Tämä viikko tuntui ihan työviikolta, kun sai lähteä heti uunin lämmityksen jälkeen touhuamaan kukkapenkkien kanssa. En ymmärrä kuka niitä näin paljon on tehnytkin?!
Tiesin jo entuudestaan, että voimat ja innostus loppuvat loppua kohden, joten jätin ns. B-ryhmän kukkapenkit viimeiseksi eli sellaiset yksiköt, joissa ei kamalasti ole mitään kasvustoa tai ovat muuten vähemmällä katseella. Tämä oli hyvä päätös, sillä paraatikukkapenkit jaksoin tehdä hyvin ja siisteiksi, mutta esimerkiksi nämä tämänpäivän kukkapenkit olivat sitten jo vähän niin ja näin...
Pyöreän kukkapenkin talvikunto näyttää tältä. Oli mukava tehdä siistiä ja on mukava nyt katsella pihaa, joka alkaa olla talvikunnossa kaikin puolin ♥ |
Tänään tuli Novitan syksy-lehti ja sinä oli muutama mukavan näköinen ohje. Lapaset ja sukat, jotka voisi joulupakettiin tehdä - siis jos ehdin. Tuli jotenkin jouluolo ♥ Nyt se siis alkaa. Minun joulumieleni ja joulun odotus. Vähän myöhään tänä vuonna, sanoisi pikkusiskoni. Yleensä alan odottaa joulua jo heti kun alkaa hämärtämään ♥
Kunhan saan pihan kuntoon ja valmiiksi ensilumia varten, niin sitten panen hullunmyllyn päälle täällä sisällä. Siivoan ja pesen kaikki puhtaaksi. Tykkään siivoamisesta, kunhan pääsen aluille. On mukava saada järjestystä torppaan koko kesän pellossa asumisen jälkeen!
Paraatipenkki. Olikohan se viime vuonna näin pitkä, kun tuntui, että kukkapenkkiä riitti ja riitti loputtomasti! |
Nyt kun alan saamaan taas otetta enemmän itsestäni ja alan kesän jälkeen palautua jälleen omaksi itsekseni niin toivottavasti voimia olisi paremmin myös sosiaaliseen elämäänkin.
Toivoa voi aina ♥
Saunan kivikko. Tänään vielä karsin kivikon toiselta puolelta nauhukset ja muutaman kuunliljan. |
Juoksemaankin olen taas päässyt. Tuntuu hyvältä olla taas lenkkitossut jalassa ja hengittää raikasta syysilmaa juoksunutut niskassa. En vielä maratoonimatkoja ole edes yrittänyt vaan ottanut ihan iisisti. Pienistä matkoista pidempiin. Ehkä se päätös etten syyskuussa juossut teki ihan hyvää. En ainakaan tullut kipeäksi heti töiden loputtua, joten ehkä vastustuskykyni sai juuri oikean verran apua siihen väliin. Nyt kuitenkin huomaan, mitä tekee rentoutuminen ja mielen vapautuminen siitä kamalasta oravanpyörästä, jonka työmaan tilanne päänuppiin aiheutti: juoksu kulkee rennommin ja tunnen kuuluvani lenkkipoluille. Minut on luotu juoksemaan.
Yrityksenkin kimpussa olen yrittänyt olla aina kun siihen on mahdollisuus. Kunhan nyt pääsen sisähommiin niin ehkä sekin nytkähtää liikkeelle sitten paremmin. Pitäisi saada kotisivut valmiiksi niin sitten ei tarvitsisi kuin markkinointiin keskittyä ja alkaa yrittämään - edes jotakin! ♥
Olin ajatellut, että opiskelisin myös vähän fysiologiaa ja anatomiaa ennen kuin hieroja-koulu alkaa. Pitäisi ehtiä käydä kirjastossa lainaamassa muutama anatomia-kirja, niin saisi vähän käsitystä, millainen kirja olisi hyvä ostaa itselleenkin. Niin ja saisi opiskelut alkuun.. öhöm.
Tämä ilta jo ihan harmaa ja kostea. Oikea syysilta. Olisi tehnyt mieli tuikata piha tuikkuja täyteen, mutta sammuneethan ne olisivat heti. Ehkä laitankin sitten tänne sisälle oikean kynttilämeren. Romantiikkaa torstaihin ♥
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
keskiviikko 9.10.2019
627. juoksupäivä (231 vko)
- 3748.7 km
- 5km kylälenkki pieni (23 min)
- juoksu kulki ihan hyvin, siis juoksin koko matkan jo tälläkin kertaa
- vähän tassu painoi loppumatkasta, mutta ei mitään suoranaista uupumista
- ryhti on nyt parempi, jostain syystä
- askelluskin alkaa löytymään ja yritän nyt pitää jalan rentona muutoin kun iskutusvaiheessa
- olen ihan turhaan jännitellyt jalkaa koko ajan
- +4, kylmää ja pimeää, menee taas aikaa, että tähän pimeyteen tottuu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti