Tänään oli hyvä tulla kotiin.
Olen pohdiskellut näinä kuukausina tätä minun oloani moneen otteeseen, mutta en oikein pääse jyvälle mistä tämä pohjimmiltaan johtuu. En vain saa itseäni sellaiseen "lentoon" kuin joskus näiden töiden kanssa... Ensi viikon loma tekee hyvää ♥ Saa irrota kokonaan tästä karusellista ja elää välillä ihan vaan lomaa ♥
Oltiin Aikun kanssa tänään kahdestaan työmaalla kun Anni oli vapailla. Molemmilla oli vähän huonosti nukuttu yö takana, minulla vain muuten heräilyjä, mutta Aikku oli nukkunut vain muutaman tunnin. Olimme siis oikein oiva parivaljakko tämän päivän. Nukkuneen rukous ja sen kaveri. Ei pannu hanttiin yhtään Aikkukaan, kun vihdoin kolmen jälkeen päästin sen töistä ja huikkasin heipat. Kypsä kotiinlähtöön, kuten minäkin.
Äiti ja isä olivat ahkeroineet tänään kasvimaalla ja kitkeneet 1/3 alueesta. Porkkanan ja sipulin. Meidän poloinen-porkkana on pientä sinttiä. En kai minäkään olisi näin kylmässä kasvanut mihinkään, mutta porkkanasta ei näy maanpinnalla vielä kuin pienet haivenet! Noinkohan me porkkanoita syksyllä saadaankaan...
Noh, eipä kasvimaan muutkaan osa-alueet mitenkään vallan komeina vielä idä (paitsi rikkaheinät), joten lämpöä vaadittaisiin tänne ja heti!
 |
| Meidän porkkanat... tuolla jossakin... |
Se mistä me saamme taputella itseämme olalle on kurkku ja sen esikasvatus. Taimet ovat kasvaneet pienistä sirkkalehdistä oikein kookkaiksi kurkuiksi ja niin napakoiksi että jos ei noista taimista tule suolattavia kurkkuja niin jo on kumma ja ihme!
 |
| Minun kurkkuni ♥ |
Ollaan vielä pidetty muovia päällä, kun yöt ovat niin kylmiä. Harmittaisi vaan jos paleltuisivat kun ollaan saatu ne tänne asti tulemaan.
Itseäni harmittaa eniten se, etten ehdi kasvimaalla muuta kuin kääntymään. Nurmikko vie ajan aina illasta ja sitten muina päivinä, kun olisi aikaa, sataa. Haluaisin kyykistellä kasvimaalla, kitkeä omia kasvattamiani taimia, tehdä kaikkeni syyssadon onnistumiseksi... Mutta jospa se aika vielä tulisi. Vaikka tulevana lauantaina, kunhan töistä pääsee...
Sadan kilon painoinen huokaus.
Naapurit toivat iltasella pellolle vielä pari uutta mullikkaa. Nämä olivat vähän pienempää versiota ja joutuivat heti isompien tönittäviksi. Näyttivät nuoremmille oitis nokkimisjärjestyksen. Samanlaistahan se taitaa olla eläintenkin kanssa, että heti ollaan kimpussa kun tulee uusia naamoja eteen. Melko sopuisasti ne öttiäiset kuitenkin olivat sitten jo iltasella, joten kai ne sopeutuivat kuitenkin laumaan.
Tein uusillekin tulokkaille selväksi missä menee raja.
Minun puoli, teidän puoli.
Pitkästä, pitkästä aikaa oli lämmin päivä. Ei helteinen, mutta lämmin. Tuntui hyvältä fyysisesti ja henkisesti, ja äiti sanoi heti kun tulin kotiin, että olen saanut aurinkoa. Naamasta ohimot ja poskipielet punoittivat, kun lippalakki suojaa muun osan naamaa. Ihmeellisesti auringonvalo vaikuttaa mielialaan, vaikka olisikin väsynyt ja nuupahtanut työviikon hulinoista, niin kun ei satanut mitään niskaan vaan aurinko paistoi silmään niin olin paljon paremmalla mielellä.
On ollut vähän mieli maata myöten.
Osaltaan säästä ja osaltaan tästä yleisestä olosta, jonka alkuperää en ihan varmaksi osaa sanoa. Jokin osuus on kuitenkin työmaalla siihen, että ei ihan tunnu semmoiselta kuin pitäisi... En oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä?
Kävin iltasella uimassa ja olin kyllä vähän yllättynyt, kun vesi oli viikossa muuttunut kylmästä siedettäväksi. Tämä emäntä polski ja kellui ja lillui jo ihan kuin kesällä kuuluukin! Ja miten ihanaa se oli! ♥ Kaipasin uimistakin ihan vallan mahdottomasti ja nyt kun alkukesä on mennyt oikeastaan polskimatta niin tämäniltainen uiminen meni luihin ja ytimiin asti ♥
Uin ensimmäistä kertaa "uudessa omassa rannassa" ja tuntui oikeastaan ihan mukavalta, että sain uida pienessä poukamassa. Pohja oli hyvä ja hiekkainen, vaikka kauempaa sitten löytyikin kaislanmuhjua pohjasta. Polskimiseen oikein oiva paikka ja mikä parasta - sain uida täysin yksin!
Uiminen vaikuttaa minuun vähän samalla tavalla kuin juoksu. Mieli huilaa, pää tyhjenee ja kroppa rentoutuu ♥ Mieletön vaikutus pelkästään sillä, että ympärillä on vesi. Olen varmaan ollut entisessä elämässäni särki ♥
Miehenmurrikkaa oli ikävä.
Iltainen puhelu oli varsin vaisu kun olen niin väsy, mutta oli kiva kuunnella Miehenmurun ääntä. Se jo auttoi ♥ Huomenna nähdään leffan merkeissä kun viedään Juniori katsomaan Itse Ilkimys 3:sta! Eihän se ihan samanlaista näkemistä ole kun se, että nähdään ilman aktiviteettia, mutta saa ainakin pitää kädestä ja olla lähellä.
Vierihoitoa.
Voi kunpa voisi jäädä muutaman viikon lomalle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti