Teetin lukon jo viime syksynä, Miehenmurrin syntymäpäiväksi, mutta nyt vasta saatiin vietyä se kiinni. Jälki on nyt ainakin meidän suhteesta ulkomaailmassa...
Käytiin iltasella vähän satamaelämää katsomassa ja aurinko toi ihmiset kyllä lorvimaan sataman reunoille heti kun vähän lämpöä on. Uskomaton piirre suomalaisissa!
Oli ollut Miehenmörriä ikävä ♥
Oltiin puhuttu että mentäsiin kesäloman alottajaisiin esimerkiksi elokuviin+syömään ulos johonkin Juniorin kanssa ja olin sanonut, että katson mitä leffoja siellä menee. Illat ovat menneet ohi ja leffat on jäänyt katsomatta.
Tänä iltana tuli puhelun aikana puheeksi aktiviteettipäivä ja Mies kysyi, että mitä leffoja teatterissa menee? Sanoin etten ole vielä ehtinyt katsoa.
Mies kysyi, ettenkö katsonutkaan eilen tai toissapäivänä?
Tässä vaiheessa näen punaista, mutta nielen suurimman palan. Meillä on NIIN erilaiset arjet. Minä tulen töistä, kahmaisen suuhuni jotain että en kuole nälkään tai ravinnon puutteeseen ja lähden pihatöihin koko loppuillaksi. Pihalle tai kasvimaalle. Ei jaksa enää illalla muuta kuin etsiä peiton ja kääriytyä siihen. Leffat ovat olleet monena päivänä mielessä, mutta en vain ole jaksanut...
Ja samalla lailla Mieskin saa tietokoneen auki ja katsottua mitä siellä menee!
Ja toinen punainen vaate oli, kun Mies lopetti puhelunsa sanoen: päästän sinutkin nyt nukkumaan niin ei mene sinullakaan ihan aamuyöhön...
Milloinhan minulla on mennyt aamuyöhön??
Minulla oli oikeasti ikävä Miehen seuraa ja lähellä oloa tänään, mutta tuo iltapuhelu veti fiilikset vähän alas... Välillä vaan tuntuu, ettei Mies täysin edelleenkään ymmärrä minun elämääni, ja että meidän yhteisen elämän lisäksi minulle on hyvin tärkeää, että minulla on myös minun elämäni ja siihen kuuluvat asiat. Juuri niiden omien asioiden kautta luon vähän jotain omaa olipa se sitten pihahommien muodossa tai muina harrasteina...
Huokaus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti