Rauha ja hiljaisuus saapuivat torppaan...

Tänä kesänä on kyllä joutunut ottamaan helteisistä päivistä kaiken irti, sen verran vähän niitä on ollut. Onneksi tämä viikonloppu oli erikoisen ihana! Sekä lauantaina että tänään sunnuntaina aurinko helli ihmispoloja sen verran, että sain vähän väriä lisää olkapäihin. Tällä kertaa mukavasti kuitenkin aurinkorasvan kera ♥
        Eilen käytiin Tykkimäessä, kun luvattiin Miehenmurrikan kesäloman alussa, että kesäreissu huvipuistoon tehdään - joten eilen sitten käytiin. Juniori otti kaverinsa mukaan niin ei meidän tarvinnu laitteisiin mennä! Vauhtia riitti koneissa ja ilman koneita. Välillä pojista ei näkynyt kuin hupparin hiha tai kengän pohjat kun pääsivät irti huvipuistoalueelle.. Yritettiin kestää perässä parhaamme mukaan.
       Ostettiin sellainen ranneke millä päästiin sekä huvipuistoon että vesipuistoon ja sitten vielä Prisman yhteydessä olevaan Actionparkiin. Aikataulutusta piti tehdä vähän eri tavalla että ehdittiin kaikkiin kolmeen paikkaan, mutta eiköhän pojat saaneet kieputusta ja riekkumista ihan kylliksi.
       Kokeilin vähän ottaa erilaista roolia Juniorin kanssa. Ollaan rakenneltu suhdetta noin kaksi vuotta ja tähän mennessä olen ollut vain "iskän tyttöystävä" ja enemmänkin hakenut ystävyys-tasoa meidän suhteeseen kuin mitään sen erikoisempaa. Tällä reissulla kokeilin vähän sitä roolia, joka joskus olen Juniorin elämässä - luotettava aikuinen, joka asettaa myös rajoja eikä pelkästään ole kaveri. En tiedä johtuiko se kaverin läsnäolosta ja sellaisesta yleisestä isottelusta, mitä kaverin silmien edessä piti vähän esittää, mutta vähän yliolkaisesti Juniori minun ohjeisiini tai "komentoihini" suhtautui, kun yritin antaa vähän ohjeistuksia vesipuistossa olemiseen.
        Välillä tuntuu todella vaikealta ottaa yhtään minkäänmoista roolia 11-vuotiaan elämässä... Se on vähän kuin pomppaisi liikkuvaan junaan ja sitten vasta kyselisi mihin se juna on menossa!
        Reissu meni kuitenkin hyvin ja pojat saatiin väsyksiin. Vietettiin samalla omaa vuosipäiväämme Miehenmurun kanssa. Viime vuonna vietettiin sitä Vaasassa, tänä vuonna huvipuistossa, saa nähdä missä sitä vietetään sitten ensi vuonna ♥

Tänään, kuten eilenkin, minut herätti lasten itkukuoro, jota siskon mukulat harrastavat näköjään heti aamusta. En tiedä mikä niitä itkettää heti aamusta, mutta kumpikin löysi tänäkin aamuna sen verran surun aiheita, että minun uneni katkesivat ihan liian aikaisin... Yritin saada vielä unta, vaikka väkisin, mutta eihän siitä mitään tullut kun tuvassa on pöydällinen pulisijoita.
      En pidä tällaisista vapaista aamuista.
      En ollenkaan.
      Sen verran harvoin minulla on kummatkin päivät vapaat, että olisin halunnut nukkua pitkään, herätä kun tuntuu siltä ja köllötellä rauhassa, mutta ei.
      Aamupalan jälkeen lähdettiin ulkoilemaan. Vein siskonpojan metsäretkelle, tosin minimaaliselle sellaiselle, kun sisko ei ollut ideasta alun alkaenkaan innostunut. Luuli kai, että syötän pojan ensimmäiselle mäyrälle, joka tiellemme osuu tai sysään sen kyykäärmeiden pesään kyselemättä! Omat elämykseni sijoittuvat lapsuudessa juuri retkiin ja kaikenmoisiin kokemuksiin muuallakin kuin omassa pihassa. Nyt tuntui kuin ehdotukseni metsäretkestä olisi ollut lähinnä vaiva tai rikollista. Poika söi hyvällä halulla eväät ja joi vetensä, kerättiin kimppu kukkia ja palattiin pihamaalle. Täysin ehjinä molemmat.
      Sitten kun lapsilla oli välipalan ja päiväunien aika, minä nappasin hetkeksi lehden ja istahdin omalla portaalle sitä lukemaan. Se tuli jo silloin torstaina, mutta... aikaa ei ole jäänyt edes sen selaamiseen!

