Marhailua.

Lenkkitossut kuivumassa märän lenkin jälkeen ♥

Kastuin tänään totaalisesti iltalenkillä. Vettä tuli niin paljon kuin taivaankansi vain antoi myöten. Ja kun juoksu on siitä mukava laji, että jos on juossut johonkin niin pitää juosta myös takaisin että pääsee sinne, mistä lähti. Puolessa välissä matkaa alkoi sataa ja puolet matkasta juoksin litimärkänä ja kaatosateessa. Onneksi lämpimässä sateessa, mutta kuitenkin ♥
         Naapurin isäntä kävi kurkistelemassa villisikoja josko niitä olisi röhkinyt vastaan. Minä puolestani mietin, että mitähän minä tekisin jos ne repisivät reisivaltimon auki törmätessämme... En oikein päässyt sen ajatuksen loppuun...
          Jalat olivat etureisistä vielä kipeät sunnuntaisen treenin jäljiltä ja olin vähän kahden vaiheilla koko lenkistä. Toisaalta kuona-aineet saisi liikkeelle pienellä liikunnalla, mutta oliko juoksu sitten liian suurta liikuntaa lihaksille? Aiheuttaisinko enemmän vaurioita lihakseen juoksemalla kun ihan vaan pienemmällä liikkumisella?
         Lähdin kuitenkin eikä jalkoihin juostessa sattunut, mutta nyt ovat taas kipeät kun olen illan lojonnut. En oikein tiedä venyttelystäkään jos lihassolut ovat repeytyneet..?! Pitänee vielä lukaista jostain, miten pitää venytellä jos lihakset ovat kipeitä.

Saatiin töissäkin vielä pitää sadenuttuja niskassa, kun sen verran rippasi vettä oikeastaan koko päivän. Puhuttiin tänään erilaisista murresanoista, joita käytetään arkikielessä. Me ei Annin kanssa oltu kuultu Aikun käyttämää marhailua, joka tarkoittaa päämäärätöntä edestakaista ravaamista sinne ja tänne. Muita esille tulleita sanoja oli esimerkiksi tihrustelu, roikale, pohruaminen, pahrustaminen, pilveke. Niin ja vihtahousu, joka Annin mukaan kuulosti mukavalta veijarilta... ♥ Kun sanoin, että se on 'veijarimainen' nimitys paholaiselle, saatiin taas kikatuskohtaus kolmen naisen voimin ♥
        Vähän on ollut levoton viikko tämä kuluva kaksipäiväinen, mutta niin kauan kun levottomuus ilmenee nauruna eikä itkuna, olen tyytyväinen.
         Aikun hiuksissa pörräsi tänään jo ensimmäinen hirvikärpänen. Phyi. Joko niitä nyt muka on? Ja meidän piti Miehenmurrikan kanssa mennä ensi viikolla mustikkaan keräämään pakaste pullolleen metsän kultaa!

  Iltasella tienoot valtasi jälleen sumu - ja pimeys.
         Syksyinen hämärä yllättää aina kesäisten vaaleiden iltojen jälkeen. Vaikka en suostukaan vielä myöntämään syksyn alkua tosiasiaksi (sillä elämme oikeastaan parhainta kesäkeliaikaa) niin nämä illat vetävät hiljaiseksi.. Hämärä pimeys ja sankka sumu ovat kiistattomia tuntomerkkejä siitä, ettei eletä juhannusta.
         Juhlittiin tänään torstaina tulevaa helleaaltoa, joka kuulemma jumittuu Suomen päälle yli viikoksi. Annin kanssa ollaan valmistauduttu aurinkovoitein ja kaislahamein tulevaan, mutta Aikku povasi pilviä helleaallon pilaajaksi. Ikuinen Varjon Lapsi. Luotan kuitenkin siihen, että lämmintä saadaan ja hellerajat paukkuvat, sillä jos kadottaisi toivon ja uskon lämpöisemmistä kesistä, ei Suomen kesään sitten oikein muuta jäisi. Sen toivon kanssahan me elämme tämän lyhyen jakson, jota joku kutsuu kesäksi. Joka talvi se toivominen alkaa alusta ja kestää ensimmäisiin pakkasiin. Niin se on aina ollut ja niin se on vastakin.
           Toivottavasti toivo tuottaisi tällä kertaa satoa.
           Juteltiin Miehenmurrikan kanssa puhelimessa taas iltapuhelut ja nauratti taas Miehen mukavat jutut ♥ Kaipaan nenäkkäin oloa, sillä nauraminenkin on ihan erilaista kun toinen on siinä vieressä. Ilmeet ja eleet jäävät puhelimessa mukavista jutuista täysin pois. Mietin taas tänään, miten iloinen ja onnellinen minä nykyään olen ♥ Minulla on maailman paras mies, semmoinen joka saa minut nauramaan ja onnelliseksi ja tuntemaan itseni rakastetuksi. Ja miten kauan minä haaveilin ja uneksi juuri tästä, että saisi tuon yhden Murrikan kanssa olla ja elää.
          Joskus toiveet ja unelmat toteutuvat.
          Itseasiassa useammin kuin luulisi, jos ehdittäisiin välillä pysähtymään niiden toiveiden ja unelmien äärelle ♥
          Pitää vaan jaksaa luottaa välillä johonkin hyvään.


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
367. juoksupäivä (134 vko alkaa)
- 2285.8 km
- 5km minimetsätie (30 min)
- hidastempoinen ja tasavauhtinen palauttava lenkki vähän kipeillä kintuilla
- juoksu tuntui hyvältä eikä jalat tuntuneet kipeiltä juostessa
- askellus lyhyttä ja kevyttä, toimi hyvin
- hengitys hyvää ja rauhallista ei kamalasti nostanut sykettä tällä kertaa
- ryhti kesti hyvin ja kylkilihakset kipeät eilisestä lihaskuntotreenistä
- satoi kaatamalla suurimman osan lenkkiä ja kaikki kastuivat alusvaatteita myöten, onneksi lämpöistä sadetta
- iltasella vielä venyttelyä ja pientä hierontaa jaloilla
- +18 kostean sateinen ilta, lämpöisen lämäskä