Sadeveden huuhtomat fiilikset

Satoi aamusta iltaan ja tänään työpäivä tuntui vuosien mittaiselta.. Vaikka sadevaatteet olivat niskassa koko päivän, tuntui että kosteus upposi luihin ja ytimiin silti.
        Kävin töiden jälkeen katsomassa potilasta, kun Miehenmurrin selkä otti ja tuli siihen kuntoon, ettei sillä voinut töihin mennä. Ei koko viikkona. Kävin vähän hieromassa ja painelemassa ja hoivaamassa, mutta yhtä paljon menin sinne saamaan itsekin läheisyyttä ja lohtua syli-ikävään ja hali-kaipuuseen ♥
        Ehkä juuri Miehen lähellä olo ja lämpö tekivät vaikutuksensa ja kun hetken aikaa olin hieronut ja hoivannut Miehenmurrin selkää ja harteita, huilasin hetken Murrikan olkapäätä vasten ja hupsaa! nuupahdin siihen ♥ Oikeasti nukahdin siksi aikaa, että pää retkahti vähän ja heräsin. Miestä hymyilytti, oli kuulemma pää valunu vähitellen pitkin olkapäätä ♥
        Kun vesisateessa viruu koko päivän niin vähemmästäkin sitten nuupahtaa kun pääsee turvalliseen ja lämpöiseen syliin, oman kullan kainaloon ♥

En kotona ehtinyt oikeastaan muuta kuin syödä, tehdä pienet pilates-treenit ja käydä pikasuihkussa. Vesisade ropottelee ikkunalautaan ja tuulee puut kaarelle. Huomenna lupaili jo pouvistuvaa ja huomenna tämän emännän piha lyhenee pitkästä nurmestaan!
      Noin pitkää se ei ole ollut kuin painajaisunissa!
      Hmp.
      Tämmöiset sateisen hämärät päivät aiheuttavat minussa semmoinen nyhjäämis-vietin. Kaipaan sitä, että voisi vaan kääriytyä oranssiin vilttiin, napata kirja kainaloon ja jäädä siihen lämpöseen odottelemaan aurinkoa...
        Tällä hetkellä siihen mielikuvaan liittyy kuitenkin melko vahvasti Oman Miehenmurrin kainalo ja höpöttely, joka tekee olon hyväksi ja turvalliseksi ♥ Kaipaan yhteisiä lomapäiviä, yhteisiä kesälomapäiviä... eikä semmoisia meillä ole luvassa tänäkään kesänä...
       Fiilis huuhtoutuu kyllä alas sadeveden mukana...
       Taidan napata kirjan ja kömpiä peiton alle.
        Öitä, sateinen maailma.