemiselle. Minulla vähän päivä piteni, kun oli siunaustilaisuus loppupäivästä ja ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin olin todella väsynyt suntiohommiin...
       Kotona nappasin äkkiä vaan SnackPot-bolognesen ja vetäisin viltin korville. Talossa oli taas naperot ja niiden huoltajat viikonloppuaan viettämässä, joten kaaos vallitsi joka kulmassa. Joku henkinen kaaos taisi vallita iltasella muutenkin, sillä tietty perheenosa istui "lataamossa" eli grillimajassa illan ja hiljaista oli muutenkin tuvassa iltauutisten aikaan. Minä oli nukkunut pienet unet joten en tiedä mitä sinä aikana oli tapahtunut...
       Noh.
       Nyt seuraa varoitus niille, jotka ovat jo täynnä minun pihaani ja kukkapenkkejäni ♥

Eilisen aherrukseni alkupää. Paraatipenkki ja sen hyvin lähteneet asukit. Toivottavasti ensi vuonna penkkiä täyttää jo vähän isommat kaverit, mutta todella hyvin nämäkin alut istuivat penkkiin. Kohta pitäisi saada kukkia ja väriä penkkiin. Äiti istui tänään lataamassa mieltään ja kuulemma tuijotti siistiä penkkiä.
     Sen takia minä jaksan tätä tehdä. Oma piha tuo voimaa tavattomasti, vaikka se myös vähän viekin niitä powereita..
      Ja se minun kuolleeksi luulemani töyhtöangervo taitaa sittenkin selvitä. Uudet alut ainakin näyttävät vahvoilta ♥ Koskaan puutarhahommissa ei kannata luovuttaa!

Uudesti syntynyt töyhttöangervo ♥

Saunan kivikko on toiselta puolelta parempi kuin toiselta. Olen miettinyt mitä keksisin saunan taakse olevalle puolelle, että se olisi vähän peremmin hoidettava. Raparperin ympärys kasvaa aina heinää, joka on trimmattava, mutta siihenkin voisi keksiä jotain.. Ehkä jotain keksin syksyksi niin että se on sitten kevääksi valmis.

Saunakivikon parempi puoli

Kurjenpolven loistoa kivikossa ♥

Pientä pohdintaa vaativa puoli...

Sitten olen melko tyytyväinen kuurin takana oleviin penkkeihin. Niitä harvemmin katsotaan kovin tarkkaan, mutta kuitenkin näkyvät pihalla olijoiden silmiin. Pensashanhikkini eivät oikein pitäneet leikkauksesta ja yksi taitaa olla kuollut tuosta yhdestä ryhmästä, mutta kenties muutenkin pitää hankkia vähän kasveja syksyllä, jos on hyvä syksy.

Pihamaan penkit ovatkin omaa luokkaansa ja niihin olen panostanutkin enemmän. Ne ovat koko ajan silmien alla ja hoitamattomuus näkyy heti ja vaikuttaa pihan siisteyteen muutenkin.
        Tänä vuonna puolipyöreän penkin kasvu on ollut mahtavaa, kiitos kanankakan jota olen sille viskonut! Ritarinkannus keskellä on melkein minun mittaiseni!

Ja pyöreän kivikkopenkin kukkaloisto on joka vuosi ollut kyllä työn arvoista. Siinä riittää värejä ja lajeja, mutta ehkä minulla pitäisi olla vähän enemmän vaihtelua kukkalajikkeissa. Samoja kukkia pyörii penkeissä ehkäpä juuri sen takia, kun jaan perennoja vanhoista penkeistä niin kukkia riittää ja tulee vähän halvemmaksikin. Jonkun uuden perennan tosin ostin tänä vuonna ja toivon, että muutaman vuoden päästä saan niitä jakaa sitten penkkeihin lisukkeiksi.

Oma hommansa näissä kuitenkin on ja eilen olin todella puhki, kun pääsin ulkohommista ja juoksulenkiltä sisälle. Onneksi tänään oli mieli kevyenä tehdyistä töistä ja sai ottaa vähän univelkoja takaisin päiväunilla. Olen sillä lailla rakennettu, että jos pihamaalla on asiat rempallaan en pysty rentoutumaan viettämään jalat-oikosissa-elämää. En vain pysty rentoutumaan.
        Sairaus se on tämäkin.
        Pihahulluus.
        Eilinen lenkki teki kuitenkin hyvää. Oikeasti olisi kai ollut hyvä jättää juoksu tälle päivälle niin olisi saanut työviikon päästä pois, mutta hyvin se puhdisti päänupin eilenkin turhista ajatuksista. Jalatkin alkavat löytää sen entisen askeleensa vaikka siihen kuntoon on vielä matkaa kun juoksin kymmenen kilsaa... Ihanaa kuitenkin, että alkaa olemaan parempaan päin menossa tämäkin. Alkoi olla niiden kipuiluiden ja vastoinkäymisten kanssa jo ihan hermostunut!
        Huomenna lähdetäänkin Miehenmurrikan ja Juniorin (+Juniorin kaverin) kanssa huvipuistopäivää viettämään. Oltiin luvattu Juniorille kesäloman aikana mennä huvipuistoretkelle ja huomenna se sitten lunastetaan.
        Huomenna on myös minun ja Miehenmurrin vuosipäivä ♥
        11 vuotta tunnettu ja kaksi vuotta niistä seurusteltu ♥♥ Eikä oikein onnellisempi voi nainen olla kuin tuollaisen miehen kanssa olen ollut. Olen kokonaisempi, iloisempi ja rakastettu ♥ Ja minäkin rakastan Miehenmurria joka solulla, se tuntuu tavattoman hyvältä, että on rinnalla sellainen ihminen joka on niin omanlaisensa, että tuntuu oikeasti löytäneensä sen puolikkaan joka joskus aikojen alussa on irti repäisty. Oma sydämen puolikas ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
13.7. 2017 torstai
362. juoksupäivä (132 vko)
- 2256.4 km
- 7.4 km kylälenkki (40 min)
- juoksin melko tasaista vauhtia alusta loppuun. Jalat jaksoivat yllättävän hyvin vaikka ruokailusta ehti virahtaa aikaa melkein kolme ja puoli tuntia. 
- venyttelyt jälleen dynaamisia lämmittittelyjä
- hengitys tasaantui 2.5km jälkeen ja silloin kyllä tuntui sekin, että olisi voinut juosta aina. hetkellinen flow-tila
- kyllä sen vielä huomaa ettei kintut ihan siinä kunnossa vielä ole että 10km menisi, mutta ainakin parempaan päin mennään!
- askelluskin on jo parempi, jotenkin luontevan rento ja hyvä. Ehkä kengätkin alkavat pikkuhiljaa asettua jalkoihin
- pakaralihas iltasella vähän jumitti, säteili iskias-kohtaan, mutta onneksi venyttely auttoi
- +17, pilvipoutainen ilma, vähän lämmin ja semmoinen sateenkostea vaikka ei vielä lenkin aikana satanutkaan. Teki hyvää!