Oli torstaina taas talkoopäivä, mutta minä ehdin talkoisiin vasta viideksi, kun pääsin töistä ja ehdin vähän saada jotain mahan täytettä. Talkoolaisista suurin osa oli tuttuja naamoja, mutta kun kello läheni kuutta, alkoi rannalle siunaantua ihmisiä kuuntelemaan norppaesitystä ja katsomaan iltasella luvattua nuotanvetonäytöstä.
Vähän suivaantuneena mietin, että semmoinen lauma kun olisi ollut talkoissa risuja mättämässä tai haravanvarressa niin olisi homma edistynyt taas hyvän matkaa. Mutta. Talkootyö on vapaaehtoista, joten sinne mennään hyvällä mielellä tekemään työtä yhteiseksi hyväksi, ei muuten.
Toki saatiinhan me makkaraa ja juomista palkaksi.
Norppaesitelmä oli paikallisen WWF:n edustajan pitämä pieni tietoisku lähivesissä uivista norpista. Samainen mies, jolle laitoin muutama vuosi sitten oman norppakuvani, kun sellaisen erehdyin näkemään rantalenkkini varrella ♥ Hyvin suuri osa ei ollut kuulijoista nähnyt koko otusta ja eräskin nainen sanoi varsin katkerana, että on elellyt 30 vuotta näiden rantojen tuntumassa eikä ole norppa vastaan tullut. Norppamies totesi, ettei mikään ihme, sillä norppa on ujo otus, joka ei ihmisten iloksi halua kamalasti näyttäytyä.
Hyvä niin.
 |
| Risukasa talkoista |
Takarannalle mentiin sitten seuraamaan nuotan vetoa. Kaksi harrastelija-nuotanvetäjää laittoivat veneen ja nuotan kuntoon ja lähtivät laskemaan sitä selälle. Keli suosi ihanuudellaan ja lämpötila oli varmasti lähellä sitä maagista hellerajaa ♥ Upea keli!
 |
| Nuotan laskua... |
Nuotanveto ei ole hosujien puuhaa, sillä yksi veto kestää noin pari tuntia. Nuotta on pitkänomainen verkko, joka vedetään joko veneisiin tai niin kuin perjantaina meidän näytöksessä, rantaan. Minä jo mietin, kun miehet rupesivat keloille narua kelaamaan, että pitääkö sen vetovauhdin olla todellakin NOIN hidas. Entisena kalamiehenä isä kuitenkin selitti, että hitaalla vedolla nuotta kahmii enemmän pohjaltakin kaloja, kun jos vedettäisiin kovalla vauhdilla nuotta tulisi hyvin pinnassa ja kalat pääsisivät alitse karkuun.
Tässä siis päti lausahdus: hitaasti hyvää tulee.
Tukkasotka-emo uitti poikaansa ihan nuottanarun tuntumassa ja poikanen katsoi parhaaksi pompata äitinsä selkään turvaan, kun ihmisten äänet ja mielenkiinto kävi liialliseksi.
Aurinko paistoi kuin joskus vanhan ajan kesinä, poskia kuumotti ja lämmitti. Upea ilma kruunasi kyllä koko talkoo-illan! Marin kanssa naurettiin, että kesällä on vietetty 3 talkoopäivää ja joka kerta on aurinko paistanut, että pitäisiköhän talkoita järjestää joka päivä!
Kun nuotta alkoi olla rannassa, miehet rupesivat vetämään sitä käsin rannalle. Venemiehet avustivat kiinnijuuttunutta nuottaa tämän tästä. Ei kuulemma normaalisti ole tämmöisiä ongelmia, kun oltiin keskellä apajaa. Pohjassa oli jotain jäiden tuomia puupölkkyjä, joihin nuotan reunat jumittuivat. Nuotanvetäjät sanoivat, että jos kalaa ei tule niin tietää ketä syyttää, kun nuotan reunoja piti nostaa ihan pintaan saakka että jumituskohta irtosi... siinä aukesi sitten kaloillekin oiva pakoreitti!
Isä on vetänyt nuottaa nuorempana melkein työkseen enkä silti ole nähnyt kertaakaan nuotanvetoa alusta loppuun. Saalista toki olen nähnyt ja syönyt, mutta näytös sinänsä oli kiinnostava, vaikka aikaa siinä menikin.
Loppujen lopuksi viimeisten metrien aikana verkosta alkoi ryöpsähdellä kalojen potkuja, mutta sen verran pieneksi saalis jäi - kooltaan ja määrältään - ettei siitä jäänyt kuin ahneimmille. Muikku oli kooltaan niin pientä, etten kehdannut edes ottaa puhdistettavaksi. Verkosta löytyi myös kaksi isoa lahnaa, jotka nekin menivät parempiin suihin!
Onneksi tuli kuitenkin jotain saalista, ettei odottaminen mennyt ihan hukkaan ja näytös kuitenkin onnistui!
Kotona olin yhdeksältä ja täytyy sanoa, että kun päivä alkaa viideltä ja yhdeksään asti touhuaa ja on menossa, niin tämä emäntä oli aika puhki... Haukkasin vähän iltapalaa ja soitin Miehenmurrikalle kuulumisia ennen kuin peiton alus kutsui ja uni tuli kuin klapin isku!
Jotenkin vain tuntui taas tänäänkin, että ihminen on onnellisimmillaan silloin, kun pääsee ns. perusasioiden kimppuun. Nytkin ihmiset olivat iloisia ja nauravaisia, kun saivat ensin olla hetken aikaa ihan perustyössä, risumetsässä, ja sitten olla ainakin läsnä kalastamisessa - oman ruuan hankkimisessa ja ulkona touhuamisessa. Ehkä nykymaailmassa unohtuu aina välillä tämä hidas tekeminen, luonnonmukaan eläminen ja siitä nauttiminen.
Minullakin oli iltasella saappaat puolillaan puunroskaa ja paidassa lahnan suomuja, mutta posket punoittivat auringosta ja ulkoilmasta ja tekemisen ilosta ♥
Joskus yksinkertaisuus on parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti