Myrskypyöräilyä

Heräsin tänään kolmanteen kellon vaativaan pirinään. Pääsin jo istumaan kun piti vielä testata tyyny uudemman kerran, jotenkin näytti niin korkealta, että oliko se varmasti oikean korkuinen..Nuupahdin uudelleen 10 minuutiksi. Torkku mikä torkku.
       Vaikka töissä oli edessä leppoisa perjantai perjantaitöineen, niin jotenkin varmaan viikko painoi mielessä ja jäsenissä, sillä oli todella väsyttävä päivä. Haravoitiin ja parannettiin maailmaa Aikun kanssa. Meillä on aina perjantaisin tosi hyviä keskusteluita likkojen kanssa - tänään oltiin Aikun kanssa kahdestaan, mutta keskustelun taso pysyi samana. Ollaan koko porukka melko saman ikäisiäkin vielä (kun oikein kovasti pyöristys-sääntöjä venytetään..) joten elämässä liikuskelevat asiat ovat aika pitkälti samanmoisia.
        Erinomaisia keskusteluja kuitenkin ja upeita naisia ♥
        Tykkään.
        Tänään naurettiin perjantainaurut, kun pomo tuli iltapäivästä merkkaamaan hautaa ja sanoi, että joku lintubongari oli bongannut niiden hautausmaan männysta ampuhaukan. Nauroin, että niin varmaan! Mies bongaa tolkuttomalla putkella hautausmaalla, selittää jotain haukasta ja pomo uskoo ja innostuu haukasta kuin pikkupoika uudesta lapiosta. Taisi olla bongauksessa ihan toisenlaiset tipuset... hih.

lainattu: comingsoon.com

Oltiin suunniteltu leffailtapäivä vähän yli kolme ja kun pääsin kahden maissa töistä, piti olla taas kuin Clark Kent Supermiehen puvussa. Suihku, bolognese kippo naamaan ja asento. Äiti ja isä näkivät Juniorin ensimmäistä kertaa ja kehuivat poikaa komeaksi ja reippaaksi. Sellainenhan se ♥
       Leffateatteri oli täynnä pieniä ihmisenalkuja. Selvästikin kesälomat meneillään kun meinasi niihin ihmistaimiin ihan kompastua. Minusta lasten elokuvissa on juuri se älyttömän hauskaa, kun lapset ottavat leffat niin eri tavalla. Välillä hauskojen kohtausten jälkeen kuuluu vielä monta kertaa stereona repliikit ympäri salia! Tällä kertaa oli jotain teknisiä ongelmia elokuvan alussa kun ääntä ei kuulunut. Miehenmurri totesi tyynesti kun leffa rupesi pyörimään ilman ääntä, että "ai, tämä oli kuuroille...viittomakielinen versio" ♥
        Äänet saatiin ja leffa nauratti monessa kohtaa niin, että meinasi lapsena leikatut tyrät uusia! Eniten hymyilytti se, että minulla oli ihan omat kohdat missä minua nauratti ♥ Kätyrit, nuo pienet keltaiset veijarit, varastivat kyllä shown tämän tästä, vaikka minusta varsinkin Agnes, lapsista pienin oli ihan huippu yksisarvis-fanaattisuudessaan... Ehkä siinä oli jotain tuttua...
         Suosittelen kuitenkin lämpimästi kaikille lapsille ja varsinkin lapsenmielisille. Joskus on hyvä palata nauramaan niille jutuille, joille ei ole enää pitkiin aikoihin muistanut nauraa.
         Käytiin haukkaamassa vielä Subwayt ja ostettiin Miehenmurrikalle partatrimmeri ♥ Hekotutti sisäisesti, kun Murrikkaa pelotti vähän minun uhkaus parran trimmauksesta. Pikku puudeli ♥
        Olin täksi illaksi vielä suunnitellut pyöräretkeä maalle, joten kun leffareissulta palauduin, vaihdoin vähän nuttuja ja hyppäsin pyörän selkään.

Nostalginen sillan ylitys. Pyöräreissu aluillaan ♥

Pelotti, että känny tippuu kädestä...

