"Keitä ne on ne sankarit?"

Alkuun irrallinen miete ja ilmaan heitetty kommentti siitä, että minun blogini on löytynyt hakusanoilla "niskasärky takaraivo"... Kertoo paljon mitä blogissani kirjoitan. Nauraisin jos naurattaisi.

Arki alkoi.
      Virahti eilinen kirjoittelu yli puolen yön joten heräsin silmät sikkurassa kello viisi ja ajattelin heti Hangon hiekkarantoja, huoletonta kahlailua ja Miehenmurrikan paidatonta olemusta ♥ Tuli ikävä lomaa. Nyt tajuan sen, kun pikkusisko aina hehkuttaa loman jälkeen lomakuvafiilistelyjä pitkään vielä loman jälkeenkin... Lomaan on hyvä palata semmoisina hetkinä kun arki painaa vähän enemmän kuin jaksaisi kantaa.
        Tytöt olivat selvinneet työmaalla hyvin loppuviikon. En epäillyt yhtään, mutta ärsytti kun pomo sitä piti erikoisena tai ainakin mainitsi asiasta siihen sävyyn. Meidän tiimi toimii ilman minuakin, en minä ihan niin korvaamaton ole. Ja kai rehellisesti sanoen tytöt tykkäävätkin välillä siitä etten hengitä niskaan kuin kuumailmapuhallin!

Työt alkoivat niin kuin joka maanantai. Sama viikkorutiini kuin muinakin viikkoina. Erona oli fiilis loman jälkeisestä omituisuudesta. Tältäkö tuntuu niistä, jotka tulevat neljän viikon kesälomilta töihin? Minä tein sen vain supistetussa versiossa, neljässä päivässä.
         Aurinko lämmitti jo aamupäivästä ja iltapäivästä piti heittää hihattomaksi ja laittaa aurinkorasvaa. Meillä oli apumiehenä Pääkallopaikalta lainana ollut Jaska, joka kitki palsamipoppelia kompostista ennen kuin ehtisi siementää yhtään enempää. Kuumaa hommaa sekin ja työnsin miehelle aamukahvilla mehutonkan ja sanoin, että pitää siellä välilläkin juoda! Annoin hanskat nokkosia vastaan ja sanoin vielä, että pitäköön taukojakin välillä - varsinkin näin kuumalla! Nopealiikkeinen heppu ja ahkera, mutta vähän semmoinen levoton...

Kotona söin ja lähdin ajamaan ruohoa. Lupasivat viikon loppupuolelle taas sadetta, joten päätin ajella nurmen pois jo nyt niin ei tarvitse sadetta sitten harmitella. Huomenna pitää vähän viimeistellä vielä...
        Olin ajatellut juoksupäivää täksi päiväksi, mutta kun olin vähän vaille yhdeksän vasta irti leikkurista niin en tänään lähtenyt enää lenkille. Ilta olisi mennyt pitkäksi. Kävin uimassa (vesi oli kylmempää kuin Hangossa) ja saunassa.
          Miehenmurrikan kanssa puhuttiin puhelimessa iltasella.
          Kun on toisen kanssa neljä päivää tiiviisti yhdessä, tuntuu taas erikseen oleminen oudolta ja toista on ikävä. Juttelua, kosketusta ja läsnäoloa ♥ Ja lämmintä kylkeä, mihin kiepsahtaa viereen. Miten onnellinen ja onnekas olenkaan, että minulla on Miehenmurri ja meidän yhteiset jutut ♥

P.S. Pitäisi saada nyt treenit rullaamaan, tässä on koko ajan ollut jotain keskeytystä ja kroppa on saanut vähän veltostua... Pitää saada taas rytmistä kiinni ja treeneihin säännöllisyyttä. Huomaan, että kehokin on vähän sekaisin kun treenit ovat silloin tällöin ja juoksemista on vain muutamana päivänä viikossa. Nyt aion saada taas juoksuviikon kuntoon ja lihaskuntoa (ja pyöräilyä) sinne väliin. Kaipaan sitä!

P.P.S. Ja vastaus otsikon kysymykseen: 

"Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan. 

Me ollaan sankareita elämän, ihan jokainen!"

Ei lisättävää 

(sanat: Sankarit - J.Karjalainen)