Pihamaani on valmis talveen ♥

Kohta kaivot tulvivat yli. Satoi jälleen koko viikonlopun, milloin enemmän ja milloin vähän vähemmän. Miehenmurrikalla oli lauantaina töitä, joten meidän viikonloppu kutistui aika lyhyeksi, mutta ollaan hyviä ottamaan ilo irti vähän lyhyemmistäkin vapaista ja yhteisestä ajasta. Nytkin lojuttiin ensin elokuvien parissa ja kuunneltiin sateen rummutusta kattoon, ja sitten syötiin hyvin. Olisi tehnyt mieli käydä vähän maisemia kuvaamassa dronella, mutta sade esti sen huvin.
            Kohta alkaa olla ruska takana päin. Oman pihan koivut alkavat olla tyhjiä ja muutoinkin maisemasta pikkuhiljaa katoavat ruskaiset lehdet ja maisema muuttuu enemmän lehdettömäksi.
            Kohta on talvi.
            Tänään oli poutainen päivä kokonaisuudessaan ja ajattelin ottaa loppukirin pihatöiden kanssa. Aamusta lämmitin tupaa ja tein yritys-hommia siinä samalla, sitten kun pääsin uunin lämmityksestä irti oli mukava lähteä vähän happea haukkaamaan pihahommien pariin. Ajattelin, että tämä on ihan paras yhdistelmä kyllä ammatiksi: puutarhuri ja yrittäjä. Saa välillä mennä ammentamaan luovuutta ja ulkoilla hyötytekemisen parissa ja sitten saa taas puolestaan yrittää ihan rauhassa!
             Vetäsin saappaat jalkaan ja anorakin päälle ja lähdin harmaan taivaan alle puuhailemaan ♥

 Kasvimaan reunasta ajoin vesivaunun pois ja tyhjentelin loput vedet pois. Kannessa oli vähän jo jäätä, viime yönä taisi olla pakkasta. Pitäisi varmaan myrkyttää tai myllertää vielä tuo kasvimaan puoli jollakin härvelillä, että maatuisivat sitten talven aikana tuo heinikko siihen. Ensi kesänä en aio sietää kyllä tuollaisia kasvustoja, vaan teen kunnon peitteen käytäväpaikoille ettei tuota heinikkoa tuohon tule! Olisi pitänyt tehdä jo tänä kesänä, mutta eipä tullut sitäkään tehdyksi!
        Tämä kesä oli kyllä jotenkin todella omituinen ja raskas ja raastava. En tunnista oikein itseäni siitä hahmosta, joka tänä kesänä näitä maankamaria talsi. Toivottavasti pian löytäisin oman itseni kaiken näiden ruskalehtien alta ♥
         Ajoin vesivaunun talliin ja se olikn sitten saavutus sinänsä. Meidän "konehalli" on hieman pieni ja vesivaunun saaminen sinne on jo aikamoinen taidonnäyte. Pikkasen piti edestakaisin ajella minunkin ennen kuin kärri taipui sinne minne emäntä halusi. Olin ylpeä itsestäni, mutta toisaalta tiesin, että en luovuttaisi ennen kuin vaunu olisi siellä, mihin sen haluan! Sellainen emäntä täällä on!

Äiti ja isä olivat tyhjentäneet jo vesisaavit räystäiden alta, mutta 500 litrainen saavi oli jäänyt minulta pyörittelemättä suojan alle, joten yhtenä yönä se oli jälleen täyttynyt. Tänään minä sen sitten tyhjensin uudemman kerran, pesaisin vähän reunoja ja vein suojaan katon alle ettei se olisi jälleen huomenna täynnä vettä, jos sattuisi yöllä satamaan...
      Sama homma oli edessä syyshortensian viereiselle vesisaaville, joten nyt on kaikki vesisaavit turvallisesti katon alla eivätkä jäädy isoiksi jäälyhdyiksi pihalle.
      Ajelin sitten viimeiset nurmikot lyhyeksi. Viinimarjapensaiden aluset minulla olikin vielä ajelematta, joten ne viimeistelin nyt kun ei ollut ihan kamalan märkä keli. Koko ajan kun on tullut vettä niin märästä nurmesta ei voinut välttyä, mutta ainakaan ajon aikana ei satanut. Odottelen, että jos pensaat tiputtavat lehtensä ennen lunta niin voisi vielä haravoida pensaiden välit hyviksi, mutta katsotaan nyt kumpi ehtii ensin - harava ja minä vai lumi ja pakkanen.

