" Jo joutui armas aika..."

En tiedä miten minä olen aikaisemmin vapaat oikein ottanut, kun tänä kesänä (jos tätä voi kesäksi kutsua!) on nämä vapaat viikonloput olleet oikeasti tärkeitä ja tarpeellisia. Tuntuu, että vaikka työasioita en ole setvinyt kotona ollenkaan, niin kuitenkin työ seuraa kotiin väsymisen muodossa. Vaikka miten yrittäisi säästää vähän energiaa omiin kotihommiinkin niin päivä vie omansa työmaan raadannassa... Nämä viikonloput palauttavat sitten edes osan siitä ajasta takaisin, minkä viikolla menettää.
       Tänään oli kevätjuhlapäivä.
        Minulla oli yhdet valmistujaisjuhlat, joihin minut oli pyydetty. Aamulla tulin ajatelleeksi omia kevätjuhliani. Ala-asteella odotin kesää ihan älyttömästi, kun tiesin, että päästään koko kesäksi taas tänne maalle. Yläasteella oli sama juttu, mutta kesää sotkivat sitten rippikoulu ja rippijuhlat. Oikeasti, sotkivat. Minusta oli suurikin rikos, että rippileiri oli viikon mittainen, kun en olisi halunnut "tuhlata" kesästä ainuttakaan viikkoa muualla olemiseen! Ehkä parhaimmat juhlat, jotka ovat jääneet mieleen, ovat ylioppilasjuhlat. Niissä oli voitokkuutta ja kiitollisuutta. Onnistuin saavuttamaan jotain sellaista, mihin kaikki eivät uskoneet minun yltävän ja itsellenikin se hetki oli iso juttu. Olin varmaan ensimmäistä kertaa ylpeä itsestäni ja saavutuksistani ♥ Puutarhuriksi valmistuminen meni vähän ohi, kun juhlittiin samana vuonna pikkusiskon yo-lakkia ja hänen mielestään on epäreilua, jos hänen juhliinsa ympätään minutkin mukaan... Eli puutarhuri-juhlia ei pidetty sen kummallisemmin, olin keittiöhenkilökuntaa siskon juhlissa ja ne tulivat onnittelemaan, jotka jotain valmistumisestani tiesivät. Ihan hyvä niin.

Sesonkiherkkua ♥

Tänään juhlittiin "miun pojan" valmistumista lähihoitajaksi. Tai paperit oli saatu jo maaliskuussa, mutta juhlat olivat nyt. Kun juhlakalu ja hänen isoveljensä olivat pieniä, olin niillä koko ajan. Leikin ja hoidin ja pidin seuraa. Kuin omia muksuja ♥ Oli ihana huomata edelleen, että se sama side on meidän välillä vieläkin. Ei ehkä nyt leikitä enää yhdessä, mutta pojat eivät kaihda tulla lähelle, juttelemaan ja halaamaan. Olen edelleen niille tärkeä ja se tuntuu hyvältä. Pojat ovat molemmat jo päälle 20, mutta silti kelpaan siihen maailmaan, jossa he nyt elävät.
        En ole mikään juhlija-tyyppi yhtään. Jotenkin jo pelkät paremmat vaatteet ahdistavat ja tuntuvat ei-omilta. Saati sitten tuntematon ihmislauma ympärillä. Tänäänkin istuin vähän kuin vanha saniainen nurkassa ja katselin menoa ja meininkiä ympärilläni. Tuttuja oli kourallinen eivätkä nekään sattuneet ympärille.
         Oli mukava tulla kotiin ja vaihtaa vaatteet kotilökäreihin ♥
         Huomenna olisi aika sitten laittaa kasvimaa kuntoon. Isä tapitti jo minun suunnitelmat tapeilla kasvimaalle, joten tiedetään suurin piirtein, mitä mihinkin tulee. En malta odottaa ♥ Tätä olen miettinyt koko pitkän talven ja huomenna pääsen upottamaan tassut multaan - niin jos ei sada!

Yskää on edelleen ja yöllä piti taas nousta ihan istumaan, kun meinasi keuhkot pullahtaa ulos. Tänä iltana tein pitkästä aikaa HIIT pilates-treeniä ja kokeilin, mitä keuhkorakkulat tykkäävät jos vähän hengästyn... ei ne nyt kyttyrää tykänneet, mutta ei oikein hyvääkään. Jos huomenna kokeilisin kävely-juoksu lenkkiä, sillä kohta en enää jaksa tätä lenkittömyyttä! Pää räjähtää täysin!
       Tuntuu, että vaivalla saadut lihaksetkin alkavat kutistua ja kadota - puhumattakaan vaivalla saadusta juoksukunnosta! Tiedän, ettei kunto katoa vielä viikossa mitenkään huomattavasti, mutta taas on aloitettava alusta kunnon kohotus. Minulla oli suunnitelmia jo pitemmistä juoksulenkeistä tähän aikaa vuodesta... Tai edes tavallisista juoksulenkeistä. Sekin olisi ihan kiva...
       Sitkeyttä vaativaa puuhaa...

Tänä iltana nautiskelin myös oudosta valoilmiöstä, joka palasi viikon kamalan kelin jälkeen ikkunan taakse. Aurinko ♥ Pelkkä ilta-aurinko teki olon iloiseksi ja onnelliseksi. Tuota kyllä kaivattaisiin oikeasti vähän enemmänkin paistelemaan. Ja lämmittämään!
       Miehenmurrikan kanssakin oli taas tänä iltana mukavaa puhelimessa. Kummallakin oli tosin hurja ikävä, mutta ehkä senkin vuoksi jututkin olivat ylileveitä ♥ Juniori saanut todistuksen ja kielet hehkuivat erinomaisin numeroin tokarin rivistössä. Muita numeroita nostellaan ensi vuonna, kesäloman jälkeen!
        Pitää pitää kesäloman alkajais-juhlat sitten erikseen, kun nyt oltiin vähän eri paikoissa Miehenmurrin ja Juniorin kanssa. Omat bailut ♥

Nautiskelin saunan jälkeen jälleen sohvannurkassa omasta leffaillastani ♥
      Viesti mereltä.
       Ah.
       Minulla on teemaleffoja tiettyihin mielialoihin ja tämä leffa on semmoinen kahden mielialan leffa. Toinen fiilis on sadepäivänä, itkuinen ja surullinen olo - tämä leffa tekee hyvää mustelmille sydämessä. Ja toinen fiilis on tämmöinen ikävän ja kaipuun onnellinen tunne, rakastuneen kaipausta ja lohdullista tietoa toisen olemassa olosta. Lyhyesti sanottuna onnellisen naisen fiilis - elokuva tuo ikävän iholle ♥
       Rakkaimpia leffoja kuitenkin minun kokoelmistani.
       Nämä hetket ovat juurikin niitä, missä minun akkuni latautuu. Toinen on puutarhahommat, mutta nämä illat leffan ja rentoutumisen parissa tai kirjan kanssa, antavat minulle valtavasti virtaa ja vievät minut oikeasti pois töistä ja kiireestä.
       Onneksi on viikonloput, onneksi on tämä rentouttava hetki toisensa perään ♥