Kukkapenkkien Maija Mehiläinen ♥

Pihasyreeni kukkii ♥
        Yritin sille alkuviikosta sanoa, että jarruttelisi vähän ja kukkisi komeiten viikon päästä, kun on juhannus, mutta luonnolla on oma mieli. Ei sitä niin vain komennella! Tuoksu on muuten aivan mahtava tuossa pihan reunalla, kun kävin äsken kuvailemassa! En nyt ehkä oksaa tyynyn alle ottaisi tuoksumaan, mutta ulkona (tai maljakossakin) tuoksu on todella hyvä!
          Onneksi on perjantai.
          En olisi enempää jaksanutkaan - paitsi että huomenna pitäisi vielä jaksaa!
          Töissä tehtiin koko päivä taas tiukasti perjantai-töitä, mutta sen verran viikko vei verojaan, ettei ihan ajatus kestänyt enää perässä... Puhuin ihan hassuja ja likat vaan nyökkäilivät tottunein korvin. Tai ehkä nekin olivat viikosta väsyneitä. Minä ainakin olin! Tämä viikko oli kokonaisuudessa vähän hullu, kun puuhasin kotonakin töiden jälkeen ja päivistä tuli melkein 14 tuntisia. Halusin vain tällä viikolla saada aikaiseksi mahdollisimman paljon niin ei tarvitsisi juhannusviikolla rehkiä suuria enää...
          Ihanan lämmintä koko päivän ♥
          Joku yleinen mittari näytti +28 mutta siihen en kyllä uskonut! Lämmintä se kuitenkin oli ja piti jo laitella vähän aurinkorasvaa kun lähdin töiden jälkeen kukkapenkkejä kitkemään. En halua palaa, mutta voisi tuota kermanvalkeaa nahkaa vähän värjätä auringonvalokin... Olen kuin kalkkilaivan kapteenin oikea käsi!

Pihamaan puolipyöreä penkki oli ensimmäinen urakka. Onneksi perennat olivat jo valloittaneet suurimman osan alasta niin rikkaruohot eivät olleet kamalan suureksi päässeet kasvamaan. Ainoastaan tuo seinälle kiipeävä Elämänlanka tekee elämästäni kurjimusta! Ihan kamala kasvi, jos puutarhuri voi näin sanoa. Älkää ottako sitä pihaanne mistään hinnasta. Se kuristaa kaikki ympäriltään, myös kitkijän!
        Iiris kukkii parhaimmillaan ja violetit kukat loistavat vielä muun vihreyden keskeltä. Vahingossa olen tainnut tehdä sellaisen penkin, missä kukkii vähän kaikki eri aikaa... Ihan kiva toisaalta niin saa koko kesäksi kukkia ♥
        Äiti istutti samettikukkia penkin reunaan, kun sinne jäi tilaa. Nekin tuovat ihanan väripilkun reunaan, kunhan kukkivat!

Toinen penkki oli takapihan pyöreä kivikko. Sielläkin Iiriksiä oli kummallakin kantilla ja Pikkusydänkin teki jo kukkaa ♥ Syysleimua vaivaa jonkinmoinen masennus. Tämä on jo toinen vuosi kun se kasvaa vähän kituliaasti. Heittelin tähän(kin) penkkiin vähän kanankakkaa niin saisivat vähän voimaa.
        Rakastan kyllä tätä penkkiä ♥ Jotenkin tämä tuo semmoisen täydellisen ympyräisyyden olemassa olollaan meidän pihaan. Vähän himottaisi ostaa penkin lähelle joku komea pensas tai koristepuu, mutta minulla ei nyt ole kovin suuri luotto pensaisiin tällä hetkellä...

Suurin urakka oli uudessa Paraatipenkissa, joka kasvoi horsmaa ja juolavehnää kuin olisin niitä oikein kourakaupalla sinne kylvänyt! Kyllä en kylvänyt! Kitkin metri metriltä rikkaheinät pois ja kun isä ja äiti olivat haravoineet trimmausjätteet tienlaidasta, olin pyytänyt niitä hyötykäyttöön. Tänään ne sitten ujutin kivien väliin ruohokatteeksi etteivät tunkisi ainakaan niin aktiivisesti enää sieltä kivien välistä. Ruohosilppu sulautui mukavasti maastoon eikä häirinnyt näkymää. Jess!
       Tästä penkistä elää edelleen vahva visuaalinen kuva, kun kaikki kukat kukkivat ja täyttävät varatun alueensa. Mahtava, sitä se tulee olemaan. Mahtava ♥

Tässä vaiheessa puutarhuri-emäntä alkoi muistuttamaan jo maantomua. Väsytti armottomasti ja kynsien alla multa oikein pakotti, vaikka olikin kunnon hanskat kädessä. Onneksi tämäkin kivikko on jo antanut rauhaa rikkaruohoilta, vaikka toinen reuna vielä vähän rehottaakin.. Sitkeys on paras ase puutarhan hoidossa. Jos olet rikkaheinää sitkeämpi, voitat. Yksinkertaista.
       Tämän penkin menetys on ehdottomasti Pensashanhikit, jotka kuolivat varmasti jo viime kesänä. Olen hellämielinen ja annoin niiden vielä tähän kesään katsella ympärilleen, mutta nyt varmaan pitää jo tänä syksynä kaivaa rungot ylös. Voih.
        Puolestaan kivikkokukat tykkäävät nyt tästä tämmöisestä kesästä. Vettä ja lämmintä on nyt hyvässä suhteessa ja kasvit kukkivat ja rehottavat ♥

Iltasella, kun odottelin saunan lämpenemistä, siivosin vielä torpan. Imuroin ja pesin lattiat, sillä minulle yhtä paljon kuin pihan siisteys, niin yhtä paljon rentoutta ja hyvää oloa tuo viikonloppuun myös torpan siisteys. En tee mitään jumbo-siivousta, mutta sen verran siivoan viikottain ettei ole sitten kerran kuussa kamalaa siivoa. Ja se on ihana rutiini, joka tekee perjantaista perjantain.
         Nytkin on ollut ihana harhailla puhtaassa tuvassa. Sielu oikein köllähtää kyljelleen, katsoo sitten ulos taikka sisään ♥ Mutta ilmaiseksi tämä piha ja tämä olo ei tule. Väsymys on ihan valtava, mutta onneksi huomenna ei työmaalle tarvitse rientää ihan aamutuimaan vaan hommat alkaa minulla vasta 11.oo. Jotain reiluutta tässä maailmassa!
          Miehenmurrikan kanssa puhuttiin iltasella puhelimessa ja se eilinen harmitus oli jälleen ristiinmenevien ja väärinymmärrettyjen lauseiden tuotosta - kai siinä oli vähän kummankin puolen väsymistäkin. Miehenmurri sanoi, ettei tarkoita ikinä loukata minua mitenkään, vaikka välillä töksäyttelee asioita vähän kypsyttelemättä. Minä puolestani nupsahdan joistakin asioista todella helposti, jos vähänkin olen väsynyt, mutta kuten sanoin Murrillekin niin minulla se asia tai harmitus menee oikeastaan sillä ohi, että kirjoitan sen pois ajatuksista. En jää sitä sitten enempiä märehtimään, kun olen saanut sen kirjoitettua tänne tai omaan päiväkirjaan. Enkä minä oikeasti usko, että Miehenmurri minua loukkaisi tahallaan. Joskus vain suutahtaa pienistäkin, vaikka ei tahtoisikaan. Varsinkin väsyneenä...
           Ikävähän sitä Miehenmurria on.
           Ja toisaalta on taas ihana ajatella, että vaikka ikävöikin toista silloin kun ei olla yhdessä, niin saa kuitenkin ikävöidä omaansa ja tietää, että toinen ajattelee samoin. Sen verran olen yksin ollut ja rakastanut yksipuolisesti, että osaan todella arvostaa tätä tunnetta, että saa rakastaa sitä omaa ihmistä koko sydämestä ja tietää saavansa samanlaista rakkautta takaisin ♥ Ei elämässä oikeasti muuta tarvita, ihan totta.
            Tänään oli hyvä päivä. Sain itseni onnelliseksi niin pihatöillä kuin Miehenmurrikan ajattelulla ja kohta vielä hemmottelen itseäni muutamalla kirjan sivulla ♥ Tai voi olla, että muutama lause, niin kirja lopsahtaa tämän emännän naamalle. On nimittäin olo todella semmoinen, ettei unta tarvitse odottaa. Hyvä jos sänkyyn ehdin!
             Kyllä kesä on ihmisen parasta aikaa ♥

P.S. Eksyin lukemaan Maaret Kallion Instagrammia ja näin, että uusi kirja ilmestyy syksyllä... Ihanaa ♥ Saa syksyn hämärään oikeasti ihanaa ja lukemista. Ainakin hyvä syy ostaa itselleen synttärilahja, hih.

P.P.S. Minulla on työn alla postaus juoksusta ja varsinkin siitä, mitä se on opettanut minulle tänä keväänä omasta kropasta ja mitä muutoksia olen huomannut muuten kahden ja puolen vuoden juoksu-uran aikana. Teen sitä lähinnä omaksi "terapiaksi" ja puran vähän juoksu-ajatuksia ylös, mutta toivottavasti se postaus auttaisi mahdollisesti muitakin, jotka kamppailevat juoksun kanssa olipa kyse motivaatiosta tai kinttukivuista. Kunhan saan sen valmiiksi...