Uuden arjen alku

Viikonloppu meni ja tuli arki. Pitkästä aikaa semmoinen arki, missä minulta ei heti vaadita jotain. Tekee ihan hyvää. Tuntuu nimittäin siltä, että vaikka ei varmaa diagnoosia ole tehtykään niin kärsin syyskuun työuupumuksesta. Jäljet näkyvät nyt kun vihdoin viimein henkinen ja fyysinen paine työmaan suhteen loppui. Uni on mustaa ja sikeää, pienikin homma uuvuttaa, joka järjellä ajateltuna on vain pieni askare arjessa ja tänään kävin pienellä kävelyllä ja tunsin, että se oli kuin suurikin ponnistus. Siis ihmiselle, joka joskus jaksoi kaikkea!
      Suututtaakin, että annoin homman mennä taas tähän pisteeseen. Toisaalta, olisinko voinut tehdä asialle mitään vaikka olisin halunnutkin... Kysynpä vaan.
       Nyt kuitenkin on aika ottaa iisisti ja palautua ihan kaikesta! Sitä olen näinä sadepäivinä yrittänyt tehdäkin. Tänäänkin satoi niin, että nurmikkokin velloi vesilammikoissa! Toivottavasti ainakin kaivoihin menisi nyt vettä.

Lauantaina keli oli sen verran hieno, että saatiin vähän taas kokeiltua drone-lennätystä. Tai siis Miehenmurrihan sitä konetta lennätti. Minä vain ideoin ♥ Kokeiltiin kuvata minun juoksuakin, mutta siinä oli vielä harjoittelun paikka - ihan molemmille. Minä väsähdin pienestäkin lenkistä ja Miehenmurrikan linssistä aina välillä katosi juoksija. Jossakin vaiheessa tehdään kuitenkin mahtavia juoksu/treeni videoita, siitä olen varma.

Löydätkö juoksijan tästä kuvasta?

Peltokuviot ja minä.

Eilen oli kaupunkireissupäivä.
      Katsastus meni läpi ja saan jälleen ajaa autolla yhden vuoden ilman murhetta siitä, että poliisit pysäyttävät ja vievät katsastamattoman auton kilvet. Ei huomautettavaakaan löytynyt. Tosin Miehenmurri sanoi, että katsoo kyllä helmapellit ensi keväänä kuntoon. Kiitosh.
       Kävin myös katsomassa märkäpukua itselleni, mutta se suunnitelma veti vähän vesiperän - niin sanotusti. Ei ollut kokoja tai sitten hinta oli pilvissä. Kuitenkin puhutaan vasta harjoittelijasta. Eräskin mies-myyjä sanoi, kun kysyin minun kokoista märkäpukua, että "AINAKIN XL pitäisi löytää, nämä eivät mahdu alkuukaan!" Ajattelin, että kiitos vaan!
        Miehenmurrikka osti minulle synttärilahjaksi kuitenkin neopreenitossut syys- ja kevätuimista varten ♥ Ne ovat hyvät ja toimivat moitteettomasti. Ei pakota enää jalkoja kun menee kylmään veteen, sillä se on se suurin ongelma kun uidaan alle +10 asteisessa vedessä. Muu kroppa vielä jotenkin hyväksyy kylmyyden, mutta jaloissa tuntuu pahalta ensin. Nyt ei enää! Jihuu! ♥

Ostin sitten itselleni jo valmiiksi synttärilahjankin ♥
     Tietysti kirjakaupasta. Mistäpä muusta. Olikin ihana jälleen seikkailla hyllyjen välissä, kun tänä kesänä en ole päässyt sitä iloa harrastamaan kovin usein. Varmaan viimeksi olin kirjakaupassa alkukesästä...
      Ostin syntymäpäivälahjakseni Heli Laaksosen uusimman runokirjan. Ihanaa oli vihdoin lukea Heli Laaksoselta runoja, kun hän on monta kirjaa kirjoittanut tässä välissä vähän muuta. Runot olivat taattua Laaksosta.

Ammatillisesti tuli kouraan sitten kaksi muuta kirjaa, joista olen kuullut ja lukenut hyvää. Radiota kuunnellessa oppii paljon uutta, en olisi muuten osannut tämmöisiin kirjoihin tarttuakaan. Varsinkin tuosta Painotohtori kirjasta on ollut paljonkin juttuja eri lähteistä. Katsotaan nyt millainen kirja se sitten virallisesti on.

Ja kun lopuksi tuli kirjapassi täyteen niin sain valita yhden pokkarin ilmaiseksi. Yleensä en suosi pokkareita, mutta ilmaiseksi kun saa niin todellakin käytän hyväkseni moisen edun. Tällä kertaa mukaan tarttui paljon kehuttu kirja, josta on tehty elokuvakin...vai oliko se sarja?

Vaikka nämä sadepäivät ovat rentoutumisen ja palautumisen puoleen ihan mainioita, niin vähän kyllä polttelee tuonne pihallekin meno. Porkkanat ja punajuuret ovat vielä maassa (!!) ja pihamaata ei ole siivottu vielä yhtään. Viikonlopuksi on luvattu lunta tai ainakin pakkasta... Minulta meni kaikki hyvä aika seurakunnalle syyskuussa. Ei olisi pitänyt olla enää tuota yhtä kuukautta, olisi selvinnyt paljon vähemmällä.
        Noh.
       Mennyt on mennyttä. Nyt katsotaan eteenpäin!