Nytkin siskonpoika tuli kohta istumaan viereen puupalikka käsissään ja pyysi vinttiin hommiin. Laitoin lehden syrjään ja lähdettiin kärräämään vähän saunapuita saunalle, että saatiin jotain tekemistä duracel-pupulle!
       Kahvin jälkeen nappasin tyynyn ja viltin ja otin vähän unta. Ajattelin, etten jaksa tehdä töitä ensi viikkoa jos en saa unta vähän... Hyvin hujahti muutama tunti unten mailla, vaikka ei se sellaista sikeää unta ollutkaan kun meuhkaaminen jatkui tuvan puolella.
        Iltasella, kun talo hiljeni ja sisko perheineen lähti kaupunkiin pakkailemaan sinne jääneitä tavaroita ennen huomista kotimatkaa, tuntui taivaalliselta olla vaan ihan hiljaisuudessa ja rauhassa. Vaikka siskon lapset ovat mainioita tapauksia, ne ovat myös aikamoisia ikiliikkujia joiden kanssa on oltava koko ajan liikkeessä ja keksimässä tekemistä tai mielekästä puuhaa. Niiden arki on ihan eri rytmissä kuin meidän muiden ja muutenkin - jokaisella on oma elämänsä, jota ei ole totuttu jakamaan muiden kanssa enää niin tiiviisti kuin tässä "yhden katon alla"-asumismuodossa joutuu tekemään. Kahnauksia tulee ja joskus riitaakin.
        Mukavaa kun käyvät, mutta mukavaa on kun taas lähtevätkin. Ei ainakaan tarvitse yöllä etsiä omia fascia-pallojaan pitkin lelulaatikoita ja nyssäköitä, kun nopeat kädet ovat ne ottaneet ja vieneet leikkeihin... Löysin perjantai-iltasellakin toisen palloni sohvan alta ja toisen lelulaatikosta pitkän etsinnän jälkeen yhdentoista maissa, kun olin aikeissa tehdä iltaiset lihasharjoitteeni... Iltaiset venyttelyt ja lihashuoltotoimenpiteet olivat vähän haasteellisia kun ensin välineet piti etsiä pienten tornadon jäljiltä..

Lämmitin saunaa, ihastelin helteistä taivasta ja ajattelin mukavia ♥
      Juoksemassakin kävin, vaikka +25 asteen lämpötila oli vähän hikinen keli juoksuun, kun ei tuullutkaan yhtään. Ihmeen hyvin kuitenkin jalat jaksoivat ja tein melkein 9km lenkin, vaikka alkuun ajattelin että juoksen tänään ihan pienen lenkin huonojen yöunien ja muutenkin kuuman kelin takia. Mutta kun jalat veivät, niin mikäs oli juostessa.
      Mukavaa oli!
     Iltasella kävin ensimmäiset hiet pyyhkimässä järven veteen. Se oli pinnasta vain lämmennyt, vaikka nyt oli ollut jo kaksi päivää oikein lämpöistäkin keliä. Pohjasta pöyhähti todella kylmää vettä heti kun polskahdin uimaan. Virkistävää ja ihanaa, kun ei ole pariin päivään käynyt! Pitäisi joskus tehdä yöuinti ♥♥
       Juteltiin vielä Miehenmurrin kanssa puhelimessa. Huomenna nähdään oikein kunnolla. Sanoinkin, että en huomenna halua lähteä mihinkään vaan nyhjätä Miehen kainalossa ihan vaan sohvan kulmassa, olla ja jutella ja ottaa takaisin hellyysvajetta mikä on näinä päivinä tullut. Sosiaalisuus saa nyt vähäksi ajaksi riittää minun osaltani. Nyt haluan olla ihan vaan oman ihmiseni kanssa kahden kesken ja nauttia meidän ajasta, sen verran ikävä niitä hetkiä on, kun ollaan nenät vastakkain ja vain toisillemme ♥


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
363. juoksupäivä (132 vko loppuu)
- 2265, 3 km
- 8.9 km suotielenkki+ metsätie (50min)
- tein taas vain pienen lämmittelyn ennen juoksua ja se taitaa kyllä ainakin minun tapauksessani auttaa siihen, ettei jalat mene niin veteliksi lenkin aikana. Nytkin jalat jaksoivat hyvin juosta koko matkan, vaikka pituus oli pitempi kuin pitkiin aikoihin!
- hengitys oli koko ajan tasainen ja hyvä, sain hyvin rytmistä kiinni ja vauhti pysyi sen verran tasaisena, että hengityskään ei poukkoillut
- askellus alkaa olla hyvä, lyhennän sitä ylämäissä ja huomaan juoksevani jo enemmän päkiöilläkin välillä, joka keventää juoksua paljon, jee.
- ryhti kestää hyvin, vaikka keskivartalolihastreeni on jäänyt luvattoman huonolle. Ensi viikolla pitää kai taas vähän panostaa enemmän
- ilma oli ihanan aurinkoinen, ehkä juoksuun vähän turhankin lämmin, mutta hieno! Hiki tuli ja nestettä meni. +25 kesäilta