En ole pyöräillyt sitten syntymän eli todella kauan on viime kerrasta, jolloin olisin pyöräillyt enemmän kuin pieniä pätkiä kahdesta kahteenkymmeneen metriin. Jännitti hyvällä tavalla, kun pyörä tuntui niin kummalliselta aluksi. Totesin vain jälleen vanhan sanonnan oikeaksi, että se on kuin pyörällä ajo: kun sen kerran oppii ei sitä unohda.
      En ollut unohtanut ja muutaman mutkan jälkeen alkoi sujua.
      Kaupungista maalle on matkaa noin 30km. Reitti on tuttu jo ihan muksusta, kun ajettiin joka kesä pyörät maalle. Ei siis mikään yllättävä reissu, mutta täynnä ihan samanlaista hullua ja lapsekasta iloa kuin silloin aikoinaan, kun pyöräilin siskojen kanssa kesälomille maalle ♥
       Ensimmäiset kunnon vauhdit ja vauhdinhurmat koukuttivat. Tuntui kuin olisi ollut vapaa ja villi!
       Puolet matkasta oli melko tasaista pyörätietä, vain muutama korkeampi mäki ylös kivuttavana, mutta kun käännyin meille päin isommalta tieltä alkoi se jatkuva mäenrinteen kipuaminen. Ylös, alas, ylös, alas, vieläkin ylemmäs. Mäkiä oli koko ajan ja toinen toistaan pidempiä ja jyrkempiä.
        Ilokseni kuitenkin huomasin, että kai se kroppa jotain oli juoksemisesta saanut osakseen, sillä vaikka etureisissä tuntuikin polkeminen ja puuskuttikin ylämäen kriittisissä hetkissä, niin kun pääsi rinteen päälle pulssi tasaantui todella nopeasti ja jaloissa oli potkua jälleen seuraavaan koitokseen.
         JEE!

Tuulee niin että emäntä meinasi olla syrjällään avoimilla suorilla!

Muutenkin kintut olivat hyvässä kunnossa. Kengät eivät olleet ihan parhaimmat pyöräilyyn kun ei ollut minkäänmoista kantapohjaa, mutta kestihän tuo kinttu polkimella kuitenkin. Sattui vain taas minun tuurillani kesän ensimmäinen kesämyrsky samalle illalle ja tuuli koko ajan vastaan niin että alamäessä piti polkea että pääsi alas!
      Noh, ainakin oli haastetta ja vastusta.
      Kolmekymmentä kilometriä ja 1h 43 minuuttia ja olin kotona. Kintuissa tuntui vähän, mutta eniten otti osumaa ns. privatit osat... Satula olikin äkkiseltään aika kova... Katsotaan nyt istuuko tämä emäntä ollenkaan huomenna vai meneekö seisomiseksi, eh.
      Älyttömän mukavaa oli ja varsinkin, kun reissu ei ollut semmoinen rutistus kuin olisin luullut vaan jonkinmoinen kunto auttoi tekemään ajomatkasta enemmänkin huisin hauskan! Olin into pinkeenä koko matkan!

Silta jälleen...

Äiti oli heti kotona että luuli jo minun pyörtyneen pihamaalle kun jäin isän kanssa suustani kiinni talon kulmalle enkä tullut heti sisään. Nauratti. Ihan niin. Minähän pyörryn dramaattisesti aina kun voin!
        Muuten oli juuri sopivasti päällä, mutta niskaan tuuli koko ajan vähän kylmästi. Haudoin sitä saunassa ja kohta lämmitän vielä kaurapussin niskaan illaksi ennen unta, ettei mene niska jumiin... Ihan mahdoton se tuuli kyllä oli! Myrsky.

Kotinurkkien liepeillä rannat muuttuivat pelloiksi..

Miehenmurun kanssa puhuttiin vielä illalla puhelimessa ja olipas hauskaa! Nauratti taas niin kovin jo pelkästään se hyvä mieli, että näki toista taas pitkästä aikaa vaikka Securitas meitä pitikin silmällä jälleen. ♥
      Rakastan sitä, että meidän jutut "lähtevät lentoon" eli kun toinen aloittaa jonkun älyttömyyden niin toinen jatkaa sitä sujuvasti ja juttu vain paisuu ja kasvaa mahdottomaksi. Ja nauru maittaa! Tykkään meidän väleistä juuri sen takia, että nauretaan aika paljon yhdessä ♥ Nauruhermot samoissa kohdissa!
       Mutta ikävähän siitä jäljelle jää, kun puhelu loppuu eikä toinen enää olekaan siinä. Ei pysty kiepsahtamaan kylkeen kyhnäämään eikä katsoa hymyä täynnä oleviin silmiin. Sitähän sitä kaipaa eniten. Että toinen olisi siinä, kosketuksen päässä ja tiukasti kiinni omassa kyljessä. Puuttuva palanen, sydämen toinen puolisko ♥
        Minun ♥

Huomenna olisi muutaman tunnin työpäivä. Ei paha, ja onneksi vielä niin, että se alkaa vasta 12 maissa. Ei tarvitse ihan viideltä nousta! Huh hei.
      Kyllä tulee taas viikonloppu tarpeeseen.
      Ei olisi tätä viikkoa enempää jaksanutkaan.
      Ja loppuun voisin lainata Itse Ilkimys leffan Cruta: sitä etsii yksisarvista, mutta saakin vuohen.
      Jep.
      Sepä se ♥