"Minä väsytän itseni työssä, jota siksi teen. Että pimeyden hetkellä äänet ovat niin sanoneet..."

Kaikki valveutuneet auringonpalvojat varmasti tietävät, että aurinko vanhentaa ihoa. Ajattelin sitä tänään kun ajoin jälleen pihanurmeani. Minä vanhenen iholtani melko paikallisesti, sillä lippalakin reunan jälkeen aurinkoon jäävät poskipäät ja pieni pala ohimoa sekä leuka ja nenän pää... Mahdan olla hyvännäköinen vanhana naisena, kun muu iho on kimmoisaa kuin kaksikymppisellä ja naama on puoliksi lurpassa...
         Onneksi Miehenmurri on luvannut rakastaa minua ryppyisenäkin, vaikka olisin ryppyinen vain puoliksi ♥ Sellaista se on, tosirakkaus ♥

Töissä oli tänään vähän erikoinen päivä, kun työkaveri jäi eläkkeelle ja ensin juhlittiin aamusta, kun muu porukka haki päivänsankarin traktorisaatolla töihin ja sitten käytiin vielä suppealla omalla porukalla syömässä. Juhlakalu tykkäsi ja oli selvästi otettu huomioimisesta, vaikka vähän kyllä suunnitelmat kävivät kuralammikon puolella. Todistettiin vaan jälleen, että sitä sekavampi soppa mitä enemmän kokkeja!
         Olin vähän pahalla mielellä kahdesta syystä.
         Ensimmäinen oli se, että jouduin jättämään omat likat työn ääreen moneksi tunniksi, mutta lupasin etten unohda niiden ahkeruutta torstaina. Toinen syy pahaan mieleen oli se, kun menin Pääkallopaikalle hakemaan eläkeläistä syömään niin koko muu naisporukka nylki minut elävältä pelkillä katseilla.
           En kuulunut joukkoon. Olin lisuke ja ylimääräinen, jota ei kaivattu sinne missään muodossa - ainoastaan kenties kengänpohjaan poljettuna. Minä olen aina pitänyt meitä yhtenä porukkana, vaikka eri hautausmailla töitä tehdäänkin, mutta nyt minulle tehtiin asia harvinaisen selväksi etten kuulu niiden joukkoon millään lailla!
           Sitä paremmalta tuntui kun iltapäivästä pääsin oman jengin pariin ♥ Kuin olisi kotiinsa mennyt.
           Vähän rankka päivä, vaikka juhlakalu päivästä pitikin. Sehän siinä oli tärkeintä.

Kotona huomasin, että äiti ja isä taitavat olla minusta vähän huolissaan. Ne olivat haranneet kasvimaan, kun olin siitä viikonloppuna puhunut, että pitää kitkeä se ennen juhannusta ja kun menin ruuan jälkeen selvimään auringonkukka-alueitani niin ne tulivat heti nappaamaan haran käsistä ja sanoivat, että kyllä he kitkevät, että pääsen nurmea ajamaan...
         Puoleen yhdeksään nurmen ajo meni silti, vaikka äiti ja isä auttoivat vuoron perään pienissä kulmissa työnnettävällä. Nurmi oli lyhyttä, mutta kyllähän sitä taas riitti. Mutta KYLLÄ ON NYT KAUNIS PIHA ♥♥ Äsken kun kävin kävelemässä niin oikein sielu huokaili katsoi mihin suuntaan vain. Pihan puolesta juhannus saa tulla ♥

Iltasella puhuttiin Miehenmörrin kanssa melkein pari tuntia ja kun tuli puhe työmaan naisjoukon käytöksestä, pillahdin itkuun. Jotenkin fiilis oli niin pinnassa, ettei tarvittu kuin puoli sanaa Miehenmurrilta siitä, miten sääliksi minua kävi, niin tunne ryöpsähti pintaan... Pitkästä aikaan joku tuntui niin pahalta...
        Miehenmurriakin on niin ikävä, että olisi tehnyt mieli saada hali itkujen jälkeen eikä pelkästään puhua puhelimessa. Ollaan mietitty Juhannusta, että ollaan yhdessä, kun nämä meidän yhteiset hetket ovat nykyään niin vähäisiä.. Ikävä syö kuin nälkäinen hiiri leivän kuorta!
       Tehdään saunavasta, pystytetään juhannushaavat (olen lanseerannut juhannuskoivujen tilalle uuden hitin!) ja lämmitetään sauna ja pelataan mölkkyä ja Miehenmurri antaa minun voittaa ♥
        Ei tehdä mitään järkevää, löhötään ja katsotaan leffoja ja nautitaan vapaista. Miehenmurrilla alkaa vielä kaiken hyvän lisäksi kesäloma samoilla pyhillä, joten se menee sitten lomanalottajaiset samaan syssyyn. Minäkin tahtoisin loman... Edes viikon...
         Mutta kuten eräs viisas on joskus sanonut: kaikkea ei saa mitä haluaa.

P.S. Otsikko lainattu Samuli Edelmannin laulusta "Sinä olet aurinko"...