Väsynyt, mutta onnellinen valmiina viikonloppuun

Eilen nukahdin Miehenmurun kainaloon ja pompattiin ylös vasta puolen yön maissa. Ei ollut mukana työkamppeita eikä muutakaan, joten piti vielä yöllä kurvailla kotiin ja mönkiä äkkiä peiton alle ennen kuin uni tavoitti kiinni. Nukahdin kyllä salaman nopeasti kunhan sain vedettyä peiton päälle ja nukuin sikeästi kaikki ne neljä tuntia mitä ehdin ennen kuin kello soitti töihin...
      Nyt sitten väsyttää..
      Oli sadepäivä.
      Koko päivän satoi, mutta kuivaan maahan satanut vesi teki van hyvää. Ei ainakaan pöllynnyt niin kovin kuin mitä eilen. Olin todella iloinen, kun pääsin töiden jälkeen kotiin - vaikkakin kaupan kautta! Uuvahdin ruuan jälkeen päiväunille ja piti potkia itsensä ylös ja iltalenkille.
       Hapekas lenkki ja ekaa kertaa juoksin shortseissa. On nimittäin ne juoksucaprit vielä ostamatta, kun en ole jaksanut edes kauppoja ajatella näinä viikkoina. Ei riitä tunnit muutenkaan niin saati sitten kaupoissa juoksemiseen! Pitäisi ostaa vähän housuja näihin uusiin muotoihini...
        Lenkki meni suhteellisen hyvin. Nyt taisi olla vähällä lämmittelyllä pohkeet ja jalkapohjat, sillä ne oireilivat lenkin lopuksi vähän. Venyttelin iltasella ja nyt ne tuntuu jo paremmilta. Ihanaa oli juosta, vaikka ihan ei vielä kuljekaan niin kuin pitäisi... Parempaan päin kuitenkin ♥

Kotona odotti kirjapaketti, kun tulin töistä. Olin hakenut sen postista jo eilen, mutta säästin aukaisun vasta tälle päivälle, että olisi jotain mikä odotti työpäivän ja työviikon jälkeen.
       Paketista paljastui kaksi elämänkertaa ja Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla-trilogia. Aion olla kunnon lukija ja lukea ainakin yhden elämänkerran. Luin jostain, että ihminen joka kutsuu itseään lukijaksi, on luettava elämänsä aikana ainakin yksi elämänkerta ja yksi klassikko. Mieluummin useampikin, mutta ainakin yhdet. Ajattelin, että Kennedyt kiinnostavat ja Täällä Pohjantähden alla on enemmän kuin klassikko.
        Kaksi kärpästä yhdessä paketissa!

 Iltasella puhuttiin Miehenmurrin kanssa melkein kaksi ja puoli tuntia puhelimessa. Puhuttiin nykyisestä ja menneestä ja kaikesta siitä historiasta, mitä meidän välillä on ollut. Olin samaa mieltä Mörrikän kanssa siitä, että tämä meidän juttu tuntuu oikealta ja hyvältä ♥ Että oikeasti on löytänyt sen ihmisen, jonka kanssa kuuluu olla ja jonka kanssa saa olla juuri se, joka on!
        Minä ainakin olen Miehenmörrin kanssa NIIN onnellinen, että se tursuaa jokaisesta ihohuokosesta ulos! Olen oman ihmiseni kanssa, joka on melkein osa minua jo eikä irrallinen persoona. Ja tälläkin viikolla on ollut ikävä huolettomia lomapäiviä, joita meillä oli keväällä.
        Huomenna Muru tulee illalla saunomaan ja viettämään viikonloppua, kunhan minä selviän ensin talkoista pois. Lämmitetään sauna, syödään hyvin ja nyhjätään sohvan kulmassa elokuvaa katsellen ♥
       Voiko parempaa viikonloppua ollakaan? ♥


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
353. juoksupäivä (128 vko)
- 2200.8 km
- 6.8 km metsätie (42 min)
- juoksin hapekkaasta ja sateisessa kelissä, shortsit ja komp.säärystimet jalassa
- juoksu oli haastavaa ensimmäisten kilsojen ajan, mutta sitten helpotti ennen kuin loppu matkasta alkoi vähän tuntua pohkeissa. Raivostutti kyllä kun mietin et taasko se alkaa!
- Hengitys tasaantui, vaikka ei ihan niin helposti mennyt tänään kuin viimeksi. Hyvä ja mukava juoksu kuitenkin
- ryhti kesti viimeiseen kilsaan saakka hyvin. Vatsalihaksia enemmän.
- askellus oli jo enemmän omaa ja normaalimpaa, mutta jokin meni vikaan kun pohkeessa tuntui...
- +13, sateinen ja kostea ilma, vähän kylmä