Kasvua joka kulmassa!

Juuri nyt ikkunasta näkyy kesäinen sadeilta.
     Tykkään.
     Sade on ihan mukavaa silloin, kun sitä ei tule 3kk yhtä kyytiä, se tulee näin iltasella kun ei ole enää omalla pihalla työtä tehtäväksi ja kun joka paikka on rutikuiva ♥ Tämäniltainen sade on ihana jo pelkästään kuuloaistille. Mikä mahtava ropina ja solina ♥
      Mietin tänään, kun töissä roikuin trimmerin varressa, että mitä ihmettä minä oikein teen?! Trimmaan siisteiksi tuhansia hautakiviä, kappelin reunustoja ja polkujen varsia, mutta omalla pihalla reunat rehottaa! Siksipä kun tulin kotiin ja sain vähän kuvun alle nutusteltavaa, nappasin oman trimmerin kainaloon ja lähdin nurkkia nuuhuamaan. Tuli semmoinen "piru vie!"-fiilis, että kumpi tässä nyt on oikein tärkeämpi: työmaa vai oma piha!
        Oikea vastaus on jälkimmäinen.

Tein vain tällä viikolla nämä nurmipuuhat nurinkurisesti, kun trimmauksen jälkeen pitäisi ajaa nurmikko niin nuo jäteheinät katoaisivat siististi. Nyt ne jäivät nurmikolle lojuskelemaan. Ehkä siedän tämän epäkohdan hetken aikaa...
        Työmaalla eräs vanhempi mies sanoi minulle tänään, että näytän nuorelta tytölätä häneen verrattuna. Mies itse sanoi olevansa 75-vuotias... öhöm... en nyt oikein tiedä pitikö tuo ottaa kohteliaisuutena. Kaikenlaista.

Kukkapenkit alkavat olla parhaimmillaan (kunhan tämä emäntä repeäisi kahtia ja saisi ne jälleen peratuiksi ja siistityiksi). Erityisen iloinen olen puolipyöreän penkin keisarinkruunu-liljoista, jotka sain elvyettyä meidän vanhan penkin kulmauksesta varsin hyvään kasvuun tänä vuonna ♥
          Niistä tulee mieleen ihan mummo ja vanha aika.
          Ovat nimittäin todella vanhaa perua, oikeita maatiaislajikkeita ♥

Tänään kun trimmailin niin sormet vähän jo syyhysivät kukkapenkkien kimppuun, mutta taidan jättää sen loppuviikon huoleksi ja hommaksi. Huomenna se lupasi vettä, joka tekee ihan hyvää kaikille viljelyksille ja kukille ja loppuviikosta taisi taas olla enemmän poutaisen sään päiviä.
       Varsinkin Paraatipenkin ovat taas vallanneet horsmat.
        Alan pelätä, että taistelu emäntä vs. horsmat päätyy siihen, että emäntä tuupertuu horsmien keskelle. Pirun sitkeitä kasvinretaleita! Tuo into ja kasvuvauhti pitäisi saada viljelykasveihinkin.

Kasvimaa alkaa näyttämään aika hyvältä. Sitä kasvun ihmettä tässä vain odotellaan, sillä ainakin porkkana on hyvin hyvin hentoista. Ei kamalasti ole muissakaan vielä hurraamista, mutta jos vesi vähän yllyttäisi niitä kasvuun.
        Kyllä kannatti talvella kuluttaa aikaa vähän suunnitteluun, minusta tänä vuonna kasvimaa on oikein hyvä ja siisti ja selvärajainen ♥ Oikein odotan syksyä, kun työt loppuvat ja sadonkorjuu alkaa...

Kitketty perunamaa ♥

Tomaattinikin ovat vielä hengissä ♥
      Sitkeästi ne ovat vartta kasvattaneet - lähinnä paksuutta - ja tanakoituneet. Tänään näin jo muutaman kukankin varressa eli toiveita omista tomaateista vielä on. Kylmä alkukesä hidasti vähän niidenkin kasvua ja jäivät vähän mataliksi... mutta ei koko haittaa, jos tekevät tomaatteja!

Iltasella vetäsin jälleen juoksulenkkarit jalkaan. Pitkästä aikaan. Melkein viikon tauko taas ja jalat jo tuntuivat vievän minua lenkkipolulle. Tuntui hyvältä lähteä ja tuntui hyvältä juosta.
       Keli oli vähän tukala, kun kostea ja lämmin eikä tuulen tuulta. Hiki ei tullut ulos, mutta ei jäänyt oikein sisäänkään. Juoksin kuitenkin 7km alta 40minuutin joten olin aika iloinen kun tulin lenkiltä vaikka välillä tuntuikin ettei olisi jaksanut senttiäkään. Ei sitä turhaan sanota, että pahin vastustaja lenkkipoluilla on oma mieli. Silloin kun jalat vielä jaksaisivat mieli saa aikaan uupumusta. Pitää toisinaan vaan sulkea se sielussa sipisevä ääni hiljaiseksi ja juosta eteenpäin askel kerrallaan..
       Juoksun jälkeen kävin uimassa ja HRR! miten kylmää se oli! Melkein yhtä kylmää kuin joskus keväällä, mutta hassua miten koukuttavaa se kuitenkin on. Kun pulahdin toista kertaa kropassa oikein kulki sellainen lämmin aalto päästä jalkoihin ja hetken aikaa kylmä vesi tuntui todella hyvältä - niin, ainakin siihen asti kun se vain tuntui pirun kylmältä!
      Toivottavasti huomenna saisi ottaa vähän rennommin jo, kun pääsen töistä. Tekisi nuo kukkapenkit sitten loppuviikosta...
       Huomenna voisi olla rento siivouspäivä...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
361. juoksupäivä (132 vko)
- 2249 km
- 7km metsätie (39 min!!!)
- tein vain dynaamisia venytyksiä alkuun ja kokeilin pitikö se paikkansa, että venyttely alkuun tekee lihaksista veltot ja pitkät. Ainkin lenkki sujui jalkojen suhteen hyvin ja koko matkan jaksoin usht hyvin käyttää koko jalan lihaksia, jopa pakaroita!
- hengitys puuskutusta koko ajan, joten tempo oli koko matkan aika kova.
- ryhti kesti, vaikka kylkivamma pari viikkoa sitten estää vähän edelleenkin vatsalihasliikkeet. teen niitä kyllä siitäkin huolimatta, sillä core on saatava kuntoon.
- askellus toimi, kokeilin ylämäissä tiheämpää askellusta ja ainakin tällä kertaa tuntui auttavan, energian kulutus oli vähäisempää ja jaksoi paremmin.
- tukala keli, +18 ja tuuleton, kostean lämmin ilta, hikinen keli juosta!
- ihana fiilis juoksun jälkeen ja tauon jälkeen varsinkin oli ihana saada taas juoksusta kiinni!