Hyvän sään aikana...

Useat tuttuni kyselevät aina, että mitä me sitten työmaalla tehdään kun sataa? Yksinkertainen vastaus kuuluu: töitä. Ulkotyöläiselle sade on vain hidaste. Siksi meillä on sadevaatteet.
         Tänään tuli ne kuteet taas tutuksi kun uusi ja energinen viikko alkoi sateella. Aamupäivästä saatiin olla vielä ihan rauhassa, mutta iltapäivästä se sitten alkoi ropottelemaan ja iltasella sitten satoikin jo ihan solkenaan! Fraasi: hyvän saan aikana ei oikein sovi ulkotyöläiselle, sillä useinkaan ei ehdi kaikkea hyvän sään aikana - ei edes kotipihassa.
          Trimmasin tänään nimittäin pihamaan viidakosta jo osan pois sadekamppeet niskassa. Vähän oli plexi sadepisaroita täynnä eikä katsanto ollut ihan niin selvä kun auringonpaisteella, mutta jos odottelisi aina aurinkoa jäisi moni sade kokematta ♥
          Sade on nimittäin mielentilasta kiinni.
           Yritän aina tyttöjä motivoida sateeseen leikkimällä leikkiä nimeltä Keksi kolme hyvää asiaa... Kyllähän niitä hyviä asioita sateestakin löytyi, kun viime viikolla tätä työmaalla pelattiin ja oikeasti, kyllä sade tekee hyvää kaikelle kasvavalle (ei nyt ehkä olisi ollut tarpeen meikäläisen nurmelle, mutta...) ja ainakin meidän kasvimaalla näkyy jo täkyjä oikeissa riveissä eikä pelkästään rikkaruohoina ♥ Hurraa!

Operaata viidakon valloitus!

Kirotun pitkäksi tuo nurmi vaan ehti venähtää viikonlopun aikana, kun perjantaina satoi, lauantaina oli talkoot ja sunnunataina taas tihutteli. Ei siinä välissä ehtinyt ruohonleikkuria hakea ja kun vielä Miehenmurrikka tuli lauantaina viikonloppua viettämään en halunnut viedä meidän yhteistä aikaa ruohoa leikaten, vaikka täytyy kyllä myöntää, että koko viikonlopun kasvava nurmi ahdisti ihan älyttömästi!
       Ei saisi, mutta ahdisti!
      Ensi viikko on vielä juhannusviikko ja silloin pitäisi pihatyöt olla siinä mallissa, että ei tarvitsisi kuin vähän viimeistellä... Hohhoijaa!
        Yksi juhannusjuttu ollaan jo saatu aikaiseksi: grillikatoksen siivous. Miehenmurrikan kanssa aherrettiin kaksituntinen sunnuntaina ja olikin ihana puuhata yhdessä. Miehenmuru putsasi grillin ja otti meidän kasvihuoneelta muovin pois ja minä imuroin lattiat ja pesin ikkunat. Sitten käytiin kaupasta ostamassa grilliruokaa ja grillattiin porsasta ja keitettiin uusia perunoita.
        Syötiin ulkona ♥
        Sen verran raskasta taisi olla ruoka, että kun mentiin hetkeksi oikaisemaan jalkoja niin se hetkinen oli sitten kolme ja puoli tuntia... En ehtinyt edes juoksemaan enää, vaikka vakaasti olin suunnitellut... Ärsytti, mutta paha se on iltayhdeksältä enää haukotella, kun juoksuaika oli mennyt pari tuntia sitten...

Valmiina juhannus grillaukseen

 Lauantaina oli ihana päivä. Aurinkoinen, mutta ei liian kuuma ajatellen talkoopäivää. Nukuin pitkään, kaikki viikon univelat yhdellä kertaa ja menin niemennokkaan sitten kahdeltatoista. Aloitin jälleen raivauksen vanhasta paikasta. Oli siellä miehiäkin moottorisahojen kanssa, mutta ei ne niitä käyttänyt puiden kaatamiseen... Keräsivät valmiita kasoja. Jotenkin tyypillistä!
     Miehenmurrikka yllätti miut täysin, kun tuli kahden maissa talkoisiin. En edes huomannut ensin ennen kuin nostin katseen ja Miehenmurri hymyili haravan varressa.
     Sellainen se on ♥
     Nämä talkoot olivat minun juttu, se paikka on minulle tärkeä monestakin syystä ja siksi tahdon sinne mennä touhuamaan, mutta Miehenmurrikka tuli töihin ainoastaan sen takia, että se hommailu oli minulle tärkeää ♥ Rakastan sitä miestä juuri tuollaisten tempausten takia ♥
     Kun raivasin rannasta pajukkoa silmiin osui jotain kiiltävää. Sormus. Taitaa olla ihka aitoa rihkamaa, mutta minulle se oli aarre. Miehenmörri sanoi, että se on enne, mutta en tiedä että mistä... ♥♥ hih.

