Päivä, joka päättyi nauruun ♥

Olen lukenut, että stressi lyhentää naisten geenejä nopeammin kuin miehillä (ja maailma muka tasa-arvoinen paikka!) ja näin ollen vanhentaa naisia nopeammin kuin miehiä. Kenties täysin totta, vaikka en ole omia geenejäni vielä mitannut lyhenemisen uhkassa... Sen minkä olen huomannut, että hihat palavat työmaalla nopeammin kuin ennen. Semmoinen asia, jonka vielä viisi vuotta olisin sietänyt, murissut itsekseni ja nurissut pahan pois, niin nyt se tursuaa yli kuin täysi lasi vesisateessa!
      En tiedä onko omien puolien pitoa vai tyhjästä meuhkaamista, mutta tämän asian olen huomioinut. Olen rauhallinen sielu tai ainakin olen semmoisena itseäni pitänyt ja siksi kai huomaankin tämän kiehahtamisen selvemmin, kun se eroaa ns. normaalista niin paljon... Ehkä työpaikka tekee pinnalle saman minkä stressi geenirihmastolle?!

Tuntematon koiran pallero juhannuskokon katsomosta. Annoin tälle naperolle nimeksi Herra Löppönen ♥

Sataa, paistaa, sataa, paistaa, sataa. Meidän päivät alkavat muistuttamaan strippausbaarien esitystä, kun välillä riisutaan ja sitten taas puetaan päälle. Tässä meidän tapauksessa riisutaan tosin vain sadeasut ei ihan eevan asuun asti...
     Voisiko sanoa, että aika raivostuttavaa tämä tämmöinen. Ihan kuin eläisi jossain koe-eläin labrassa missä joku painelisi napeista erilaisia sääilmiöitä ja katsoisi miten reagoidaan! Onneksi minulla on aivan mahtavat tytöt työmaalla ♥ Tänään justiinsa ajattelin kun naurettiin jollekin ihan kahjolle jutulle vatsat kippurassa, ettei tämmöistä hommaa jaksaisi kauaa jos olisi huono porukka, mutta tämmöisten naisten kanssa kuin minulla on, työ on hauskaa ja joskus jopa ratkiriemukasta ♥
       Ihanat ♥
       Voi kun osaisin sen niille sanoa oikein enkä väsyttäisi niitä puolikuoliaiksi...

Kotona söin makaroonilaatikkoa ja meinasin nuupahtaa istualtani... Äiti ja isä olivat terveyskeskuksessa kun äidin jalan turvotus ja punoitus vaan pahenee eikä parane. Kuumetta on ja tulehdusarvojakin ylhäällä. Mikä lie siinäkin? Säpsähdin niiden tuloon, kun tulivat kotiin. Kömmin ruohonleikkurin selkään ettei jäisi huomiselle niin paljon.
      Taivas uhitteli pilvillä, mutta ei se mitään satanut - onneksi. Kylmä siinä kuitenkin oli istuksia kun tuuli aika kylmästi. Missä ne helteet nyt oikein luuraavat?? Menee kesä hukkaan, kun on yhtä lämmintä kuin talvella! Mie en kestä!
      Iltasella lähdin vielä lenkille. Laitoin pitkät lahkeet ja pitkät hihat, mutta tietysti se sitten paistoi koko lenkin ajan niin, että tuli ihan hiki niissä vermeissä. Lenkki sujui muuten hyvin ja vaikka lopussa vähän väsähdinkin, niin teki hyvää. Huomaan, että kun myöhään juoksee niin käy vähän kierroksilla pitkälle iltaan... Pitää vähän rentouttaa kroppaa venytyksillä ennen nukkumaan menoa.
     Miehenmurrikan kanssa puheltiin puhelimessa ja alkaa taas olemaan ikävä toisiamme ♥ Murrikka sai minut taas nauramaan, oikein hekottelemaan ja rakastan sitä ominaisuutta Miehenmurussa! Sen huumorintaju on niin lähellä omaa nauruhermoa, että ei tarvita mitään ihmeellistä juttua kun meillä molemmilla on hauskaa ♥ Ihana on!
      Kun päivä päättyy nauruun, on elänyt hyvän päivän, vaikka jokainen hetki päivässä ei olisikaan naurattanut.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
358. juoksupäivä (130 vko)
- 2230 km
- 7.2 km kylälenkki (40min)
- nopea tempoinen ja rivakka juoksu tahti koko matkan, lopussa pientä hyytymistä
- jalat jaksoivat ja toimivat moitteettomasti melkein koko matkan
- ryhtiä piti oikein miettiä, että pysyy, mutta melko hyvin kesti kasassa
- pakaroihin alkaa löytyä aktivointia ja selvästi jelppaan jo juoksua takareisillä ja pakaroilla, mutta lisäapu ei ole pahitteeksi
- olen saanut käsiä aika hyvin mukaan
- ja askel rullaa jo paremmin eikä kenkä muuta kuin käy maassa
- +14 aurinkoinen, sateenjälkeinen ilta, vähän kolea tuuli, muuten ihan lämmin