Vaihteet jumissa arjen alkuun

Arki alkoi ja kovin nahkeasti.
       Aamusta en olisi millään jaksanut nousta, vaikka ensimmäinen asia jonka näin oli Miehenmurrikan rakas naama. Tai ehkä juuri siitä syystä. Meillä oli rentouttava ja oikeasti todella nollaava juhannusloma Murrikan kanssa ja nautiskelin kolmesta päivästä kuin se olisi ollut kolme viikkoa! Ehkä juuri siksi arjen alku tuntuikin taas niin vaikealta...
       Sanoin kyllä Miehenmurulle aamulla, että minulla on vakava asennevamma nyt tähän arjen aherrukseen...
       Nollaus tarkoitti myös aika täydellistä aparaattitaukoa. En oikeastaan roikkunut koneella enkä riiputtanut puhelintakaan mukana oikein missään, tosin en minä yleensäkään puhelimella kamalasti muuta tee kun soitan ja tekstaan, kun en omista älyllistä luuria vaan ihan sen tavallisen. Koneella en roikkunut kuin eilen, kun etsittiin ja pohdittiin ja mietittiin meidän kesälomaretkeä.
       Teki muuten tosi hyvää sekin, että ei ollut missään tekemisissä koneiden kanssa.
       Eikä edes tehnyt tiukkaa! Hurraa, en ole vielä niin riippuvainen tästä nykyteknologiasta!

Käytiin lauantaina rentoutumassa muutenkin, nimittäin kalastamassa. Meidän vene on ollut monta vuotta vailla sille kuuluvaa huolenpitoa ja puuveneenä se ei ihan yksinkertaista ole muutenkaan, vesille lähtö, joten tyydyttiin rantalenkin laiturille. Ensin tuntui ettei kala syö sitten millään ja ääneen epäilin Miehenmurulle, että syökö kala muka näin lähellä laituria.
      Sitten kun se rupesi syömään niin sai olla koko ajan vaihtamassa matoa koukkuun kun ruokittiin pienet kalan sintit meidän madoilla. Eipä ollut soppakaloiksi eikä paistoon! Isompia oli meidän madot, mutta ihmeen rentouttavaa puuhaa se silti oli ♥

Kuvasin juhannuksena myös AIVAN MAHTAVIA alppiruusuja sekä äidin ja isän pihalta, että tuosta omalta kulmalta. Äidin ja isän alppiruusu on jo melkein 20 vuotta vanha ja kukintakin sitä laatua ettei ole pitkiin aikoihin ollut yhtä komeana niiden puska. Omani on vielä niin nuori, että kukkien määrä ei vielä ole niin valtaisi, mutta kokoonsa nähden sekin teki yllättävän paljon nuppuja!

Äidin ja isän pihan alppiruusut ♥ WAU!

Tänään oli töissä taas semmoinen päivä, että oli oikein hyvä että äiti oli tehnyt minulle töiden jälkeen makaroonilaatikkoa, lohturuokaa... Potkittiin taas kuvaannollisesti päähän koko päivä ja kun odotin jotenkin sellaista seesteistä päivää juhannuslomalta palatessa... pah!
    En jaksanut kuitenkaan ottaa itseeni määräänsä enempää. Kimpuilin vähän aikaa, mutta kun ajoin iltapäivästä kotiin, oli pahin terä ärsytyksestä jo taittunut ja kotona sitten olin vain enää väsynyt päivästä. Pomo taas pääsi vähän höykkyyttämään, mutta kun en sanonut vastaan vaan otin kritiikin vastaan, ei sekään jaksanut ihan mahdottomia mäiskiä. Kai se näki, että nujerrettu olin jo, mitäpä sitä maassa makaavaa lyömään...

Minun oma alppiruusuni... ♥

Iltasella kävin lenkillä ja kylläpäs teki hyvää päästä taas lenkkipolun kanssa kahdestaan purkamaan päivää ja viikkoakin oikeastaan, kylkivamman takia viimeisestä juoksukerrasta on viikko! Toivottavasti nyt pysyisin ehjänä, sillä sen verran mukavaa juoksu taas tänään oli, vaikka jalat vähän ruosteessa olikin.
      Olen hyödyntänyt sairasviikkoni lukemisella. Ostin torstaina kirjakaupasta juhannuslahjaksi itselleni jälleen muutaman kirjan ja yksi niistä oli Kirsi Valastin Juoksemisen ilo. Siitä olen nyt juttuja päntännyt ja imenyt ideoita ja tekniikoita kuin Paavo Pesusieni! Tänäänkin juoksin, tai ainakin kokeilin juosta, rennoin silmin... varsin vaikeaa, sillä minulle rennot silmät merkitsivät melkein koko ajan kiinni olevia silmiä ja olen melko varma ettei Kirsi Valasti ihan sitä tarkoita kirjassaan. Toinen kikka kolmonen jota kokeilin oli lukemani keino saada askel rullaamaan: luin, että kun kuvittelee polkevansa kuin pyörää niin jalat pyörähtävät askeleeseen paremmin. Toimi kyllä ainakin osaltaan sekin pieni tekniikkajyvänen.
        Eli vaikka juoksutaukoa välillä näköjään tulee pakon edessä, voi senkin ajan käyttää hyväksi ja opiskella lajista lisää. Tässä lajissa kun ei ole koskaan valmis!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
357. juoksupäivä (130 vko)
- 2222.8km
- 5.8 km kylälenkki versio (36 min)
- juoksua taas viikon tauon jälkeen!
- kyljessä ei tuntunut oikeastaan yhtään ja jalatkin jaksoivat ihmeen hyvin, vaikka selvästikin vähän ruosteessa oli
- hengitys tasaantui hyvin muutaman kilsan jälkeen ja oli mukava porhaltaa sitten jo vähän rennommin metsätien märillä poluilla
- askellus parempi, vaikka keskivartalo lihasten huono kunto näkyi asennossa
- ryhti kesti kuitenkin hyvin siihen nähden, miten löysä olen keskikohdalta.. Hyi!
- ihanan raikas ilta, kun juuri ehti sataa kaatamalla ennen lenkkiä, +14 ja hapekas ilta ♥
- ihana laji, kertakaikkiaan!