Lauantai-iltana nousi komea usva pelloille ja pihamaalle ja lähdettiin Miehen kanssa yökävelylle. Ihan pienelle tosin, sillä itikat tajusivat meidät todella nopeasti ja varsinkin Miehen makea veri oli hyvää iltapalaa verenhimoisille pedoille! Minua vähän jo nauratti se lauma, mikä pyöri Miehen ympärillä noin kahdessa sekunissa, kun ulos mentiin. Ei tainnut yökävely ainakaan rentouttaa Mies-parkaa...

Tänään kävin vähän paikkaamassa eilisillan juoksemattomuutta. Kun sain trimmattua ja kuorittua sadevaatteet päältäni, vetäsin juoksushortsit jalkaan ja lähdin baanalle. Vettä tuli kuin festivaaleissa, mutta ilma oli suht lämmin ja ainakin hapekas!
       Ei ihan semmoinen rento ja helppo juoksu, mutta ei mikään tuskien taivalkaan. Oikein mukava sadepäivän lenkki. Olisi kai mennyt kylälenkkikin jaksamisen puoleen, mutta puolessa matkassa rupesi satamaan niin kovin, etten halunnut ihan likomäräksi itseäni kastella. Oikaisin metsätielle ja siellä olikin jotenkin taianomaista juosta. Satoi, joka puolella oli vihreää ja kaunista ja lintujen äänet kailottivat pitkin metsää ja tunki musiikin läpikin... Nautin suunnattomasti metsätielenkeistä sen takia ettei siellä liiemmin ole vastaantulijoita eikä autoja, mutta myös siitä terapeuttisesta fiiliksestä mitä metsä tuo ♥ Aivan mahtava olo sekä fyysisesti että henkisesti juoksun jälkeen.
      Huomasin, että jännitän oikean jalan isoa ja sitä seuraavaa varvasta, joka aiheuttaa vähän kireyttä pohkeessa juoksun jälkeen.. Huomasin tänään, että jotenkin käpristän varpaita, kun toisen jalan varpaat soljuvat askeleen mukana rennommin... Omituista!
      Mukava juoksu kuitenkin ♥
      Rakastan tätä juoksun jälkeistä oloa!

P.S. Iltapuhelun lopussa Miehenmurri nousi sohvalta jotenkin huonosta asennosta ja niksautti selkänsä. Viestien perusteella se oli ryöminyt sänkyyn ja kipu selässä oli kova... Ei hyvä. Isän selkä meni samalla tavalla ihan vaan istuessa. Ja kun lihakset kerran menevät juntturiin niin silloin se ei vaadi edes ponnisteluita. Miehenmörri lupasi laittaa viestin laukeaako jännitys yön aikana kun kipulääke alkaa vaikuttaa ja lihas rentoutuu vai pitääkö sille keksiä jotain helpotusta huomenna töiden jälkeen... 
         Voi sun, sanon minä!
         Ja minä kun olen nalkuttanut sille lihasten huolenpidosta...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
354. juoksupäivä (129 vko)
- 2205.8 km
- 5km kylälenkin versio (39 min)
- juoksu tuntui ihan hyvältä, ekojen kilsojen jälkeen olo helpottui ja tasoittui ja hengityskin rauhoittui
- jalat jaksoivat hyvin, ei pahempia ongelmia, komp.säärystimet mukana
- lenkin jälkeen ehkä vähän pohjekipua (kipristelen varpaita oikeasta jalasta...miksi?)
- juoksu ryhti pysyi suhteellisen hyvin, ehkä vähän läsähti lopussa
- askellus oli jo parempaa ja sai pomppia vähän lammikoiden ylikin vaihtelun vuoksi'
- +12, kolean lämmin ilta, sadetta jatkuvana virtana!