Raahasin aitan rapulta kaikki ylimääräiset pois: tikkataulun, ruohonleikkurin ajopuomit ja narulta napsin säämiskän, hanskat ja yhden parin sukkia. Tulipa siisti siitäkin!
      Pyörittelin kukkapotit vähän kauemmas lumitöiden tieltä ja haravoin vähän syreeniaidan takaa jo lehtiä pellon puolelle. Jos vaikka naapurin isäntä tulee ja kyntää sen taas mustalle mullalle niin ei ainakaan jää minun puolelleni hänen olkiroinansa.

Purin tänään myös riippukeinutelineen talviteloille. Muutaman kerran ehdin siinä tänä kesänä roikkua ja levätä, taitaa mennä ihan yhden käden sormilla laskettuna... Jos sitten ensi kesänä enemmän. Kuten sanottu, tämä kesä oli todella omituinen...
       Kun näistä pakkasista ja ensilumista ei tiedä, laitoin lopuksi vielä muutaman aurauskepin pihamaalle ilmoittamaan ns. vaaran paikat. Kaikenlaiset kulmaukset, kaivot, kukkapenkit, kivet ja portin pielet. On sitten mukavampi talvella ajella lumia kun ei tarvitse miettiä missä kohtaa mikäkin oli. Vähän rumathan nuo kepit tuolla pihalla ovat, punaiset tojottimet, mutta kai niihin silmä tottuu jossakin vaiheessa.
         Raahasin pihakeinun vinttiin suojaan. Istuinosaa en jaksanut yksikseni änkeä lautapinon päälle vaikka kehikon sinne työnsinkin ähinän ja puhinan kera. Ajoin kuitenkin kottikärryilla istuinosan jo katon alle ja nostan sitten sen omalle paikalle, kun on apuri vieressä. Ovatpa kuitenkin katon alla.

Alkuillasta lähdin juoksemaan. Hämärtyvä ilta yllättää minut aina ennen kuin tähän syksyyn tottuu. Aurinko laskee jo ennen seitsemää ja kohta sen jälkee onkin sitten jo pimeää... Tänäänkin lopettelin juoksuni melko hämärässä ja menin uimaan jo pimeässä. Väliä oli vain muutamia minuutteja. Pitäisi kai joku päivä kokeilla aamu-uinteja ♥
       Mittasin muuten veden lämpötilan perjantaina ja se oli +7. Ei se sitten ole laskenut kuin asteen kuukaudessa. Miehenmurrikka sanoikin, ettei se nyt enää kamalasti siitä laskekaan, enää muutamia asteita vaan. Kamalaa se on, mutta silti niin ihanaa ♥

Jos sitten huomenna menisi käymään kaupungissa, pikkusisko ja pieni sisarenpoika ovat mummolassa kylässä ja ajattelin, että jos menisin niitä tervehtimään. Ne tuskin tänne päin tulevat tällä kertaa. Samalla voisin katsoa vähän uusia talvijuoksusukkia. Alkaa olla varpaat paljaana edellisistä.
      Tänään tulee varmasti uni ilman yritystä. Jotenkin on semmoinen fiilis. Ja hyvä mieli kaikesta siitä mitä tänään sain aikaiseksi. Syyskuun lopussa ajattelin, etten saa pihaani tähän kuntoon ikinä ja nyt alan olla valmis ensimmäiseen lumikerrokseen ja pakkasiin. Antaa tulla, täällä ollaan melkein valmiita! ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
perjantai 11.10.2019
628. juoksupäivä (231 vko loppuu)
- 3755.9 km
- 7.2 km kylälenkki (45 min)
- jalat vähän tönkössä kunnossa, mutta olo parani kun sai kilsoja alle
- asento hyvä ja lantiokin löytää pikku hiljaa paikkansa
- askellus jo aika hyvää, osaan nostaa oikean verran jalkaa ja myös rentouttaa se askelten välissä. Tosin ihan aina rentoutus ei onnistu niin hyvin kuin pitäisi
- oikea pohje edelleen herjaa
- +8, kole ja kostea sää
- muuten ihanaa kun saa taas juosta ihan peruslenkkiä!

maanantai 14.10.2019
629. juoksupäivä (232 vko alkaa)
- 3701.0 km
- 5.1 km suopohjien tie (33 min)
- jalat olivat suht hyvässä kunnossa, ei pahempaa väsymystä
- hengitys jo rauhallisempaa, kunto nousemassa
- askellus hyvää ja tasaista ja tarpeeksi tiheää
- asento parempi
- lantion asento löytymässä
- oikea pohje edelleen tönkössä kunnossa, nilkassa jotain triggereitä
- +3, kylmähkö keli, hyvä juosta muuten, pimeää
- iltauinti helpotti oloa ♥