Emännän sunnuntaista rentoutumista: kasvimaahulluus ja duathlon

Olen omituinen nainen.
       Hyvällä tavalla.
       Nukuin aamulla pitkään ja ajattelin, että aurinkoinen ja lämmin sunnuntai on sopiva aika pienelle kaunistautumiselle. Huolsin jalat. Trimmasin, leikkasin ja rasvasin ♥
       Ja sitten menin kasvimaalle.
       Tämä on juuri se ristiriita mikä minussa on. Olen oppinut pieniä naisellisia juttuja ja kaunistautumis-rutiineja, mutta sitten painelen mullan sekaan vaikka suoraan jalkahoidosta! Perusluonteelle ei näköjään voi mitään!
       Katsoin Forecan ennustuksia ensi viikolle ja eivät nyt suuria luvanneet, joten tänään ampaisin kasvimaalle perkaushommiin. Aikamoinen rikkaruohoturkki se olikin, mutta kun reunasta aloittaa niin jossain vaiheessa siokin määrä rikkaruohoja on kitketty. Keskittyy vain edessä olevaan senttiin eikä mieti kokonaisia metrejä.

Päivän ensimmäinen palsta valmiina ♥ Mikä urakka!

Isä oli auttamassa, kun sillä kävi minua sääli. Sanoin kyllä, että ihan omaehtoista toimintaa tämä on, mutta kieltämättä isän haraaminen joudutti hommaa mukavasti. Ajelin ensin käytävän kohdat ruohonleikkurilla ja sitten aloitin kitkemishommat ennen kuin kanttailin alueet siistiksi.
      Tillit olivat itäneet kohtuullisesti. Ainakin näkyivät maanpinnalta kun pääsin kitkemisen alkuun, mutta TODELLA HUONOSTI on kaikki itäneet tänä vuonna. Tosin enpä ihmettele, kun ihanhan tässä itsekin menee neuvolakortin alalaitaa myöten, kun on ollut niin kylmää...

Päivän toinen palsta valmiina ♥

Kurkkuihinkin (nämä meidän kalleimmat aarteemme!) oli ilmestynyt keltaisia laikkuja, jotka paikallistin jonkinmoiseksi puutosoireeksi. Mitään sen erikoisempaa lannoitetta ei ollut, joten viskasin kanankakkaa ja katson tulosta myöhemmin. Jonkin ravinteen puutos se varmasti on, sillä tuskin virustauti on voinut niihin tulla, kun ovat niin hyvin olleet suojattuna koko kevään..
        Noh, sen olen oppinut, että kaikki on mahdollista kun viljelyksestä puhutaan.
        Komeat taimet ne kuitenkin ovat ja takuulla kyllä teen seuraavanakin vuonna saman homman, että kasvatan taimet jo valmiiksi!

Punajuuret ♥

Lanttuja ♥

Punajuuria ja lanttujakin löytyi, mutta lanttu tarvitsisi äkkiä kaveriksi samettikukkia, kun niitä on joku jo nakertanut. Olisi pitänyt keväällä jo ostaa rivi sammareita rivin viereen, mutta ei kai se vieläkään ihan myöhäistä olisi. Viime vuonna nimittäin samettikukat pitivät ötökät loitolla lantuista ja niiden lehdet olivat ihan ehjät!
      Punajuuriakin löytyi sopivasti. Ainakin toinen rivi oli kasvanut melko vahvasti ja mietinkin, että voikohan taimia siirtää toiseen riviin, sitten kun sitä harventaa. Onnistuukohan se? Sama homma noiden lanttujen kanssa. Onnistuukohan siirto hyvin vai kuoleeko taimi heti?

Kesäkurpitsoille levitin vähän ruohosilppua alusiksi, mutta eipä sitäkään kovin suurelle alueelle riittänyt. Olisi tehnyt mieli kattaa koko lääni niillä niin ei maa kuivuisi ihan samalla tavalla eikä rikkaruohot pääsisi valloilleen ihan samaan tapaan kuin äsken!
     Aika kituvasti nekin ovat kasvaneet ja tänään viskasin niillekin vähän kanankakkaa. Katsotaan nyt mitä niistä tulee vai tuleeko mitään!
      Herneistä oli itänyt ehkä kymmenkunta. En tiedä mitä teen väärin herneiden kanssa kun tämä on jo toinen vuosi kun ne eivät oikein idä. Yritän nyt saada pysymään ede nuo yksilöt hengissä niin saisin vähän herneitä marraskuussa - sillä sinne asti se varmaan menee ennen kuin satoa saadaan jos eivät innostu nyt heinäkuussa ottamaan kiinni sitä mitä kesäkuussa maassa kykkivät!
      Voi tätä maanviljelyksen iloa ♥

Täytyy kuitenkin sanoa, että vaikka tämä kesä ei kasvullisesti ole ollut ihan semmoinen kuin toivoin niin hauskaa tämä on ollut. En ole tosin ehtinyt niin usein kasvimaan reunaan muuta kuin ihastelemaan ja siksi kai tänään olikin niin mielenkiintoista kykkiä kasvimaalla ja kitkeä saviheinää riveistä ja katsoa mitä siellä on tapahtunut sitten kevään.
      Maaret Kallion ihana ajatus siitä, että kun mieli on maassa niin kädetkin on laitettava sinne, pitää niin paikkansa ♥ Harva ihminen masentuu puutarhatöitä tehdessä, oikeasti. Maassa möyriminen tekee hyvää sille alkukantaiselle osalle meitä, mikä kaipaa luontoa, maata ja yksinkertaista onnea. Siksi kai minäkin tätä teen väsymyksen rajoille asti. Tuntuu niin hyvältä, että hetkeen ei ajattele muuta kuin saviheinän kitkemistä ja punajuuripenkkiä. Ajatus on täysin uppoutunut sormien tarkkaan työskentelyyn, kun ne ottavat lanttujen välistä vesiheinää pois ja etsii rikkaruohojen keskeltä herneen hentoja taimia.
      Eikä homman tarvitse olla mikään hehtaari plantaasi vaan saman olon voi saada ihan vaan omalla parvekkeella tai pienellä pihapläntillä. Kunhan upottaa kätensä hetkeksi maahan ja hengittelee. Maa antaa voimaa ihan erityisellä voimalla ♥
       Kokeilkaa, sanoi puutarhuri ♥

Nyt alkaa kasvimaa näyttämään sellaiselta kuin pitää ♥

Kelpaa naapureiden ihastella... hih!

Pikkusisko oli vielä vieraisilla ja se tarkoitti jälleen grilliruokaa. Alkaa minulla tulla jo muuri vastaan sen ruuan suhteen ja kaipasin jo tänä iltana ihan vaan vaikka makaroonilaatikkoa... Grillilihaa tai grillikanaa sinne napaan kuitenkin meni tänäänkin... blaah! Ja vatsa oli pallerona vielä sittenkin kun piti jo juoksulenkille mennä.
     Juoksu oli erityisen vaikeaa tänään.
     Iltaa kohden keli tyyntyi niin ettei tuullut yhtään ja kun asvaltin pinnalla juoksi niin tuli todella kuuma fiilis, ei tosin kyllä jalatkaan ihan priimavauhdissa olleet ja askellus oli semmoista väkisin menemistä. Mietiskelin, että joko nyt on taas palautuminen pyöräretkestä ollut liian vähäistä tai sitten ruoka ei vain antanut tarpeeksi energiaa lihastyöhön. Muuten juoksu ei tuntunut kipeältä eikä hankalalta, ainostaan vähän nahkealta...
     Käytiin siskon kanssa lenkin jälkeen uimassa ja nauratti pikkusiskon järveen meneminen. Oli nimittäin aikas viileää taas näiden tuulien jälkeen minun rantani vesi... Pikkusisko kutsuu tyyliään bonzai-tyyliksi.. ♥ Kysyin, että tarkoittaako se BANZAI tyyliä, mutta ei kuulemma... Minulle bonzai kuitenkin on ihan jotain muuta kuin äkkisyöksy veteen. Tänään se syöksy kuitenkin epäonnistui, jalat kuulemma kohmettuivat, heh. Selityksiä, selityksiä.
     Sisko sanoi, että oli ristiriitaista, kun vesi oli älyttömän kylmää ja uiminen tuntui kamalalta, mutta kun pääsi uimaan niin sitten se kamaluus tuntuikin ihanalta ♥ Sanoin, että sepä se, miksipäs se luulee, että mie harrastan tätä kylmävesiuintia. Se koukuttaa kamalalla ihanuudellaan!
     Juteltiin kotimatkalla minun ja Miehenmurrikan kesälomamatkasta ja sanoin hihitellen, että pitäisiköhän sitä käydä Muumimaassakin. Sisko, lapsirakkaana tapauksena sanoi, että ei kannata. Saamme sieltä kuulemma streptokokki-tartunnan, kun lapset ovat nuoleskelleet Muumeja... (ja tartunta vaatisi sen, että myös minä nuoleskelisin Muumeja...hmmm...todennäköisesti juu!)! Nauratti niin että revenneeseen kylkivälilihakseen koski ♥ Mainio tapaus, tuo pikkusiskoni!
     Olo oli iltasella taas ihan nuhjattu.
     Olin ajatellut, että viettäisin rennon päivän lukien kirjaa ja lojoksien, mutta minun pyhän pitäminen ei aina onnistu ihan suunnitelmien mukaan. Reipas ja työteliäs päivä ja tämmöisen päivän jälkeen on kyllä aivan mahtava olo. Ehkä oli sen arvoista.
     Mutta ikävä on Miehenmurrikkaa! Tuntuu, että on ikuisuus kun ollaan nähty! Huomenna tulee toinenkin sisko käymään ja sitten talossa pyörii jälleen tornado ja hurrikaani. Sanoin, että Miehenmurrikin voi tulla iltasella käymään niin saadaan sitten talo täyteen ♥
     Hihi.
    
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
359. juoksupäivä (130 vko loppui)
- 2237 km
- 7km varioitu kylälenkki (37 min)
- oma tuntemus juoksemisesta oli jotensakin hankala, vaikka ajallisesti meni ihan hyvin
- jalat toimivat, mutta olivat muuten vaan väsyksissä
- hengitys kuivui suuhun ja oli todella lämmin keli juosta
- vähän semmoinen taistelu-juoksu, kun en halunnut ihan kävelyynkään heittäytyä
- ryhti kesti suhteellisen hyvin, vähän piti lantiota hakea, askellus jo parempi
- +22 aurinkoinen ja tuuleton keli oli vähän tuskainen keli, sadekelit ovat juoksemiseen parempia kuin nämä helteet...