Yksi tehty, kolme jäljellä...

Eilen käytiin päiväkeikalla Helsingissä juhlimassa siskonpojan 6. syntymäpäivää. Juhlat olivat oikein mukavat, sama porukka kuin aina ennenkin. Muuten reissu oli vähän raskas kun ensin ajettiin noin neljä tuntia sinnepäin (kaikkine ruokataukoineen) ja sitten oltiin paikan päällä pari tuntia ja ajettiin kotiin. Kymmenen tuntinen päivä ajoineen ja oloineen päivineen! Ja sanoinko jo miten inhottavaa onkin taas ajella syyspimeällä. Se on jotenkin NIIN pimeää!
      Kotona olin 9 maissa illalla ja seisoin vain kuuman suihkun alla ajatellen, että ihan kiva olla vaan kotona ♥
      Tänä aamuna oli vähän samanlainen fiilis, ihan kiva vaan olla kotona ilman suurempia hötkyilyjä. Vähän tein firman pr-hommia ja otin muutamia kuvia uusille kotisivuille - itsestäni! En ole KOSKAAN oikein osannut/halunnut olla kameran edessä, en onnistu kuvissa. Joskus vahingossa kenties..
       Tunsin oloni sitten jo paljon varmemmaksi kun lähdin uunin lämmityksen jälkeen raivaamaan pihani ensimmäistä kukkapenkkiä. Hurraa! Kaikki varret olivat saaneet vettä ja kylmää ja taas vettä, joten vähän sellaista niljakasta puuhaa, mutta ihan siisti siitä tuli.
       Ei tarvitse ainakaan keväällä niiiiin paljon tehdä enää kukkapenkkiperkuuta.

Yksi tehty, kolme jäljellä.
       Oikeasti niitä olisi kuusi, mutta kolme kuulostaa paremmalta!
        Tuota elämänlankaa en edes yrittänyt riuhtoa tuon enempää tuosta ajosillan sivusta irti. Se lähtee talven jälkeen vähän paremmin, kun ehtii vähän käpristyä. Muutenkin en vihaa kyllä mitään kasvia niin paljon kuin sitä! Joka paikassa!
         Laitoin viime viikolla vähän talviasetelmia sekä ulos että sisään. Sisällä gallunat pääsivät kuistille. Kunhan saan ulkohommat tehtyä niin sitten pääsen vähän perehtymään sisäpuolen tiloihin. Tämä syksy menee nyt vähän liian kovaa vauhtia eteenpäin.
        Olin suunnitellut, että ryhdyn jo opiskelemaan omatoimisesti tammikuussa alkavaan hierojakouluun. Fysiologiaa ja anatomiaa ja sen sellaista.
        Olenko tullut vanhaksi?
        Vai mihin tämä aika menee?
         Ostetaan muutama viikko lisää tähän lokakuulle. ♥

P.S. Pikkusisko ei ollut unohtanut syntymäpäiviäni vaan antoi eilen siskonpojan synttäreillä jopa pienen yllätyksen ♥ Arvasin!
Tulipa vaan huomattua, että minulla on ollut pikkusiskoa ihan ikävä... Oltiin lapsina niin läheisiä ja hänen kanssaan tunsin olevani ihan mahtava! Eilenkin ei mennyt kuin muutama hetki, niin pikkusysteri sai minut nauramaan - ihan kuin ennen muinoin!
Tuli hyvä mieli. ♥
Tänä kesänä sitä hyvää mieltä on tuonut oikeastaan vain Miehenmurrikka... 

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
626. juoksupäivä (231 vko)
- 3743.7 km
- 5.4 km uimarantalenkki (28 min)
- juoksu kulki alusta asti hyvin
- jalat jaksoivat yllättävänkin hyvin
- ryhti kesti ja jotenkin lantion asento on nyt jostain syystä parempi
- kipuja vähän oikeassa pohkeessa, edelleen jokin kiristelee
- yhdessä vaiheessa taisin saada kiinni juoksu flowsta :) voisikohan olla mahdollista?
- tuntui hyvältä se, että tuntui hyvältä. Pitää vaan jaksaa vääntää niiden vaikeiden hetkien läpi..
- +2, pimeän kolee, ihmeen nopeasti se pimeys sitten tuli tänäKIN syksynä