KESÄLOMA: 6.-7.7.2017 PORVOO-INKOO-HANKO ♥

KESÄLOMA 6.-9.7.2017

torstai 6.7. LOVIISA JA PORVOO

Matkaan lähdettiin vähän myöhään, kun minä halusin nukkua ensimmäisenä lomapäivänä vähän pidempään. Miehenmörri tuli hakemaan 11 maissa ja suunnistettiin pienempiä teitä kohti Haminaa, Kotkaa ja Loviisaa. Ollaan molemmat vähän sellaisia maisema-ihmisiä, että se automatkakin voi olla jo sitä rentoutumista ja ihastelua eikä moottoriteiden valkoisen viivan tuijotusta.
        Oli loma aluillaan ja kummallakin hyvä mieli ♥

Poikettiin ensin Langinkosken luonnonsuojelualueelle ja siellä oleva keisarillinen "kesämökki" oli kyllä sen verran kookas, että kyllä kelpasi kosken partaalla kesäänsä keisariparin viettää! Naureskeltiin Miehenmörrikän kanssa, että mitähän naapurusto sanoisi, jos tuollaisen mökin rakentaisi näille rannoille ja istuisi sitten iltaa ulkoteranssilla kuin kreivi ja kreivitär konsanaan. Kelpaisi!

Langinkosken pauhua

 

Olin katsonut jo vähän paikkoja valmiiksi ja varsinkin kun Loviisa oli vain ohikulkupaikka niin ei jääty kamalan pitkäksi aikaa nähtävyyksiä etsiskelemään, mutta Ungerlinnakkeessa ja Laivasillalla käytiin.
        Linnake oli joku vanha puolustuslinnake, missä ainakin seinäpaksuutta ja -korkeutta löytyi. Nyt siellä ei tainnut oikein olla muuta aktiivitekemistä kuin ulkoilmateatteri ja sekin vähän huononpuoleinen.
         Millainen oli se nosturi, millä nuo ylimmät kivet tuonne laelle saatiin miesvoimin?

Ungerlinnake

Laivasillan satamarakennuksia

Iltapäivästä päästiin sitten Porvooseen ja ajateltiin viedä laukut hotellille ja lähteä sitten illaksi vähän Porvoota katselemaan. Laitettiin auto hetkeksi parkkipaikalle eikä kummallakaan ollut kolikoita mittariin. Pohdittiin, ettei viivyttäisi 15 minuuttia kauempaa joten auto jäi niine hyvineen parkkipaikan reunaan.
     Seurahovi hotelli oli ensinäkemältä vähän murjun oloinen, jonkun baarin yläkerrassa, mutta kun sisälle selvittiin oli hotelli ihan siisti ja normaalin oloinen hotelliksi. Huone oli iso ja siisti, paitsi ettei kamalasti kuitenkaan sohvalla istuttu... Se näytti vähän epäilyttävältä harmaine tahroineen...

Parasta oli kuitenkin se, kun tultiin autolle niin tuulilasissa komeili sakkolappu! Viidenkympin suuruinen käynti oli se kymmenen minuuttia joka me hotellissa vietimme... Kyllä suututti, mutta mitäpä ei laitettu rahaa! Porvoo toivotti meidät tervetulleiksi heti!
       Jätettiin auto Porvoon kirkon edustalle ja lähdettiin jalan tutkimaan Vanhan Porvoon aluetta. Tykkäsin pienistä, mukulakivipäällysteisistä teistä ja ajattelin samalla, miten ihanaa niillä olisi talvella kun mikään aura maailmassa ei niitä loisi lumesta auki... Ah! Kesällä ne puolestaan hehkuivat vanhaa tunnelmaa ja olivat ihanat.

 Rantabulevardi kylpi auringossa ja vaikka vähän ilta viskoi vettä, niin vesimäärä laskettiin tipoissa. Alkumatkan pieni kuuro oli viimeinen minkä niskaamme saimme seuraavaan kolmeen päivään, joten jotain hyvää olimme Miehenmurun kanssa tehneet kun saimme NIIN ihanat lomasäät!
      Ihmiset olivat hyvällä mielellä ja aurinkoisia, kun käveltiin pitkin satama-alueen reunaa.

Vanha Porvoo oli nähtävyys jo sinänsä, mutta Pirunportaita käytiin ihastelemassa.
       Pirunportaat ovat luonnonmuokkaavat portaat, jotka vanhan uskomuksen mukaan ovat itse Pirun tekemät. En tiedä miten ne nyt Pirun aikaansaannosta olisivat, miksei Jumalan, kun minusta ne kuitenkin olivat kaunis näyte siitä, miten luonto tekee taidetta.

Pirunportaat

Kun jäi tällä(kin) viikolla treenit vähäisiksi, niin käytiin vielä Porvoon laitamilla Isolla Linnamäellä katsomassa sen rinteen portaita. Tein pienen porrastreenin ja teki ihan hyvää, kun koko päivän oli autossa istunut.
     Tuli vähän juoksutreenejä ikävä...
     Raahustettiin iltasella hotellille suihkuun ja nukkumaan eikä unta tarvinnut päivän jälkeen paljoa odotella... se nappasi heti kiinni!

 _______________________________________

perjantai 7.7. PORVOOSTA INKOOSEEN

Nukutti kuin lasta koko yö. Heräsin vasta kun kello soitti aamupalalle. Syötiin Miehenmurrin kanssa hyvä aamupala, kun ei taas ruokapaikasta tiedetty mihin mennään ja mihin päivä meidät vie... Kymmenen maissa otettiin suunta kohti Inkoota, mutta listassa oli muutama kohde ennen sitä.
        Ensimmäinen oli Sipoonkorpi. Kansallispuisto Sipoossa. Minulla on missiona kerätä käyntikerrat jokaisesta Suomen kansallispuistosta ja tässä oli jälleen yksi rasti siihen listaan. Sipoonkorpi löytyi hyvin, mutta kävelylenkki jonka käveltiin oli vähän pieni. Tai sitten ei vaan käytetty hyväksi reittejä, joita sieltä löytyi, mutta selvittiin aika vähäisellä patikoinnilla. Retkipaikalla oli ihmisiä paistamassa ruokia ja kun tultiin takaisin autolle niin kolme perhosharrastajaa sanoivat, että läheisessä pensaikossa istui joku komea ja harvinainen perhonen. Katsottiin Miehen kanssa kohteliaasti oikeaan suuntaan ja olimme näkevinämme. Ei nähty perhosta eikä oikein muutakaan.
       Erikoista väkeä nuo perhosmiehet.

 Sipoonkorven jälkeen otettiin suunta Kirkkonummen suuntaan.
         Olin innoissani etsinyt kartoista kotieläintilaa ja Kirkkonummelta sellainen löytyi. Olimme ainoa pariskunta Rehndahlin kotieläintilalla, joilla ei ollut lapsia mukana "alibina". Oli ihanaa nähdä, koskea ja olla eläinten keskellä ja tällä tilalla niitä olikin ihan kiitettävä määrä vähän kaikkia lajeja ♥
          Silittelin aasin korvia, kissan selkää ja harjasin poneja.

Kokeilin miltä tuntuu alpakan turkki ja pelkäsin koko ajan että otus sylkäisee minun päälleni! Kanoja oli monenmoisia, semmoisiakin millä oli kamalat pöksykarvat ja näyttivät pikemminkin joltain muilta kuin kanoilta!
       Löysin myös lampaiden luo, ja pitihän se päästä kokeilemaan olivatko ne yhtä pehmeitä kuin alpakat. Hevosiakin tilalla näkyi, mutta huomasin etten todella ole mikään hevostyttö, sillä niiden perään en hinkunut. Sen sijaan pupujen perässä olisin voinut mennä loppupäivän ♥ Vähän huoletti kun kaksi pupua loikki alueella ihan itsekseen.. Olivat kai karanneet...

Miehenmurria vähän hymyilytti minun intoni kotieläintilalla, mutta oikeasti teki hyvää päästä silittämään ja olemaan otuksien kanssa ihan rauhassa. Kaipaan sitä, että saisi jonkun eläimen kanssa rakentaa ihan erilaisen suhteen kuin ihmisystäviin. Eläin on kuitenkin aina eläin, sen kanssa tulee toimeen ja siihen voi luottaa ihan eri tavalla ♥
      Pieni kipinä omiin lampaisiin ja pupuihin syttyi taas ja ajattelin, että olisi kai ihan kivakin pitää kotieläintilaa... Sitten muistin, etten ole mikään ihmisystävä. Minä repisin lapset riekaleiksi jos ne pelottelisivat minun eläin-ystäviä. Kiljuisivat ja huutaisivat niiden korviin ja tökkisivät ne mustelmille... Ehkei minusta ole kotieläintilan pitäjäksi sitten kuitenkaan!

Rehndahlin kotieläintila ♥

Sitten pompattiin Inkoon puolelle ja etsittiin ensimmäiseksi meidän uusi majoitus. Tällä kertaa se oli kartanomajoitus Westerby Gård, Inkoon maaseudulla. Ajeltiin pitkä matka kylätietä ja tuumiskeltiin että mihinhän sitä jouduttiin, mutta löytyihän se sitten monen mutkan takaa.
      Ensivaikutelma oli vähän ristiriitainen. Miehenmurri sanoi luulleensa että asutaan talonväen kanssa yhdessä, mutta erillinen hotellirakennus oli kuitenkin pihapiirissä omistajien taloa vastapäätä. Sisällä kaikki oli kaunista, valkoista ja rauhallista ja omistaja tuntui heti rennolta ja mukavalta.
       Miljöö oli hiljainen ja mukava ♥
       Ihan erilainen jälleen kuin meidän edellinen hotelli.

Westerby Gård kartanohotelli, Inkoo

Huoneita oli vain 10 ja olimme huoneessa neljä. Miehenmurri sanoi, että helppo muistaa kun yleensä huoneen numero on ainakin kolminumeroinen ♥ Huone oli pieni, oikeastaan vain sänky ja WC, mutta romanttinen ja todella rauhallinen. Harvasta hotellihuoneesta näkyy ikkunasta metsää ja puutarhaa!

Lähdettiin taas illalla tutkimaan lähitienoota, Inkoota.
     Oikeastaan suurin juttu joka löydettiin oli Inkoon kirkko ja hautausmaa. Ihmeellistä, että vaikka miten yritettiin tällä reissulla välttää sekä kirkkoja että hautausmaita niin löydetään itsemme aina kuitenkin juuri näiden kahden asian läheltä... eroon ei pääse millään!

Tuntui oikeastaan kivalta mennä nukkumaan paikkaan missä ei kuulunut autojen eikä ihmisten ääniä. Meidän lomakoti Westerby Gård oli oikea pakopaikka ♥ Aika harvoin tuuria on näin paljon silloin kun hotellihuoneet on kortilla! Käytiin raikkaassa suihkussa ja kömmittiin peitteiden alle. Nukahdin kesken leffan ja Miehenmurri piti kuulemma minua kainalossa ja katsoi itse leffan loppuun ♥
     Meidän kammarilla oli oma tarinansakin. Piian kammari, jossa oli kuulemma hyvä unelmoida ja haaveilla ♥ Sitä ainakin minä tein.

________________________________

lauantai 8.9. HANKO

Ehkä eniten tässä matkassa olin odottanut Hankoa. Olin ihastellut Hanko-kuvia netistä jo pitkän aikaa ja kuvittelin Hangon juuri sellaiseksi kuin mitä se sitten oikeasti olikin. Meille sattui todella lämmin ja aurinkoinen päivä ♥ Sen verran kuuma jopa, että kumpikin saimme punaista ihoomme ja varsinkin Miehenmörri poltti päänsä aikalailla... auts! Ja sen hetken kun rannassa oltiin uimassa...
       Ensin kuitenkin eksyttiin Bellevuen rannoille ja Puistovuorille, joiden maisemat olivat kyllä niin upeat, että sielussa tuntui pehmeältä ♥ Meri valui horisontin taakse ja purjelaivoja näkyi pieninä kolmioina ulapalla. Vesi oli kirkasta, ihan toisenlaista kuin Inkoossa tai Porvoossa.

Olimme päättäneet, ettemme lähde Hangosta ilman uimareissua joten päätimme heittää uintiretki Vedagrundetin rannalla. Ensin vähän säikähdettiin kun rannalle johtavan tien päässä luki, että tie on yksityistie ja luvan antaa tontin omistaja, mutta kun olimme kamalia karjalaisia niin uskallettiin uhmata ohjetta. Kyllähän sieltä tien päästä löytyi sitten ihan yleinen uimaranta ja ihan luonnonsuojelualueen kera, mutta aikamoisen reitin päässä... Onneksi olin katsonut etukäteen paikan!
       Vaihdettiin uikkarit ja kahlattiin rantaveteen. Sen verran matala ranta oli, että päästiin läheiselle kalliolle ihan vaan kahlaamalla. Vettä oli pahimmillaan polviin. Aurinko porotti, meri kimmelsi ja meitä pelotti pulahtaa ♥ Eihän se vesi sitten kylmää ollut kun sinne pääsi menemään, mutta kyllä me Miehenmörrin kanssa aika kauan kärvisteltiin rantaveden tuntumassa. Suolainen vesi maistui heti suussa, kun sukelsi.

Vähän aikaa kun rannalla kuivateltiin niin huomattiin että kauempaa mereltä alkoi tulla sumua. Ihmeellisesti se tuli rantaa kohti ja kokonaisia saaria hävisi näkyvistä. Luettiin hotellilla, että kyseessä oli ns. merisumu joka syntyy kahden eri lämpötilan kohdatessa merellä tai meren rannalla. Todella ihmeelliseltä se näytti ja toisaalta taas aivan mahtava ilmiö ♥

Merisumua ♥

Rannalla poltettiin itsemme. Minulla on vähän olkapäissä ja kaulalla ja niskassa ja Miehenmurrilla tosiaan paloi koko pää! Oli se sen arvoista ja voin kyllä sanoa, että noin kirkasta merivettä en ajatellut näkeväni. Kokemus oli ihana ♥
     Uimisesta tuli nälkä ja etsittiin jo vähän nälkäistä murinaa murahdellen ruokapaikkaa. Ei oikein hyvää löytynyt ja kun Casinolle mentiin kaiken etsimisen jälkeen niin tuntui kuin olisimme menneet jonkun rakennustyömaan keskelle. Kaikki oli vähän vaiheessa ja kesken... Saatiin kuitenkin salaattia ja pitsaa Päivän Buffeesta joten asia tuli hoidettua...
     Loppupäivä kierreltiin Hangon kärkeä. Tulliniemi, Varisniemen kalliot ja Hangonkylän satama ja uimaranta. Uimassa ei käyty, mutta kunhan käytiin hyppytornia katsomassa.

Varisniemen kalliot

Olin haaveillut, että saisin Bellevuen rannoilta vielä ilta-aurinkokuvia, mutta kesäilta olisi vienyt ainakin 11 ennen kuin olisi niitä kuvia saanut. Lähdettiin kotia kohti jo alkuillasta kun ajomatkaankin meni jonkun verran. Otin kuitenkin viimeisiä kuvia vielä Bellevuen rannoilta ja ajattelin, että noinkohan minä vielä Hankoon tulen elämäni aikana...
      Aikamoinen kokemus ♥

Hoidettiin hotellilla palovammat kuntoon ja kömmittiin peiton alle. Vain loppupuoli lomasta jäljellä...

_______________________

sunnuntai 9.7. NUUKSIO JA HÄMEENLINNA

Aamupala oli vähän myöhemmin joten nukuttiin vähän pidempään. Hotelliin oli tullut eilen lapsiperhe ja lapsen äänet ja juoksu herättivät meidät sitten lopullisesti. Hassua sinänsä, että vaikka en todellakaan ole mitenkään lapsiperheitä vastaan, niin kun oli tottunut että aamupala oli rauhallinen ja hiljainen hetki aamusta, kun sai katsoa pihapiiriä ja maaseutumaisemaa ja syödä oman kullan kanssa rauhassa aamiaista, niin lapsen riehuminen teki olon vähän hankalaksi...
        Noh. Maksettiin itsemme ulos ja ajateltiin, että jos olisimme saaneet sen hotellin Hangosta, jonka olimme ajatelleet, emme ehkä olisi nukkuneet näin rauhallisessa miljöössä ♥ Eilen oli nimittäin Hangossa sen verran nuorisoa ettei siellä olisi ollut hiljaista yölläkään!
        Hyvä näin.
        Teimme suunnitelman kotimatkalle. Siihen kuului molempien kohde: minulla Nuuksion kansallispuisto (mikä yllätys!) ja Miehenmurrin Hämeenlinnan vankilamuseo.
       Nuuksio osui reitille ensin.

Päätimme kävelle kohtuullisen matkan, kun kuitenkin oli jo kolme päivää kävelyä takana. 3.2 km matka oli sopiva ja sen nimi oli Haukilampi. Aloin loppumatkasta jo närkästymään, että polulla ei ollut oikein mitään nähtävää. Ihan tavallista metsää ja vähän jotain puroja jossain. Sanoin jo Miehellekin, että missä se lampi oikein on?!
        Loppumatkasta tuli sitten lampi esiin metsiköstä, mäkien ja kumpujen jälkeen. Samaan aikaan taivas viskasi vähän sadetta niskaan. Joku ukkoskuuro tai muuten ohimenevä pilvi, sillä muuta ei tehnyt kuin vähän paidan kosteaksi.

 Minulla on vähän historiaa kansallispuistoihin eksymisistä ja silti Miehenmurri uskalsi lähteä haahuilemaan luontopoluille minun kanssani. Harvemmin metsässä tulee niin monta kieltä vastaan kun sillä polulla tuli: japanilaisia, tanskalaisia, saksalaisia...
       Yhdessä vaiheessa alkoi jo epäillyttämään, että oltaisiinko menossa oikeaan suuntaan vai ylipäänsä suuntaan mihinkään. Sitten saavuimme erään jyrkänteen reunalle ja ajattelin, että WAU, tämän takia kannattaa vaikka eksyä!
         Kuva ei näytä mitään. Olimme hurjan korkealla ja puut huojuivat kaukana meidän alapuolella. Minua suorastaan jo huimasi ja samalla olin hurjan innoissani. WAU! Ja kaikki tämä Suomen rajojen sisäpuolella!

Kävelyä tuli varmaan 6-8km joten eksyminen oli minimaalista ja varsin pientä, sillä olimme koko ajan merkityllä reitillä, hih! Hauskaa se kuitenkin oli vaikka väsyttävää. Miehenmurri nauratti minua koko loppumatkan niin, että sanoinkin jo, että haluaako se, että uuvahdan nauramiseen tyystin niin se saa raahata minua mukanaan!
       Ajeltiin pieniä teitä kohti Hämeenlinnaa ja täytyy sanoa, että kaikki ruokapaikat ovat kyllä epäreilusti sijoitettu vain isojen teiden varsille. Kyllä pienillä teilläkin liikkuu nälkäistä väkeä! Mitään muuta ei sitten keksitty kun Turengin asema, joka oli edes suht lähellä meidän reissutietä.
        Mentiin sisään ja huomasin heti, että jaahas, ei tulla syödyksi. Hinnat olivat annoksilla noin kaksikertaiset ns. ABC-aterioihin nähden ja sellaiset olivat annoksetkin - pieniä ja olemattomia! Tilattiin kananpojat perunoilla ja perunoita oli tasan viisi ja kananpoika oli kai laitettu meille kahtia. Minulla vasen ja Miehenmurulla oikea jalka! Murrikka sanoi, että tuohon hintaan olisi kananpojan pitänyt tanssia!
        Olimme syöneet annokset noin kymmeneen minuuttiin eikä kamalasti kylläisyyden tunnetta tullut. Olimme viisikymppiä köyhempiä ja melko nälkäisiä vielä... Voi jee!
        Sen verran saatiin verensokeria ylös ettei pyörrytty vankilamuseoon.

Minulle tuli museosta jotenkin omituinen olo... semmoinen synkkä ja jotenkin huonokin. Kaikki oli niin kamalan karua, yksinäistä ja eristettyä. Ei tee mieli rötöstellä, kun on nähnyt sellit ja nurkat, missä jotkut ovat viettäneet vuosia...
        Olo seurasi minua pitkän aikaa ja Miehenmurri huomasi, että minua vaivasi jokin. Sanoin vain, että vankilasta jäi vähän musta olo... Ajattelin aktiivisesti Hankoa ja aurinkoisia päiviä niin vankilan musta murhe jäi vaivihkaa taakse.
         Kumpaakin väsytti jo ajaminen ja lomailu, vaikka loma oli ollutkin aivan mahtava niin kelien kuin reissupaikkojenkin suhteen. Käytiin vielä syömässä ja kahvilla ennen kuin päästiin kotipihaan.

Kotimatkan maisemia

Kotona oli nurmi kasvanut hillitysti, piha näytti kaikinpuolin tutulta, mutta silti jotenkin erilaiselta. neljä päivää poissa ja katsoin omaa pihaa ja kotia eri silmin ♥ Teki hyvää olla poissa mutta vielä parempaa teki tulla kotiin ja huomata miten mukavaa täälläkin on. On omat nurkat, omat työt ja oma sänky. Ainut mikä sunnuntai-illasta puuttui oli se oma Mies siitä vierestä nukkumasta ♥
        Huomattiin taas tälläkin lomalla, että me lomaillaan aika sopuisasti ja hyvin. Riitaa ei tullut ja minusta kuulemma huomaa heti kun nahina on nälkää tai väsymystä. Miehemurri lukee minua kuin matkaopasta! Ja hyvä niin. En minä sellainen olekaan joka tyhjästä haluaisi riitaa haastaa tai loman pilata riitelyllä.
       Loma teki hyvää senkin puoleen, että sai pää olla oikeasta vapaa kaikesta arkisesta. En ajatellut oikeastaan mitään työtä lähes neljään päivään eikä ne omatkaan pihahommat pyörineet mielessä tai silmien alla kun olin poissa.
         Teki hyvää ja opin sen, että olenpa minä missä hyvänsä ensi vuoden kesällä niin kesäloman pidän. Vaikka vain neljä päivää, kuten nyt, mutta loma tekee oikeasti hyvää ja vahvistaa sielua ja ruumista seuraavien viikkojen työrupeamiin.
         Huomenna on edessä arki, mutta katson arkeakin jälleen uusin ja iloisin silmin ♥
         Hyvä, ihana, lämmin ja kaunis nelipäiväinen loma takana ja virtaa riittää syksyyn asti.
        Ei tarvitse kuin muistella Hangon rantoja ♥