Tänään oli semmoinen aamu ja nautiskelin oikeasti aamuisesta hiljaisuudesta ja siitä tietoisuudesta, ettei tarvitse nousta heti ylös, ei tarvitse olla heti aktiivinen ja ahkera, saa olla laiska ja tehoton, suorastaan löysä ♥
Pitäkää huoli, että tämmöisiä päiviä sisältyy arkeen ja siihen elämään, jonka täyttää työ, velvollisuudet ja vastuu. Elämä on yhtä merkityksellistä, vaikka välillä laskee kaikesta irti eikä jätä jatkuvasti maailmaan jälkeä itsestään tai tekemisistään!
Siivosin tänään aamusta torpan, kun oman kammarin lattia pursui puumurskaa (!) Oli mukava iltasella saunan jälkeen tulla puhtaaseen torppaan, kun näki pientä vaivaa aamusta. Ja isää autoin marjapuskien aluksien leikkuussa. Marjan raakileet painavat jo niin paljon, että oksat makaa pitkin maata ja leikkurin kanssa riipisi raakileet irti, jos toinen ei nostelisi. Se oli kyllä mahtavaa kehonhallintatreeniä, kun yhdellä jalalla nosti oksaa toiselta puolelta, käsillä toista ja toisella jalalla piti kaikkea pystyssä. Isä sanoi, kun tultiin kahville, että yritti olla ajelematta kamalasti varpailleni. Kiitin huomaavaisuudesta.
Olen innostunut nyt lukemaan Jackie Kennedy Onassiksen elämänkertaa. Olen lukenut sitä oikeastaan toisen kirjan rinnalla nyt alkukesän, mutta tänään innostuin lukemaan sitä pelkästään. Merkillinen nainen, vahva ja hauras samaan aikaan. Älyttömän fiksu ja herkkä ja lannistumaton, mutta toisaalta viileän varma ja elegantti esiintymisissään. En ihmettele yhtään, että aikoinaan oli seurattu ja vähän kai jo vainottukin. Kiehtova nainen ja täytyy sanoa, että todella hyvä elämänkerta tämä mitä luen (Donald Spoton kirjoittama).
Päiväunet tekivät hyvää ja ovat kyllä sellaista luksusta, josta osaa nauttia. Ihanaa ♥
Saunanlämmittäjä kyttää kiukaan ja vesipadan syttymistä lehden kera ♥ omaa aikaa ♥ |
Sanoin Miehenmurrillekin, että talvilomalla lähdetään johonkin mökkiin ja kylpylään ja avantoon. Kesämies vastasi poikamaisella hymyllä. Otin sen suostumisen merkiksi ♥♥
Äiti, isä ja iltaristikko |
Tänään mietin, miten hienoa olisi itsekin saavuttaa sellainen parisuhde, jossa pysyttäisiin toistemme parhaina ystävinä mutta myös rakastettuina. Äidin ja isän rakkaus on sellaista arkista jo, eivät pussaile tai pidä toisiaan kädestä, ainakaan minun nähteni (ja äiti ei taida olla niin romanttinen luonne, että kädestä pidettäisiin), mutta niiden rakkaus on yhteisiä ristikko-ongelmia, iltadekkareiden/elokuvien katselua ja yhdessä tekemistä. Sitä, että tehdään kaikki asiat yhdessä ja autetaan toista. Olen joskus Miehenmurulle sanonut, että minulla on maailman paras esimerkki hyvästä parisuhteesta, että jos olen torvi meidän suhteessa, niin ei se ainakaan esimerkin puutetta ole. Olen nähnyt koko elämäni aikana tasa-arvoista rakkautta, joka on tukenut toista ja ollut läsnä. Äiti on aina sanonut, että isä on hyvä mies ollut sen suhteen, ettei se ole koskaan sanonut ei, kun naiset ovat jotain ehdottaneet. Epäileviä katseita on joskus tullut, mutta auttanut on aina, vaikka idea olisi ns. naisväen houhotuksia.
Minulla ja isällä ei ole aina mennyt sukset samaan suuntaan ja on ollut vaikeitakin aikoja, ettei aina ole tullut sitä ymmärtämistä minun valintoihini, mutta lähivuosina sekin on muuttunut. Kaipa isä on antanut vähän periksi ja antanut minun elää vähän jo omaakin elämää omalla kompassillani. Useimmiten meillä menee kuitenkin hommat melko hyvin, huumori on sellaista kieroa ja sarkastista, jota molemmat ymmärtävät.
Nytkin äiti ja isä istuvat iltaleffan parissa ja nauraa hekottelevat välillä. Onni on välillä ihan vaan sitä, että nauretaan yhdessä ja ollaan naamat samaan suuntaan ja läsnä.
Miehenmurun kanssa puhuttiin puhelimessa ja naurettiin. Tuli hyvä mieli siitä, että ollaan Murun kanssa oikealla porukalla. Suurimmat ja parhaimmat asiat alkavat yhteisistä nauruista ♥
P:S. Eilen käytiin Miehenmurrikan ja Juniorin kanssa viettämässä pienen perheen alkumme kanssa laatuaikaa ja eksyimme urheilukentän iloihin.
Ensin hypättiin vauhditonta pituutta ja sitten kirmattiin korkeushyppytelineen luo. Olin aikoinani hyvin innoissani yleisurheilusta ja osallistuin koulussa joka lajiin, mistä kisat pidettiin. Korkeudessa olin hyvä, koska kerrankin pitkistä koivista oli jotain hyötyäkin.
Eilen sain vähän muistella menneitä ja pompin riman yli ensin vähän kömpelösti ennen kuin askeleet löysivät paikkansa. Pompin paljasjaloin, joka teki hyvää nilkoille, mutta ponnistus olisi ollut vähän varmenpi kengät jalassa. Ylitin 150 cm ja siihen loppui sitten puhti jaloista. Olin vähän ennen illanviettoa käynyt lenkilläkin, joten jalat olivat hyvässä treenissä eilen.
Oli kivaa ♥
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
28.7.2017 perjantai
368. juoksupäivä (134 vko)
- 2289.8 km
- 4km metsätien pikalenkki (25 min)
- pikalenkki kun en ehtinyt pidemmälle.
- oli kuuma keli juosta eikä ihan ollut jalatkaan priimassa kunnossa. Lyhyt lämmittely ja penikkalihakset jumissa eivät auttaneet tilannetta
- ryhti ja askellsu niin hyvä kun se noilla puutteilla oli
- mukava lenkki kuitenkin, vaikka kuumuus olikin vähän tukalaa
- muuten peruslenkki joka teki hyvää
- +26, kuuma ja kostea alkuilta, turhan paahteista juoksuun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti